Vierailija

Olenko ihan hullu? Olen opiskellut erästä kieltä (filologiaa) ja valmistuin juuri maisteriksi. Haaveena kääntäjän ammatti ja olen jo tehnytkin vähän alan töitä. Tällä hetkellä kotona 2,5-vuotiaan kanssa ja kotona vielä ainakin 2 vuotta koska pikkukakkonen tulossa.



Veli haki lukemaan yliopistoon samaa kieltä, mutta käännöstiedettä. Vituttaa kun se on mun juttu eikä veljeä edes niin ole se aina kiinnostanut. Jotenkin toivon, ettei pääse, vaikka se onkin ihan hullua. Koen hänet uhaksi itselleni. Toisaalta tiedostan, että olen vähän outo kun näin ajattelen...

Kommentit (12)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tietty se ärsyttää, kun toinen omii "sun jutun", mutta yritä ajatella se imarteluna. Itse olen pikkusisko. Olen ihaillut sisaruksiani ja halunnut nuorempana olla heidän kaltaisensa niin ominaisuuksien kuin taitojenkin puolesta. Tämä on välillä johtanut matkimiseen.



On myös helpompi hakeutua alalle, joka on entuudestaan tuttu. Veli on ehkä huomannut, että pidät työstäsi ja olet siinä hyvä. Hän saattaa haluta saman tilanteen itselleen.



Yritä päästä eroon sisaruksille tutusta kilpailuajatuksesta ja yritä ajatella, että jos veljesi saa opiskelupaikan, teillä on jotain yhteistä ja voitte tukea toisianne.

Lainaus:

Jotenkin omituinen kirjoitustyyli maisterilla, mutta kaipa tämä aivot vapaalla -palsta vie mukanaan...


yksi toinen maisteri täällä voi tunnustaa, että ei siellä yliopistossa opeteta mitään tiettyä kirjoitustyyliä... Se tyyli, jolla gradu piti kirjoittaa (ainakin meidän alalla) on niin kauhean kankeaa, että ei kukaan arkielämässä jaksaisi sellaista tekstiä lukea. (Paitsi lakimiehet ;) )

ja tiedän tunteesi. Itselläni on nuorempi sisko, joka yrittää monessakin asiassa apinoida minua ja se on todella rasittavaa. Toivon aina että matkiminen menisi mönkään, mutta toisinaan hän valitettavasti onnituu tekemään jotakin melko vastaavasti. Ei onneksi aina ;)

Totta kai olen vuosia edellä veljeäni ja ehdin luultavasti olla työelämässä kauankin ennen kun hän sinne edes pääsee, mutta silti en voi sille mitään, että vituttaa... huono itsetunto kai? t. ap

Siskoni opettaa AMK:ssa alaa, joka sivuaa minun työtäni. Minusta on mukavaa, että meillä on samoja intressejä myös työelämässä. Silloin tällöin oikeastikin konsultoimme toisiamme. On myös mukavaa kun on aina luotettava puhekumppani, jos haluaa pohtia jotain työasiaa.



Ota veljesi kiinnostus sinun alaasi positiivisena asiana. Kun veljesi saa elämänkokemusta ja tietotaitoa, ehkä löydätte uuden yhteisen sävelen kilpailuhengen tilalle.



Ja sehän on vain imartelevaa, jos veljesi seuraa sinun jalanjälkiäsi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat