Vierailija

Muuttuuko lapsiperheen elämä vauvavuoden jälkeen kamalammaksi vai mistä on kyse? Mitä niin ihmeellistä vauvan vanhempana olemisessa on, että sitä ei voi myöhemmin olla?



Kysyy utelias väsynyt vauvan äiti

Kommentit (11)

Mä taas en osannut nauttia ensimmäisen lapsen vauva-ajasta ollenkaan, vaan se oli kyllä aika kamalaa...mutta nyt toisen kanssa on aivan eri asia, millään ei malttaisi lähteä töihin, on vain ihana seurata vauvan kehitystä ja puuhailla kaikkea yhdessä. Mutta ei sitä kyllä kenenkään toisen kehoituksesta osaa vauva-ajasta nauttia, riippuu niin vauvasta ja omastakin tilanteesta, että miten kukainenkin kokee. Ainutlaatuista se kyllä on, näitä hetkiä varmaan toivoisi takaisin sitten, kun vauva on teini-iässä:)

nautin nyt enemmän äitiydestä kuin silloin vauva-aikana, vaikkakin mulla oli todella helppo vauva. Ei liiemmin valvottamisia ym. Jotenkin sitä nyt osaa vain ottaa rennommin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla kaks tosi helppoa lasta. Toisaalta en osaa kuvitella että lapsi ei ole helppo. Veikkaan että kamala muksu on lähinnä väsyny, stressaantunu vanhempi joka on kuvitellu erilaiseksi koko homman ja suurentelee ja näkee itkevän lapsen lähinnä riesana kuin uutta oppivana ja kokeilevana ihmisenä.



Mulle on selitetty tota " Nauti nyt" -lausetta sillä että vauva-aika kulkee ohi pierua nopeammin. Pitäis vaan rentoutua ja olla, imeä nykyhetkestä!

Mää teen kaikki lastentahdissa (siis jos johonkin lähen niin ei stressaa omat aikataulut sillon jos vauva päättää kakata kun pitäis avata ulko-ovi).



Ja luin yhen artikkelin muistaakseni Vauva-lehdestä että koliikista kärsivät vauvat ei itke yhtään enempää kuin muutkaan määrällisesti, he vaan itkee kauemmin.

Lapset kasvaa ja äidillä ei enää ole pieniä tuhisevia kääröjä hoivattavana ;). Kaikki eivät tietenkään samalla tavalla vauva-ajasta nauti, mutta minusta se on aivan erityisen ihastuttavaa.

Tietysti on ihana myös seurata pienen taaperon ja leikki-ikäisen kehitystä uusien taitojen oppimista jne., mutta oma taikansa vauva-ajassa on :).

En ole ikinä tykännyt vauvoista. Poikani oli helppo vauva, nukkui hyvin, söi hyvin ja oli kaikin puolin eloonsa tyytyväinen.

Nyt tämä temperamenttinen, itsepäinen KAKARA on välillä kertakaikkisen raivostuttava, mutta nautin paaaaljon enemmän ajasta hänen kanssaan nyt, kuin vauvavuotena :)

nautin siitä vauva-ajasta... voi kun sen voisi saada takaisin! Aamulla ei ollut kiire mihinkään, nukuttiin puolille päivin, tussailtiin yökkärit päällä pitkin päivää. Jos käytiin esim kaupungilla, tyttö nukkui sen ajan.. Se oli helppoa aikaa se.. Eikä tarvinnut tehdä töitä!



Nyt uhmaikäisen äitinä väsyttää vielä enemmän! Okei lapsi leikkii yksin välillä, mutta multa vie voimat tuo jatkuva taistelu pukemisen, syömisen ja nukkumisen kanssa. Samoin kauppareissut yms on ihan tuskaa ainakin tällein talvella!

Tapella syömisestä, pukemisesta, ulos lähdöstä, sisälle tulosta, pesuista...



Vauvan kehitystä voi ihmetellä, miten vuoden aikana ihminen oppii niin paljon. Ja miten innoissaan vauva on uusista taidoistaan. Minä kyllä nautin vauvavuosista kaiken väsymyksenkin keskellä.

Nyt on 3-vuotias ja 1/2-v vauva, ja musta aina tuntuu siltä, että en oikein osaa tutustua siihen lapseen ennen kuin se vähän kasvaa...Siis vauva on vaan sellanen hymyilevä nyytti, ihana toki, mutta kyllä musta on ihanaa kun lapset kasvaa, ja niiden kanssa saa alkaa tehdä kunnolla kaikkea.

Yliväsyneenä ja huolestuneena ei varmaan tule niin nautittuakaan. Esikoisen vauvavuodesta opin nauttimaan vasta hänen oltuaan 6 kk ja nyt kuopuksella aloin nauttia heti (Kuopus nukkuu hyvin öitään, esikoinen taas valvotti). Ihanaa on.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat