Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen palaamassa työelämään äitiysloman jälkeen. Mies ilmeisesti edelleen luulee, että olen täällä kotona kotihengettärenä. Siivoan kodin, hoidan ruuat pöytään, hoidan lapsen ja kaiken muunkin yksin. Meidän 11 kuukautta vanha poika heräilee edelleen öisin ja se olen aina minä, joka saa pojan tuudittaa uudelleen uneen. Miehellä on kyllä aikaa ja energiaa pelata tietokonetta yöllä kolmeen asti.



Tänään aamulla syntyi taas tappelu. Illalla olisi kaverimme valmistumisjuhla. Pyysin, että mies hoitaisi poikaa siihen asti, että pääsen töistä klo.20 ja menisi sitten vasta juhliin. Hänen mielestään poika voisi olla siihen asti hoidossa ja hän itse menisi jo viideltä niihin juhliin. Olin kuitenkin eri mieltä, koska lapsi joutuu jo muutenkin olemaan paljon hoidossa. Mies lähti töihin ja asia jäi nyt roikkumaan.



Meillä on kaiken lisäksi remontti kesken ja ilmeisesti se ei ikinä tulekaan valmiiksi, ellen minä tee. Yksin sain eilenkin laittaa eteisen kaapit kuntoon.



Mies oli juuri 10 päivää ulkomailla ja sen jälkeen on tuntunut, ettei häntä kiinnosta tämä kotielämä ollenkaan. Minä viihdyn työssäni, mutta en jaksa yksin hoitaa kaikkea. Itkettää. En ole saanut nukkua moneen kuukauteen kunnolla ja kaikki vastuu on minulla. Tuntuu, että olisi helpompaa olla yksin.



Miten ennen niin ihanasta miehestä on tullut tuollainen? Toisesta naisesta ei ole kyse, mutta aivan kuin hän ei haluaisi olla enää perheensä kanssa.

Sivut

Kommentit (34)

80% itse laskuista lähtien. Ja olen työelämässä. Tapellaan joka viikko asiasta ja parannusta ei tule, isoin lapsi itkee että eroatteko te, isä sanoo ettei koskaan..itse en ole ihan niin varma...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

perheensä elämään, onpahan hankkinut elatuksen metsästämällä, kalastamalla, myöhemmin pitkillä työreissuilla -- kotoisasti esimerkiksi savotoissa. Raivannut peltoja, ollut poissa. Onpahan sen verran kotiin joutanut että kerran vuoteen on tuikannut uuden lapsen alulle.



Ehkä aika ja asenteet ovat muuttuneet liian nopeasti niin miesten kuin naistenkin kohdalla, ja kaiken uuden (vaatimusten ja oletusten) palasista on hankalaa rakentaa toimivaa kokonaisuutta?



*pohtii sunnuntai-iltapäivän iloksi*

Mitä ne teille vastaa, jos sanotte, että miltä hänestä tuntuisi hoitaa koti, lapsi, työ...? Hymiseekö ne vai mitä? Nyt niskasta kiinni naiset! Niiin kauan, kun teette kuitenkin lopulta kaiken, niin kauan ne ovelat miehet vaan lusmuaa ja kehittää itselleen kaikkea muuta.



Mä tiedän, ettei se ole helppoa yrittää muuttaa toista mutta eihän se noinkaan voi jatkua. Ja taas viedään sukukpolvi eteenpäin mallia, jossa naiset puurtaa ja miehet harrastaa. Teidänkin perheessä sitten kasvaa sellaisia marttyyrityttöjä ja lusmupoikia.



Tsemppiä vaan!

Rutiinit ovat lujassa. Ihan turhaan täälläkin etsitään sinun käytöksestäsi syitä. Yleensä se syy on ihan siinä, että rutiineihin totutaan niin hyvin, ettei niiden muuttaminen onnistu. Suosittelen lukujärjestystä. Siis ilmoitat miehelle, että nyt kotityöt jaetaan, esim. torstaina hänen pitää imuroida, huolehtia astianpesukone, jne. Kotitöihin tottumaton mies ei edes huomaa mitä pitäisi milloinkin tehdä. Siksi selvät säännöt, että mitä tehdään milloinkin ja milloin on itse kunkin vapaa hetki. Muina päivinä et sitten edes odota miehen osallistumista kotitöihin.

Lyö sitten kirjoitus miehelle kouraan ja pyydä että juttelette asiasta seuraavana päivänä kun hän on saanut etukäteen miettiä asiaa rauhassa.



Mulla on kanssa väsyneenä usein itku herkässä (sympatiani sinulle, meilläkin lapsi valvotti yli vuoden), joten olen huomannut tuon kirje-systeemin sellaiseksi keinoksi jota voin käyttää kun puhuminen on vaikeaa. Monesti on kirjekin jäänyt miehelle antamatta, kun on sitä kautta saanut omat ajatukset sen verran järjestykseen, että puhuminen onkin ollut helpompaa.

Jos joku valittaa miehestä, joka ei tee kotitöitä eikä hoida lasta, niin eiköhän TÄÄLLÄ sekin käännetä naisen syyksi. Eli nainen " tekee miehestä tarpeettoman." Kyllä niinkin varmasti voi käydä, mutta kaikissa tietämissäni tapauksissa se on ollut mies, joka on ihan itse tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Ja näitä miehiä tuntuu olevan kohtalaisen paljon.



Aina myös neuvotaan sanomaan nätisti ja pyytämään ja keskustelemaan. Miehelle ei saisi sanoa pahasti. Räyhääminen ja nalkutus ei tietenkään ole hyvästä, mutta joskus on tarpeen tehdä mielipiteensä tiukasti selväksi eikä aina vain hyssytellä ja toivoa parasta. Varsinkin, kun mies ei selvästi ole ottanut opikseen aiemmista keskusteluista.

jos teillä on ihanat isovanhemmat hoitamassa lasta niin hoitakaa nyt ihmeessä sitten myös parisuhdettanne!

Eli kerran kuussa kahdestaan jonnekin. Vaikka vain tunniksi ravintolaan syömään.

Piristää kummasti, kun saa hetken olla taas vain pariskunta eikä äiti ja isä ja saa keskeytyksettä jutella asioita kahdestaan! Suosittelen.



T.Mamma ja lapset 4,5v, 2,5v ja 9kk

(ja äijä, jonka kanssa harrastetaan juuri noita parin tunnin treffejä kerran kuussa)

Vierailija:

Lainaus:


Ihan mielenkiinnosta.



Henk. koht. mielipiteeni on, että kyllä lapsi pitäisi hakea hoidosta aina niin aikaisin, kuin vaan mahdollista.




On kuule olemassa vanhempia, jotka tarvitsevat hoitopaikkaa jopa öisin...

Välillä oon kyllä ratkeemispisteessä.....kyllä meillä ainakin äijä on vaan suomeks sanottuna niin patalaiska ja haluaa viettää vielä villiä nuoruuttaan ja ikäänkuin itseltäänkin kieltää vastuunsa.....mutta itse olen liikaa sallinut moista kun en jaksa tapella.

Mä oon kyllä kotona lasten kanssa joo, mutta ei mielestäni pitäis silti kaikkia asioita hoitaa, meillä on kans renmontti kesken....

Äijä on niin saamaton, että meillä kans minä hoidan sen paperiasiat ja ihan kaikki koska muuten se ei hoitais niitä ollenkaan....pitäis kyllä jättää sit vaan hoitamatta niin ehkäpä sekin oppis jotain.

Ja minä olen kyllä semmonen tarkka ja ärsyynnyn jos asioita ei tehdä heti ja kunnolla, että ehkäpä syytä löytyy vähän molemmista.....silti...mies se on ketä tilannetta hyväksi käyttää!



Hoitopaikka olisi siis ihan tuttu ja turvallinen, mutta koska poika joutuu olemaan jo muutenkin paljon hoidossa, niin haluaisin että kun on mahdollista hoitaa kotona niin hoidetaan.



Olen nyt tässä miettinyt, että mitä jos lähettäisin miehen vähäksi aikaa muualle asumaan (vaikka vanhemmilleen). Itse en pienen lapsen kanssa halua muuttaa.



T:ap

Aivan oikein: kotona ollessaan teki kaiken yksin, hoiti lapsen, hoiti kodin jne. Mies tunsi kotiin tultuaan, että hän on täysin tarpeeton ja häipyi aina omille teilleen. Vasta pariterapiassa mies sanoi, että hän on aivan ylimääräinen lenkki tässä taloudessa, jossa mitään ei tarvitse tehdä ja jos jotain tekee, niin sekin on väärin tehty. Lapsi kinusi aina äidin perään ja syykin oli yksinkertainen: ihan vauvasta asti äiti oli tehokkaana ja nopeana hoitanut lapsen yksin.



Pointtini on siis se, että jospa olet vähän turhan tarkka asioista. Haluat, että koti ja lapsi hoidetaan sinun tavallasi ja se on ainoa oikea tapa. Mene oikein tiukasti itseesi, että onko sinun tapana korjailla miehesi jälkiä hänen tehtyään kotihommia tai ainakin huokailla niille. Mies ei voi yhdessä yössä muuttua eli et voi olettaa, että palattuasi töihin miehesi vaan alkaa toimia niin kuin haluat, jos kerran " mielelläsi olet hoitanut kaiken kotona ollessasi" .



Meillä oli myös sama ongelma, että en ymmärtänyt, että miksi mieheni ei voinut hakea lasta hoidosta samalla punaisella sekunnilla kun pääsi töistä. Se ilmeisesti on miesten ja naisten välinen ero. Äidillä oli huono omatunto, isällä tarve hengähtää puoli tuntia.



Minä en hoida kotiasioita yksin, vaikka kotona olenkin. Teen suurimman osan, mutta mieheni touhuaa myös. En ole kyllä mitenkään tarkka ja mieheni jälki kelpaa paremmin kuin hyvin.

Miehesi on tullut isäksi hiljattain ja ehkä sen asian tajuaminen on hänelle vaikeaa: vastuu ja siihen liittyvät arkiset paineet, ihan niin kuin sinullakin, voi joskus tuntua ylivoimaiselta.

Mutta jos teillä on ns. maalaisjärkeä päässä ja halua ja tahtoa ratkaista kaikki ongelmat, niin ei huolta eikä hätää, asiat kyllä lutviutuvat kohdilleen. Tsemppiä vaan ja onnea perheenlisäyksestä! T. Neljän äiti

täytyy. Koska molemmat olemme vuorotyössä. Hoitopaikkaa tarvimme siis myös viikonloppuna ja iltaisin.

onneksi hoitopäiviä vaan noin 10-12/kk kun mun tai isän vapaat lapsi aina kotona ja se vie hoitoon kumpi lähtee myöhemmin töihin ja se hakee kumpi aiemmin pääsee.

Meilläpäin on myös ryhmis joka on auki 05-23

hommista kun on kuuleva suvun miehet sellaista tyyppiä että passuuttavat. Meillä ennen lasta oli kotityöt ym. jaettu tasan ja homma toimi. Tyhmänä en ottanut anopin neuvosta onkeeni vaan kotona ollessa tein kaiken kun kerran aikaa oli ja mies kuitenkin kävi töissä. Töihin palattuani kun yritin että hommat taas tasan niin eipä mies enää ollutkaan innokas palaamaan tuohon systeemiin vaan kaikki jäi minun kontolle. Koska halusin kovasti toista lasta niin yritin vain jaksaa niin että pääsin taas ä-lomalle jolloin tilanne taas helpotti kun olin kotona ja aikaa oli. Kakkonen oli sairas ja huusi paljon joten en saanut juuri nukuttua mutta saatoin lepäillä päivällä kun lapsi nukkui niin en taaskaan saanut miestä pakotettua ruotuun. Palasin taas töihin heti vanhempainvapaan jälkeen ja mies hoiti lapsia kun oli vapalla kun teki vuorotyötä. Näki siinä että ei se oli helppoa hommaa sekään. Saimme vielä yhden lapsen ja olen nyt hoitovapaalla miehen toiveesta. Teen pääasiassa edelleen kaiken ja välillä ottaa päähän kun olen miehelle kuin äiti. Nyt olen kuitenkin saanut puhuttua (tosin meinasi tulla ero kun saatiin riita aikaan) ja sovittiin että mies tekaa keittiöhommat ja isojen lasten iltatoimet kun on kotona ja tämä riitti minulle. Hiukan hirvittää mitä seyraa kun palaan työhön sillä olen päättänyt että mies saa luvan hoitaa puolet kodin hommista silloin. Meillä mies muuten sanoi että ei ollut haaveillut tällaisesta elämästä ja tuntee olevansa jumissa ja että on vasta tajunnut että ei oli isä tyyppiä vaan haluaisi olla vapaa menemään ja matkustelemaan. Surettaa että toinen pitää elämäämme surkeana kun minulle tämä oli juuri sitä mitä olen aina halunnut. Tulevaisuus näyttää miten meidän käy mutta ei mielestäni ihmistä voi pajottaa olemaan obbeton loppu elämäänsä joten jos mies ei löydä elämäniloa perheensä kanssa niin hänen on sitä etsittävä ilman meitä.



Ap;lle jaksamista ja yrittäkää puhua miehen kanssa.

Olen ehkä turhankin tarkka siitä, että koti on siisti. Olen myös aika ehdoton siinä, että jos lapsi voidaan hoitaa kotona, niin myös tehdään.



Olen yrittänyt keskustella asioista, mutta ilmeisesti olen niin väsynyt, että alan aina itkeä eikä puhumisesta tule mitään. Sitten asia jää siihen.



En ole koskaan ennen harkinnut eroa enkä haluaisi nytkään erota. En vaan tiedä miten kauan jaksan tällaista. Eniten harmittaa lapsen vuoksi. Isä voisi olla hänen kanssaan edes joskus.



T:ap

mihinkään!!kotiäitiys on kovaa työtä siinä missä muukin työ.Meillä on myös samoja ongelmia ja voin sanoa,että erittäin monella on nämä samat ongelmat.Mies ei tajua,ennenkun todellakin nostat sen kissan pöydälle ja sanot kovan sanan ja valitettavasti sen joutuu tekemään monta kertaa..varaudu siihen!Ei nyt muuten hyvää suhdetta kannata lopettaa.Parisuhde tarvii jatkuvaa huolenpitoa ja asioista keskustelemista..miehet on niin pässejä näissä asioissa..monella on se käsitys,että äiti hoitaa lapset.Koittavat luistaa aina omiin puuhiinsa!ja tiedän mistä puhun..lapsia kaksi ja taistelen parhaillani samoista asioista kuin sinä ap!!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat