Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Esikoista odottaessani ja ennen odotustakin olin aina imetysmyönteinen. Keräsin tietoa, halusin jo äiitysneuvolassa puhua imetyksestä. Se kuului luontaisena osana siihen minun äitiys-kuvaani. Kun sitten synnytys päätyi sektioon, lapsi ja minä infektoiduimme ja muutenkin kamala huoli oli päällä, imetysasia silti nosti päätään: Halusin pumppaamalla nostaa maidontuotantoa ja sairaalassa maito nousi hyvin ja sain imettää loppupäivinä. Sain tukea mm imemisotteeseen joka esikoisella oli haussa. Hän myöskin nukahteli tissille koska oli lääkityksessä. Kotiin päästyämme tarjosin mielestäni rintaa aina kun vain lapsi sitä halusi. Imetys tuntui hankalalta mutta oli ihan selvää että se on parasta lapselleni. Kuukauden kuluttua neuvolassa iskettiin kovaa kun lapseni paino ei ollut noussut kuin 300 g kuukaudessa. Lupasin tehostaa imetystä, lapsentahtisesti. Mutta lapsi huusi ja huusi... nälkää. Neuvolassa kehoitettiin pieneen korvikelisään. Itkin sitä, tunsin ihan epäonnistuneeni.



Pikku hiljaa korvikemäärä lisääntyi ja imetys loppui. Itkin, surin. Se oli kova paikka minulle joka yli kaiken HALUSI ruokkia lapsensa rintamaidolla. Inhosin pullorumbaa..väliajat kun lapsi nukkui, pumppasin AVENTILLA maitoa, streriloin pulloja..oma lepo jäi kokonaan ja tuloksena oli se että olin aivan yliväsynyt, stressaantunut. En saanut edes rintapumpulla maitoa tulemaan, herumaan siis.



Toista lasta odottaessani päätin että en ikinä stressaa enää..luontevasti koetan suhtautua. Mutta jo laitoksella tyttö sai verensokerinsa takia lisämaitoa ja imuote oli niin huono eli 88 hemoglobiinilla yritin silmät ristissä tuskailla asian kanssa... kotiin päästyäni tyttö söi 1,5 tunnin välein jonka välissä pumppasin välillä loput pois koska eikös sen pitäisi lisätä maidon eritystä?? Esikoinen huusi kaiket ajat mustasukkaisuuttaan.. vauva oli itkuinen. Ja nyt hänen ollessaan 2 kk ikäinen hän on korvikeruokinnalla mutta maitoallerginen eli erikoismaitoa saa.



Edelleen olen sitä mieltä että rintamaito on hyväksi lapselle. Mutta miksi aina syyllistetään?? Luuletteko te ettei äidit ihan oikeasti yritä? Ja missä menee se raja, kuinka kauan imetyksen kanssa pitää yrittää? Siis että esikoinen ei saa ruokaa, kuivia vaippoja, vauva huutaa, itse ei ehdi syömään? Olisinko saanut maitoa tulemaan jos olisin useita viikkoja toiminut noin? Jättänyt siis esikoisen hoitamatta, itseni hoitamatta?



Kannanko nyt koko loppuelämäni sellaista leimaa että " PAHA KORVIKEÄITI" ?? EN. Koska minä olen aikuinen ihminen ja ymmärrän että joskus asiat vain menevät niin kuin ei toivoisi. Niistä on päästävä yli ja ajateltava sitten muuta hyvinvointia perheessä. Se että lapsilleni tulisi allergiat yms siksi etten osannut imettää kauan niin sille ei voi mitään. Itse minä sitten hoidan nuo allergiset lapseni, nukun huonosti ja maksan kalliit lääkkeet. Mutta niin vain, kummasti lähipiirissäni IHAN KAIKKI imetetyt lapset ovat korvakierteissä. Samoin allergisia ja astmaisia.



Jokainen äiti tekee ratkaisunsa ja tekee parhaansa. Siihen ei tarvita syyllistävää katsetta. Äitejä me kaikki olemme vaikka ei olisi koko rintoja ollenkaan.

Kommentit (11)

Pitääkö sun tämäkin todistella ittellesi??



Mua ei ainakaan kiinnosta imetätkö vai et.



Itse oon imettäny ja alottanu kiinteet " liian aikasin" HUVIKSENI.



Sää tiedät että ressaat, haet toisten hyväksyntää -tämäkin on todisteltava.. Aika surullista.

Jos saisit kolmannen niin varmaan taas ressaisit jotain ja imetys epäonnistuisi. Tieto lisää tuskaa, sunkin tapauksessa: sää tiedät että sressaaminen epäonnistuttaa imetyksen ja stressaat sitä jo valmiiksi! :)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä sillä luodaan muuta, kuin stressiä ja paineita äideille, ja jossain määrin varmaan jopa imetysvastaisuutta. Mielestäni imetyksestä pitäisi luoda positiivisempaa kuvaa, ja naisten pitäisi olla sen suhteen solidaarisempia toisiaan kohtaan: tukea ja kannustaa toisiaan - ei painostaa. Imetys on hieno asia onnistuessaan, mutta jos se ei oikeasta tiedosta, tuesta ja hyvästä yrityksestä huolimatta onnistu, (kuten myös joskus käy) niin nykyään on onneksi hyviä äidinmaidonvastikkeita.

viiden vuoden päästä ei kyllä enää edes asialla ole kovinkaan suurta merkitystä eikä taatusti näe päiväkotilapsista päällepäin onko imetetty vai ei... Saati sitten aikuisena.

Pääasiahan on että vauva saa ravintoa, jotta pysyy hengissä, kasvaa ja kehittyy taaperoksi, päiväkotilapseksi, koululaiseksi, teiniksi, aikuiseksi, vanhemmaksi ja isovanhemmaksi...

turha ottaa asiasta isoja paineita ja vielä turhempaa on välittää siitä mitä joku muu on asiasta mieltä :-)

näissä imetys/korvikeasioissa on se hankala puoli, että aika monet " korvike" äidit syyllistävät itse itseään välillä vaikka kukaan muu ei edes siihen suuntaan viittaisi. Toki täälläkin on muutama torvelo fanaatikko, joilla ei kuitenkaan sitten edes imetysasioista ole oikeaa ja riittävää tietoa ja huutelevat sitten typeriä kommentteja väliin. Mutta sitten on myös ne tilanteet, joissa joku esim tarjoaa imetystietoa jollekulle apua pyytävälle ja sekin leimataan heti syyllistämiseksi ja painostamiseksi. Vaikea ja kipeä asia imetyksen epäonnistuminen monelle, mutta kannattaa nyt muistaa että 99% meistä pidempäänkin imettäneistä tietää että se imetys voi oikeasti mennä pieleen ja se on vaikeaa ja työn takana joskus. Ja korvikkeella kasvaa terveitä ja fiksuja ihmisenalkuja. Eli älkää myöskään " syyllistäkö" kaikkia imettäjiä saman fanaatikkoleiman alle!

Tottakai on ihan selvää, että ap:n kaltaisissa tapauksissa kannattaa antaa korviketta ja sillä selvä, kun ei onnistu niin ei onnistu. Moni kuitenkin luovuttaa jo heti alkuun tai ei edes yritä, ja edelleenkin tähän on syynä tiedon puute. Ei tarvinnut kovin monta viestiä tästä ketjusta lukea, että tuli vastaan ensimmäinen harhaluulo. Imetys/korvikeruokintaerot näkyvät kyllä pitkään, suurimmillaan tietenkin imeväisiässä, mutta vielä aikuisenakin on eroja rinta- ja pulloruokittujen verisuonten ahtaumien määrässä, kolesteroliarvoissa, jopa painoindeksissä. Erot eivät tietenkään ole päätähuimaavia ja niiden käytännön merkitykseestä voi kiistellä, mutta ovat ne silti olemassa.



Itse en missään nimessä ole imetysfanaatikko, lapseni ovat saaneet pääasiassa rintamaitoa, mutta myös Tuttelia aina kun en ole sattunut olemaan sopivasti paikalla imettämässä. Minulle on ihan sama millä ihmiset lapsensa ruokkivat, mutta oli kanta mikä tahansa, sen pitäisi perustua tosiasioihin eikä arvailuihin.

Olet varmasti ihan hyvä aïti, imetit tai et. Onhan noita fanaatikkoja joka lähtöön, eikä niitä kannata aina ottaa niin vakavasti.



Kaikkein tärkeintä on, että lapsi kasvaa ja voi hyvin.

että äiti on stressaantunut, väsynyt ja pahoilla mielin! Ne ensimmäiset hetket uuden ihmisalun kanssa menevät " hukkaan" kun kaikki äidin ajatukset pyörivät sen imetyksen ongelmien ja itsensä syyllistämisen ympärillä.

niin voi tuntua lohdulliselta syyllistää toisia ihmisiä sillä asialla millä voi nostaa omaa olemistaan ja itsetuntoaan edes vähän.



Onneksi tämä lipuntarkastaja-syndroomasta kärsivä joukko on sukupuuttoon kuoleva laji, koska normaali ihminen ymmärtää antaa muiden tehdä omat valintansa ja tekee itse omansa.

Minulla imetys sujui kuin tanssi, koko touhu oli minusta mukavaa ja antoi sopivan lepohetken muun hässäkän keskelle, maitoa tuli enemmän kuin riittävästi jne. Ei käynyt edes mielessä, että näistä imetys- yms asioista voisi jollain olla noin suuret paineet. Olen kyllä tiennyt että korviketta on olemassa, mutta ei ole ollut hajuakaan että siihen liittyy noin voimakkaita tunteita, tai että korvikeäidit tuntevat syyllisyyttä imettämättömyydestään. Pitäisi kai ymmärtää arvostaa omaa helppoa elämäänsä. : )

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat