Vierailija

odotan toista lasta viikolla 14, ensimmäinen on uhmaikäinen 2-vuotias. Töissä on kiirettä ja stressiä ja huono ilmapiiri. Nukun huonosti. Mies tekee yrittäjänä töitä 12 h/6 pv ja nukkuu loppuajat.



Nyt olen olltu muutaman päivän kotona hoitajan loman takia ja aivan hermoromahduksen partaalla. Olen loputtoman uupunut, väsynyt, jatkuvasti ärtynyt ja kiukkuinen, kaikki tuntuu kaatuvan päälle! en pääse edes ulos lapsen kanssa. Saan hillittömiä raivokohtauksia ja pelkään tekeväni vielä jotain epätoivoista. Töissä on rankkaa mutta toisaalta pääsen kotoa pois. Pelottaa jäädä kotiin syksyllä kahden lapsen kanssa! Millä ihmeellä selviän yksin kaikki päivät! Jos olen tässä jamassa, en kertakaikkiaan _pääse_ mihinkään, en pysty en kykene! Tiedän että minun täytyisi pitää yhteyksiä ulkomaailmaan.



Mun tekis mieli vaan HÄIPYÄ, kadota, jättää kaikki, muuttaa pois. Lapsemme on ihana ja mieskin kärsivällinen, mutta olen niin arjen ja ties minkä univelan ym raadoittama...



Onko toivoa?

Kommentit (4)

Ihmettelen, voiko raskaus, hormonit saada mielen näin kireäksi vai olenko tosiaan sekoamassa. Uniongelmat pitäisi saada hoidettua, mutta nukahtamislääkkeitä ei voi ottaa.



Taidan mennä lääkäriin.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

uskalsin odottaa. Jostakin syystä olen paljon pirteämpi, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla kuolemanväsynyt. Oikeasti: toisen lapsen tulo maailmaan on laittanut ainakin minulla mittasuhteet paikalleen: en enää väsähdä enkä kiukustu niin helposti. Jotkut sanovat, että eka puoli vuotta kahden pienen lapsen kanssa meni kuin sumussa, mutta meillä on kyllä ihan toisin. Tsemppiä sulle, varmasti selviät ja voit jopa yllättyä iloisesti!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat