Vierailija

Moi, mä tässä ihmettelen elämäntilannettani, sitä kuinka yhtäkkiä rakkaus alkaakin rakoilla... Me saatiin ihana pieni poika n. 10 viikkoa sitten. Ollaan oltu viisi vuotta yhdessä ja todella rakastuneita edelleen. Tai ehkäpä ei sittenkään edelleen..? Vauva tottakai vaatii veronsa esim. unista ja yhteisestä ajasta, mikä kyllä etukäteen tiedettiin vallan mainiosti, ja naureskeltiin, kun ihmiset varoitteli kuinka se käy parisuhteen päälle. " Eihän meille noin käy, ollaan niin rikkumaton tiimi ja rakastetaan toisiamme.." Hm. Tässä sitä vaan huomataan riitelevämme päivittäin, siitä kuka nukkuu enemmän, ja kaikesta yhtä naurettavasta. Onnellinen arki on muuttunut jatkuvaksi pahaksi oloksi, tuntuu että kumpikin vain rupattelee vauvalle rakastavia sanoja ja toiselle ei joko mitään tai sitten minä nalkutan jostain ja mies ärisee ja tiuskii. Ei enää nukuta samassa huoneessa, mies on ollut kipeä ja ei halunnut herättää meitä öisin yskimällä ja siksi alunperin muutti patjalle, nyt on vain jäänyt toiseen huoneeseen nukkumaan. Läheisyys tuntuu olevan kiven takana, tuntuu erittäin uupuneelta. Miten näin voi käydä, vaikka kaiken piti olla hyvin, ja kuitenkin olemme vauvasta iloisia? Tuntuu ettei happea saa, kun ahdistaa niin paljon. Tänään mies lähti keikalle toiseen kaupunkiin (hän on muusikko), ja sanoin hänelle ennen lähtöä, että rakastan häntä kovasti ja haluan saada asiat selvitettyä. Hänkin sanoi tuntevansa samoin, mutta sitten kun ruvettiin miettimään mitä pitäisi tehdä ja muuttaa, kumpikin meni ihan hiljaiseksi. Tarkoitan että emme edes tiedä mistä tämä paha olo kumpuaa.

Kommentit (10)

Lapsi on nyt 5 kk, ja tuntuu että tilanne pahenee koko ajan. Kaikista kamalinta on huomata että ei ehkä olekaan tunteita toista kohtaan, vai onko ne vaan jossain... En osaa neuvoa kun samassa jamassa ollaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tai googleta muita parisuhde vinkkejä.

ei teidän yhteiselo tuohon voi loppua.

teillä on nyt uusi aika parisuhteessa kun on lapsi talossa.

siihen menee aikaa tottua.



Tuossa vaiheessa kaikki on vielä uutta ja hormonitkin vaikuttaa. Joku sanoi joskus että tilastollisesti parisuhde on huonoimmillaan vuosi esikoisen syntymän jälkeen.



Ottakaa siitä kiinnekohta ja älkää tehkö ainakaan mitään radikaaleja ratkaisuja ennenkuin lapsi on ainakin 1,5 vuotias. Ei kannata odottaa ihmeitä, niin voi yllättyä positiivisesti kun alkaakin mennä paremmin jo ennen tuota maagista vuoden täyttymistä.

Mutta te ette siis vieläkään ole puhuneet asiasta, että teille kävi niin kuin kaikille muillekkin?



Tehkää nukkuma vuorot. Mies saa nukkua viikolla, koska menee aamulla töihin. Viikonloppuna on sinun vuoro nukkua aamusta. Sinä vielä kai imetät? eli mies ei voi silloin hoitaa lasta öisin, mutta viikonloppu aamuina voi. Niin ja mies voi viikolla mennä nukkumaan vaikka kahdeksalta illalla, että aikaiset herätykset ei ole syy siihen että saa nukkua viikonloppuna.



Meillä mies oli esikoisen synnyttyä uskomattoman väsynyt! Sitten kun jaksoin n puolen vuoden päästä puhuttelin hänet niin hyvin, että ymmärsi. Se vaati kyllä useamman puhuttelun. Toisen lapsen synnyttyä tätä ongelmaa ei sitten enää ollutkaan. Mutta helpolla useimmat miehet ei kai tajua sitä että myös äiti tarvii lepoa ja toipumista.



Äiti voi muuten käydä ystävien kanssa kaupungilla pari tuntia vaikka vauva onkin pieni :)

vauvojen ja ihan pienten lasten kanssa, se on vain hyväksyttävä.



Mutta. Pitäkää kiinni joistakin sellaisista yhteisistä hetkistä. Yrittäkää toteuttaa ne vaikka joskus olisikin hankalaa jos vauva heräilee jne.



Onko teillä esim ollut tapana laittaa iltaisin hyvä kynttiläillallinen, mennä yhdessä kylpyyn, kävelylenkille, lukea hesari yhdessä, hieroa toisiannejne?



Älkää menettäkö kosketustanne toisiinne, pitäkää siitä kiinni! Muuten vieraannutte toisistanne. Vaikka seksielämä ei olisikaan samanlaista kuin ennen vauvaa niin toiselle voi silti olla läheinen, kosketella ja olla hellä.



Tukekaa toisianne, järjestäkää tosiaan niin että annatte toisen aina välillä nukkua pidempään.



Keskustelkaa ja pitäkää huolta toisistanne!

sain neuvon antaa ajan kulua ja keskittyä omiin kivoihin juttuihin, käydä lenkillä vauvan ja kaverienkanssa, katella telkkaria itsekseen kotona, syödä hyvin, olla onnellinen niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

ei niuhottaa miehelle pienistä, ei vatvoa kokoajan ja murehtia.

niin ennenpitkää huomaat että teillä on kaikki ihan hyvin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat