Seuraa 

Minulla on yksi lapsi nuoruudestani, hänen toinen vanhempansa on kuollut. Nyt on tulossa toinen lapsi toiselle miehelle. Meidän liittomme ei jatku vaan olemme päätyneet eroon.



Mietin että kun haluaisin vielä myöhemmin lapsen ainakin yhden niin jokaisella lapsellani on eri isä. Tuntuu jotenkin " hävettävältä" asialta.



Minua kiinnostaisi siksi miten olette itse oman henkisen puolen kanssa sopeutuneet saman kaltaiseen tilanteeseen? Entä miten ympäristö on asian ottanut? Onko kukaan tullut suoraan sanomaan asiasta?

Kommentit (14)

mulla on kolmen miehen kanssa lapsia ja en ole kyllä pahemmin törmännyt pahoihin puheisiin.kait se on nykyaikaa:)edes sukulaiset ei ole kummemmin mitään sanoneet??tosin tietävät näistä mun miehistä..eli eka nuoruuden rakkaus,joka kariutui nuoreen ikään(19v)toka tajuton väkivaltaperhehelvetti(joka onneksi loppui!!!)eli ei paljon vaihtoehtoa mitä tekee,jos mies ei suostu hoitoon ja nyt naimisissa 2v.ja kolmas lapsi hänen kanssa.



tosiaan en ole joutunut ennakkoluuloja kestämään tässä asiassa,mutta ajattelen itse asian niin että nää on minun lapsia ja sisaria keskenään ja itsekkin ajattelevat niin.ja totuushan on että sisaruus on vahvampaa silloin kun äiti on sama:)



mulla on pari ystävää joilla myös sama tilanne,enkä kyllä muista että heilläkään ois puheita ollut kestettävänään.



niin ja olen siis ihan täydellä järjellä varustettu ja tasapainoinen yhteiskunnan jäsen:)

saura1:

Lainaus:




tosiaan en ole joutunut ennakkoluuloja kestämään tässä asiassa,mutta ajattelen itse asian niin että nää on minun lapsia ja sisaria keskenään ja itsekkin ajattelevat niin.ja totuushan on että sisaruus on vahvampaa silloin kun äiti on sama:)




Ehkä tuo ajatusmalli syntyy silloin, kun kaikki lapset asuvat saman katon alla sen äidin kanssa. Mutta muuten en allekirjoita. Mulla itsellä on poika ja kakkonen tulossa, toisen miehen kanssa, kuin mitä on esikoisen isä. Itselläni taasen on isoveli joka on samasta äidistä kuin minä ja pikkuveli kenen kanssa meillä on sama isä. Ja kyllä tämä pikkuveli on ihan täysi veli minulle. Eli ei se sisaruus kyllä mitenkään vaikuta, onko äiti sama vaiko isä. Monesti kun ollaan pienestä asti yhdessä sitä on siskoja ja veljiä vaikka biologista sukulaisuutta ei edes olisi.

Paljon vaikuttaa, se missä se lapsi asuu kumman vanhemman luona ja kuinka vanhemmat itse ajattelevat.

Toki mun lapset varmasti tuntevat yhtälailla olevansa sisaruksia, kuin esim. mä tunnen oman pikkuveljeni kanssa. Luulen, että vielä enemmän, koska ovat pienestä asti siaruksia.

Mun ja pikkuveljen välillä kun on 15vuotta ikäeroa. Kaikesta huolimatta hän on mun TÄYSveljeni. Enkä osaa kuvitella että suhde voisi olla yhtään vahvempi vaikka äiti olisikin sama, isä eri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mulla on kolmen miehen kanssa lapsia ja en ole kyllä pahemmin törmännyt pahoihin puheisiin.kait se on nykyaikaa:)edes sukulaiset ei ole kummemmin mitään sanoneet??tosin tietävät näistä mun miehistä..eli eka nuoruuden rakkaus,joka kariutui nuoreen ikään(19v)toka tajuton väkivaltaperhehelvetti(joka onneksi loppui!!!)eli ei paljon vaihtoehtoa mitä tekee,jos mies ei suostu hoitoon ja nyt naimisissa 2v.ja kolmas lapsi hänen kanssa.



tosiaan en ole joutunut ennakkoluuloja kestämään tässä asiassa,mutta ajattelen itse asian niin että nää on minun lapsia ja sisaria keskenään ja itsekkin ajattelevat niin.ja totuushan on että sisaruus on vahvampaa silloin kun äiti on sama:)



mulla on pari ystävää joilla myös sama tilanne,enkä kyllä muista että heilläkään ois puheita ollut kestettävänään.



niin ja olen siis ihan täydellä järjellä varustettu ja tasapainoinen yhteiskunnan jäsen:)

mulla on kolmen miehen kanssa lapsia ja en ole kyllä pahemmin törmännyt pahoihin puheisiin.kait se on nykyaikaa:)edes sukulaiset ei ole kummemmin mitään sanoneet??tosin tietävät näistä mun miehistä..eli eka nuoruuden rakkaus,joka kariutui nuoreen ikään(19v)toka tajuton väkivaltaperhehelvetti(joka onneksi loppui!!!)eli ei paljon vaihtoehtoa mitä tekee,jos mies ei suostu hoitoon ja nyt naimisissa 2v.ja kolmas lapsi hänen kanssa.



tosiaan en ole joutunut ennakkoluuloja kestämään tässä asiassa,mutta ajattelen itse asian niin että nää on minun lapsia ja sisaria keskenään ja itsekkin ajattelevat niin.ja totuushan on että sisaruus on vahvampaa silloin kun äiti on sama:)



mulla on pari ystävää joilla myös sama tilanne,enkä kyllä muista että heilläkään ois puheita ollut kestettävänään.



niin ja olen siis ihan täydellä järjellä varustettu ja tasapainoinen yhteiskunnan jäsen:)

Tädilläni oli neljä lasta, kaikilla eri isä ja aikoinaan ajattelin että onpa kauheaa. Sitten kun sain oman lapsen niin sen koommin en ole ihmetellyt asiaa. Isälläni on lapsia neljän eri naisen kanssa, pidän kaikkia ihan samanlaisina siskoina, en erottele täys ja puolisiskoiksi. Olkaa kaikki onnellisia ja kiitollisia lapsistanne, oli heillä eri tai samat iskät

Esikoinen (6v.) on tehty nuoruuden ihastuksen kanssa. Olimme vain 5kk yhdessä ja sain tietää raskaudestani viikko eromme jälkeen.

Kuopus on kohta 2v ja meille tuli ero hänen isänsä kanssa tammikuussa. Olin aina sanonut hänelle, etten tee enää lapsia, jos meille tulee ero. Juurikin tämän " leiman" takia. Senkin takia ero oli minulle rankka. Olen aina halunnut vähintään sen 3 lasta, nyt se haave kaatui. Mutta minkäs teet, kun äijä ottaa ja lähtee toisen naisen perään...

Nykyäänhän vielä tosiaan just ja just tuo kaksi isää lapsilla on vielä sallitun rajoissa mutta se kolmas isä on ihan liikaa.



Heh, toisaalta omaa elämäähän me elämme. Miksihän sitä tuleekin mietittyä näinkin typeriä asioita. Itse koen jo valmiiksi syyllisyyttä halustani saada kolmaskin lapsi.



Pitänee muuttaa vissiin tarpeeksi isolle paikkakunnalle asumaan missä kukaan ei ketään tunne =)

Eli mun tilanne tälläinen... Mulla on kaksi ihanaa taaperoa, jotka ovat hyvin toivottuja ja rakastettuja mutta molemmilla on eri isä, jonka kanssa tiet erosivat lyhyen seurustelun jälkeen. Nyt sitten odotan kolmatta lasta, ja pelottaa jo valmiiksi ihmisten reaktiot. Totuus on kuitenkin, että olen aina toivonut kolmea lasta ja olen varmasti hyvä äiti epäonnistuneista miessuhteistani huolimatta. Ja en tosiaan ole mikään kevytkenkäinen naikkonen, vaan todellakin vakaasti harkiten aloitin suhteen, joka ei kuitenkaan toiminut. Kaikesta huolimatta olen huippuonnellinen ja optimistinen raskaudestani ja yritän jättää pahat sanomiset/ajatukset huomiotta (jos sellaisia ylipäätään tulee). Ainakaan vielä en ole kokenut ennakkoluuloja; ihania ystäviä on paljon ja perhekin tukee vihdoin ratkaisuani :). Ja lapset kasvavat sisaruksina, joka on kullanarvoinen asia.

Olisi kiva kuulla lisää mielipiteitä....

Henk.koht. tähän en ole törmännyt, mutta olen törmännyt paheksuviin keskusteluihin siitä, miten joku on vääntänyt kakaoita ja kaikilla on eri isä.

Kärjistäen: Seksiä siis saa harrastaa vaikka joka päivä eri tyypin kanssa ja aborteistahan ei kukaan mitään tiedä vaikka niitä useamman per vuosi tekisi, mutta jos ja kun sen lapsen maailmaan tekee, niin....

:(



Olen asunut paikkakunnilla, jossa eronneita ja yksinhuoltajia on pelkästään tämän perusteella luokiteltu B-luokan kansalaisiksi. Itse sain synninpäästöä sen verra, että molemmat lapset oli samalle miehelle. Jos niillä ei isät olisi olleet, sitten sitä vasta leväperäinen ja kevytkenkäinen ja vastuuton, holtiton olisin ollutkin, epäkelpo äidiksikin varmaan !! :D

Ja tämän tuomion antavat ketkäs muut kuin naiset ja äidit itse!



Nyt pitkän tauon jälkeen on kolmas lapsi, isä on siis eri kuin näillä kahdella. Hieman se hämmästystä herättää, kun asia " paljastuu" .



Minä itse asetan itseni alttiiksi ja heitän rankkaa huumoria tyyliin: no pitihän meidän onni ja rakkaus kruunata yhteinen lapsi tekemällä. Tai tyyliin : voi, tässä on miehet vaihtunut moneen kertaan, vaihdoin parempaan...

ja heläytän naurun päälle. Siinä on sitten kenekään turha tulla piikittelemään, koska asia ei vaivaa tai hävetä minua itseäni, ja jos joku tulee siitä ilkeilemään, voisin sanoa: niin onkin. entäs sitten. vaikuttaako se jotenkin sinun elämääsi? !

Puoltitullani joall ikää 28 v on 4 lasta. Vanhin 14, sitten 9-ja 5-vuotiaat veljekset ja nuorin syntyi ennen joulua. Tiettävästi 3 eri isäehdokasta, mutta eivät taida olla ihan varmoja itsekään..... Keskimmäisten lasten isä on myös hivenen menevää sorttia, hänellä noiden kahden keskimmäisen lisäksi 3 lasta ja 4:s tuloillaan. Koomisinta kaikessa on se että kaksi hänen lapsistaan ovat kuukauden ikäerolla samanikäisiä, mutta eri naisten kanssa..... Ja kuulemma uusinkin tapaus on jo ennestään 4:n lapsen yh....



Mutta jokainen tyylillään, kuten parhaaksi näkee, ja pääasia on, että on onnellinen!

Elä omaa elämääsi!

Jos haaveilet kolmesta lapsesta, ja elämääsi tulee tilaisuus siihen, tee se kaikin mokomin. Ei elämässään liikaa kannata energiaa tuhlata siihen, että miettii sitä, mitä toiset ajattelevat.

mulla on kolme lasta ja kaikilla eri isä tosin tokan lapsen isän kanssa oltiin yhdessä ja mentiin naimisiin ja hän loppujen lopuksi adoptoi tämän ensimmäisen mutta sitten tuli ero ja myöhemmin hankin lapsen uuden kumppanin kanssa. Biologisesti kaikilla eri isä mutta hyvin on mennyt ja nyt todella toivon että tämän miehen kanssa yhdessä pysytään (oltu yhdessä 2,5v). Näin meillä en ole törmännyt pahemmin ihmisiin jotka katsoisivat nenän vartta, toki omille vanhemmille se oli kova paikka. tsemppiä vaan ja kolmatta peliin jos siltä tuntuu. enkä muuten minä ole ainoa kaveriporukassani jolla kolmella lapsella olisi ollut eri isä.



murmeliitta

Itse yhden lapsen yh-äitinä en kuulu tähän joukkoon mutta kuulun sitten jos hankin lisää lapsia. Tutullani joka on merkittävässä asemassa oleva liikenainen on lapsia neljän eri miehen kanssa, vain viimeinen heistä on hänen aviomiehensä, eikä juttu vaivaa häntä tipan tippaa.

Tuo asenne on varmaan peräisin entisiltä ajoilta kun kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi on naisille suuri häpeä ja syyllisyyden aihe. Vaikka seksin harjoittaminen on nykyään ainakin olevinaan jokaisen oma asia, taitavat vanhat naisia kontrolloivat asenteet tulla läpi tässä lapsiasiassa. Koska voihan naisella olla vaikka miten monen eri miehen kanssa lapsia " kunniallisesti" , jos nämä ovat olleet hänen aviomiehiään sillä hetkellä...

Naisten itse ei pitäisi todellakaan ajatella että he tarvitsevat jonkun miehen siunauksen ollakseen " kunniallisia" . Tärkeintä on itse muistaa kulkea pystypäin. Kyllä tässäkin asiassa tapahtuu varmaan edistystä, onhan niin käynyt muissakin asioissa (esim. hed.hoitolakikeskustelu ja ulkomaalaisten hyväksyminen Suomessa).

mulla on kolen miehen kanssa lapsia ja en ole kyllä pahemmin törmännyt pahoihin puheisiin.kait se on nykyaikaa:)edes sukulaiset ei ole kummemmin mitään sanoneet??tosin tietävät näistä mun miehistä..eli eka nuoruuden rakkaus,joka kariutui nuoreen ikään(19v)toka tajuton väkivaltaperhehelvetti(joka onneksi loppui!!!)eli ei paljon vaihtoehtoa mitä tekee,jos mies ei suostu hoitoon ja nyt naimisissa 2v.ja kolmas lapsi hänen kanssa.



tosiaan en ole joutunut ennakkoluuloja kestämään tässä asiassa,mutta ajattelen itse asian niin että nää on minun lapsia ja sisaria keskenään ja itsekkin ajattelevat niin.ja totuushan on että sisaruus on vahvampaa silloin kun äiti on sama:)



mulla on pari ystävää joilla myös sama tilanne,enkä kyllä muista että heilläkään ois puheita ollut kestettävänään.



niin ja olen siis ihan täydellä järjellä varustettu ja tasapainoinen yhteiskunnan jäsen:)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat