Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Jouduimme lopettamaan koiramme viime marraskuussa. Olo alkoi jo helpottaa ja odotin innolla että pääsemme tänään poikamme kanssa koiravaljakkoajelua katsomaan (tai kyytiin jos poika haluaa). Iloisena menimme ja katsoin kuinka iloinen, energinen koira (aika lailla saman oloinen kuin omamme oli) juoksi tohkeissaan kelkka perässä.



Ne eleet ja ilmeet, ja se koiran into oli kaunista katsottavaa, ja toisaalta niin surullista. Äidit ja isät lapsineen riemuitsivat ja minä aloin itkeä. Sainpahan kummeksuvia katseita osakseni kun kyyneleet virtasivat ja lähdimme pois.



Itkiessä meni taas koko päivä. On se vaan tiukka paikka, edelleen. Mutta se koira olikin mahtava tapaus. Voi kuinka kaipaankaan sen luottavaista katsetta ja iloista hännä heilutusta. Ja sitä leikkimieltä.



Pysyn siis edelleen vielä kaukana noista touhuista....





Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat