Onko vika minussa vai miehessäni?

Vierailija

Olen raskaana ja minun pitäisi levätä ja ottaa rauhallisesti, koska ennenaikaisuuden uhka on suuri. Jouduin melkein jäämään sairaalaan, mutta pääsin vielä kuitenkin kotiin. Minä hoidan kotona meidän 13kk ikäistä tyttöä sekä toki kotiakin.



Meillä on miehen kanssa vähän sukset solmussa :( Tänään ne sotkeutuivat vielä lisää. Minusta tuntuu että odotan tätä lasta yksin. Tuntuu ettei miestä kiinnosta minä tai tämä raskaus ollenkaan tai se että vauva voi syntyä ennenaikojaan. Sanoo että tottakai kiinnostaa, mutta käyttäytyy ihan toisin.



Minulla oli tänään hyvin hankala päivä, mutta hoidin lapsen ja kodin ihan niin kuin joka ikinen päivä. Mies tuli töistä kotiin. Hän on flunssassa, väsynyt ja tukkoinen. Minä olin tekemässä meille ruokaa kun miehen kaveri soitti häntä remonttihommiin. Mies kysyi milloin kaveri on kotona ja sanoi tulevansa sitten.



Minä jo siinä vaiheessa pahoitin mieleni (en näyttänyt sitä miehelleni), koska taas mies ei ajatellut itseään eikä perhettään. Minun mielestä miehen ei oli kuulunut luvata tulla vaan hoitaa lasta minun kanssani ja antaa myös minulle sitä levon mahdollisuutta. Sekä rueta aikaisin nukkumaan, että jaksaa aamulla kuudelta töihin.



Mies taas ei ajatellut yhtään minua vaan ihan vaan itseään että lähtee harrastuksen pariin. (tykkää harrastella remontoimista ym entisöintiä)



Söimme ja mies sanoi että pitäisi käydä kaupassa, että hän lähtisi lapsen kanssa kauppaan. Minä sanoin että tyttö voi jäädä kotiin koska on kipeä. Siihen mies että mene sitten sinä. Minä rupesin itkemään. Sanoin että samahan toki minun on vaikka kauppaan synnyttää. Ja jatkoin etten tykkää siitä että menee kaverinsa luo kun täällä miestä tarvittaisiin enemmän. Hyvä olisi mennä hänenkin ajoissa nukkumaan, koska huomennakin häntä tarvitaan ja parantuisi nopeammin jos edes lepäisi.



Mies raivostui ja huusi minulle. "vittu sinua jaksa saatanan akka" ym ym ja potkaisi tytön pottaa joka lensi kaaressa keittiöstä olohuoneen nurkkaan. Tyttö katsoi ihmeissään ja pelokkaana. Minä itkin. Jotain mies siinä kiroili ja haukkui minua idiootiksi. Kysyin että olenko idiootti sen takia, koska ajattelen syntymätöntä lastani ja oman mieheni jaksamista? Siihen sain taas vaan osakseni kiroilemista ym.



Minä itkin ja lähdin pöydästä tytön kanssa pois. Leikin lapsen kanssa ja mies liittyi mukaan. Mies sanoi että pyydän anteeksi äskeistä. Minä sanoin että et saa tällä kertaa, minua ei noin kohdella! Siirryin toiseen huoneeseen ja aloin pukea tyttöä ulos. Lähdimme ulos ja mies jäi tietokoneelle köllöttämään.



Kun tulimme tytön kanssa takaisin, oletin että mies olisi käynyt kaupassa. No ei ollut. Oli lapsen puuron aika, mutta ei ollut hiutaleita. Minä käännyin ovelta takaisin äkkiä hakemaan hiutaleita. Tulin takaisin ja mies keitti tytölle puuron. Minä itkin ja mies kysyi äkäisenä että mitä sinä vielä vollotat? Hänen mielestään vaan lapset saa itkeä. Hoidin lapsen nukkumaan ja mies lähti sinne kaverinsa luo. Kysyin että sinä varmaan käyt siellä kaupassa? Johon mies että en käy, kerkeää huomennakin. Minun siis pitää kävellen aamulla lähteä käymään koska ei ole mitään kaapissa.



Nyt olo on tyhjä ja surullinen. Tunnen itseni loukatuksi. Syystä tai syyttä, mutta tunnen kuitenkin. Mies tulee kotiin joskus 23-24 aikaan ja kolistelee ja käy suihkussa ym johon minä sekä tyttömme herää. Minä rauhoittelen tyttöä ja yritän saada taas unta. Mies sen kun kuorsaa ja minä tönin häntä hiljemmäksi. Aamulla ollaan kaikki väsyneitä miehen kellon soidessa klo 5.40.



Tunnen itseni loukatuksi, koska olen todella kipeä ja peloissani sikiön puolesta. Minun kuuluisi olla mahdollisimman paljon makuullani ja olla stressaamatta ym. Sinnittelen päivän tytön kanssa ja toivoisin että saisin levätä edes hetken kun mies tulee. Kuitenkin se menee sitten niin että mies lepää koska on sairas ja kohta lähtö remonttihommiin. Tunnen syyllisyyttä siitä että leikin sikiön hengellä, koska en lepää. Miten lepäisin, kun kukaan muu ei hoida tyttöä? Olen loukkaantunut, koska mieheni ei minun mielestä ajattele perhettään eikä varsinkaan syntymätöntä lastaan. Minulla on kauheat paineet levosta ja pelko syntymisestä jo nyt. Miestä ei vissiin kiinnosta. Ei hän tajua että meille on tulossa toinen lapsi, vasta kun näkee syntymän jälkeen että se tuli. Niin se meni esikoisenkin kanssa. Sellasia kai ne miehet on.



Tunnen syyllisyyttä joskus siitä että mies ei saa levätä niin paljon kun hän haluaisi. Ja siitä että hän joutuu vähän väkisin hoitamaan lasta. Sitten kuitenkin suututtaa että tunnen syyllisyyttä ihan turhaan, koska mies ei kuitenkaan lepää vaikka pystyisi vaan lähtee remontoimaan ja toissailtana oli myöhään elokuvissa ym. Minä en saa istua autossa pitkää matkaa enkä siis ole käynyt missään pitkään aikaan. Olen kotona ja joskus käyn siskoni luona joka asuu 200m päässä joka on aika maksimi matka jonka kärsin kävellä. Tyttö on minulla siellä aina mukana myöskin.



Äh, en tiedä mitä tällä tekstillä ajoin takaa. Halusin varmaan vaan purkaa ajatuksiani...

Kommentit (14)

Vierailija

En halua että valmiiksi kipeä lapsi lähtee kauppaan hakemaan lisää tauteja. Se tietää minulle lisää hommia.



Kuten sanoin että en saa autossa istua saatikka ajaa pitempiä matkoja. Kaupassa käynti on niin raskas etten pääsisi luultavasti pois sieltä.



Lapsen kanssa ulkona oleminen ei ole mitenkään verrattavissa kaupassa käyntiin. Tyttö leikkii ja minä seuraan vierestä. Istuin koko ajan keinussa ja seurasin tytön touhuja. Pitää minunkin saada raitista ilmaa. Kyllä lapsi voi flunssaisena ulkona käydä, aika eri asia kun kauppa!



Oletko itse ollut tälläisessa tilanteessa? Jos et niin et varmaan voi tietää että on martyyrit tästä kaukana!

Vierailija

No okei. Meillä mies käy työssä, tekee tosipaljo ylitöitä että olis rahaa ja varaa elää. Mulla on tällähetkellä lääkärin määräys lepoon, sillä nuorin lapsista synty ennenaikasena 2kk ennen laskettua aikaa, ja nyt uhkaa tod.näk sama tilanne. Silti on koti hoidettava, ja lapset ulkoilutettava. Nuorin on 2v, vanhin 7, ja siltä väliltä on 3v sekä 6v. Tuntuu pahalta, ja pelottaa, mut tosiaan en voi miestäkään kieltää töissäkäymästä. Onneksi sentään kotona ollessaan tekee hommia kotosalla mm. remontoi taloa. Ei tuolta mieheltä aikaa jää kyllä minusta huolehtimiseen, mutta koen, että hän tekee silti muuta vuoksemme. Eriasia olis jos tekis vapaa ajan hommia jossain muualla. Eipä tässä lepäillä ylimääräistä, paitsi yöllä. Yritän vaan liikkua hitaammin, ja istuskelen pihalla kattelemassa lasten touhuja ettei liikaa rasittaisi itteää. Tsemppiä kuitenkin sinne. Vaadi mieheltäsi jotain, mutta älä liikoja. Ja anna mahdollisuus yrittää, esim tuo kaupassa käynti tarjous missä tarjoutui ottamaan lapsen mukaan.

Vierailija

Olen ajatellut välittävän miehen olevan huolissaan perheestään ja kantavan vastuuta. Kyselevän vointia ja vaikka pakottaa toinen makaamaan. Omani vaan makaa ite jos on väsyny. Minua joskus supistelee paljon mutta on vaan mentävä ja jaksettava. Itkettävä pelkoaan. En halua että mies joutuu pakolla hoitamaan lastaan että minä saan levätä. Silloin kenelläkään ei ole hyvä olla kun toinen kommentoi tyyliin "mennään me tuonne leikkimään että äiti saa levätä" ja äänensävy ei todellakaan ole positiivinen.



Ap

Vierailija

Lainaus:

Olen ajatellut välittävän miehen olevan huolissaan perheestään ja kantavan vastuuta. Kyselevän vointia ja vaikka pakottaa toinen makaamaan. Omani vaan makaa ite jos on väsyny. Minua joskus supistelee paljon mutta on vaan mentävä ja jaksettava. Itkettävä pelkoaan. En halua että mies joutuu pakolla hoitamaan lastaan että minä saan levätä. Silloin kenelläkään ei ole hyvä olla kun toinen kommentoi tyyliin "mennään me tuonne leikkimään että äiti saa levätä" ja äänensävy ei todellakaan ole positiivinen.



Ap

Vierailija

Tiedän, että raskaana vituttaa kaikki ja väsyttää kaikki. On myös hankalia raskauksia kuten ehkä sinulla, mutta ymmärrätkö sinä, että miehesi tarjoaa sinulle apuaan, sinä et taukki vaan halua tai älyä ottaa sitä vastaan.

Jos KUUNTELISIT välillä miestäsikin, puhuisittekin ehkä, niin saattaisit saada selville sen oikean totuuden, mitä mies ajattelee: rakastaa lastaan, vaimoaan ja tulevaa lastaan yli kaiken, mutta tuntee olevansa vain se välttämätön paha ja tiellä sinun, raskautesi ja jo olemassaolevan lapsesi elämässä. Älä ajattele minäraskauslapsikotityötkunmullaonniinhankalaa- periaatteella ainakaan kokoajan, vaan yritä asettautua välillä miehesikin tilanteeseen. Vaimon raskaus ja perheen kasvaminen stressaa myös miestäkin. Jokainen TARVITSEE vapaa-aikaa, sinä, mutta myös miehesi. Mieti millaista miehen on tulla töistä kotiin itkevän vaimon luo, yrittää viedä lasta pois, että vaimo saa levätä, mutta siitäkös itku vaan yltyy.

Eli minä kyllä symppaan miestäsi.

Vierailija

vauva kapulana.



sympatiat on puolellasi mutta pitää sun omaa asennettasi tarkistaa.



lopettakaa tuo ja puhukaa rehellisesti. sano miehelle SELKEÄSTI mitä haluat äläkä pelaile. silloin miehelle on jotain jakoja antaakin sinulle mitä tarvitset.



2, se joka makasi vauvan kanssa





Lainaus:

Olen ajatellut välittävän miehen olevan huolissaan perheestään ja kantavan vastuuta. Kyselevän vointia ja vaikka pakottaa toinen makaamaan. Omani vaan makaa ite jos on väsyny. Minua joskus supistelee paljon mutta on vaan mentävä ja jaksettava. Itkettävä pelkoaan. En halua että mies joutuu pakolla hoitamaan lastaan että minä saan levätä. Silloin kenelläkään ei ole hyvä olla kun toinen kommentoi tyyliin "mennään me tuonne leikkimään että äiti saa levätä" ja äänensävy ei todellakaan ole positiivinen.



Ap

Vierailija

Tiedän, että raskaana vituttaa kaikki ja väsyttää kaikki. On myös hankalia raskauksia kuten ehkä sinulla, mutta ymmärrätkö sinä, että miehesi tarjoaa sinulle apuaan, sinä et taukki vaan halua tai älyä ottaa sitä vastaan.

Jos KUUNTELISIT välillä miestäsikin, puhuisittekin ehkä, niin saattaisit saada selville sen oikean totuuden, mitä mies ajattelee: rakastaa lastaan, vaimoaan ja tulevaa lastaan yli kaiken, mutta tuntee olevansa vain se välttämätön paha ja tiellä sinun, raskautesi ja jo olemassaolevan lapsesi elämässä. Älä ajattele minäraskauslapsikotityötkunmullaonniinhankalaa- periaatteella ainakaan kokoajan, vaan yritä asettautua välillä miehesikin tilanteeseen. Vaimon raskaus ja perheen kasvaminen stressaa myös miestäkin. Jokainen TARVITSEE vapaa-aikaa, sinä, mutta myös miehesi. Mieti millaista miehen on tulla töistä kotiin itkevän vaimon luo, yrittää viedä lasta pois, että vaimo saa levätä, mutta siitäkös itku vaan yltyy.

Eli minä kyllä symppaan miestäsi.

Vierailija

mutta tulosta ei ole tuottanut. Mies myötäilee ja ymmärtää puhumani. On siis samaa mieltä. Sitten kun se täytyisi käytännössä toteuttaa niin mies onko unohtanut kaiken!

Vierailija

rauhallisesti ja vähemmän rauhallisesti. Tuloksetta. Mies sanoo että totta vitussa välitän. Toimii kuintenkin ihan toisin. Eikö hän tajua vai eikö oikeasti kiinnosta..sitä en tiedä.



Esikoista odottaessani makasin sairaalassa mutta silloin ei ollut lapsen hoito ongelmaa. Itse en halua taas sairaalaan, siellä on kauheaa. Levolla saattaisin välttyä sairaalalta, mutta miten lepään :( Kun ilmoitin viime lääkärissä käynnin jälkeen että on taas kanava lyhentynyt (1,5cm) ja kohdun sisäsuu auennut niin mies sanoi huolestuneesti "ahaa". Sen enempää asiasta ei olla keskusteltu muuta kuin silloin kun minä puhun lähinnä miehelle mutta silti tuntuu että yksikseni.



Sanoin tänään miehelle että minun puolesta hän saa mennä miten paljon vaan haluaa. Kaikki pitää vaan etukäteen suunnitella eikä silleen että ilmoittaa lähtevänsä 30 minuutin kuluttua. Ja jos tilanne vaatii niin silloin ei voi mennä. Mies siihen että minun menot nyt vaan on semmosia että ne keksitään silloin kun ne on. Sanoin että ei se käy enää kun on perhe. Sellainen elämä on sinkuilla, ei perheen isällä!

Vierailija

jotenkin samanlainen kuin mun mies. Vähät välittää perheestään ja meillä kolme lasta, joista pienin 8kk. Mä hoidan lähes kaiken täällä kotona ja isäntä lupaa milloin kenellekin mennä auttamaan.

Sinä olet vielä raskaanakin ja ennenaikaisen synnytyksen uhka olis otettava kyllä vakavasti! Minusta olis paras, että menisit sinne sairaalaan vaikka muutamaksi päiväksi niin huomais miehesi, että on tosi kyseessä.... Miehet ovat jotenkin kauheen ajattelemattomia ja ne pitävät kiinni siitä kaikesta mitä heillä on ollut ja nainen joutuu uhraamaan perheensä eteen lähes kaiken!

Nää on mun mielipiteitä kun olen itsekin jotenkin täysin loppu tähän elämään... kaikki loksahtaa kyllä paikoilleen pikkuhiljaa, mutta nyt tuntuu pahalta! Koeta jaksaa ja "pelottele" miestäsi vähän niin jospa tajuais että sun on saatava levätä!!

Tsemppiä sulle!

Vierailija

ihan oikeesti.



mies voi suhtautua monella tavalla. minun mieheni hoito lapsen ja minä makasin. syntyi kyllä se vauvakin sitten keskosena. mutta siitä paikasta pitäen olen tiennyt että siihen mieheen voi luottaa tosipaikan tullen.



sun mies ei oikeesti tajua. koita keskustella sen kanssa rauhallisesti ja totea että te molemmat olette väsyneitä. teidän pitää nyt ihan oikeasti suunnitella ja järkeistää menemiset ja tekemiset. ja sun pitää joko itse sanoa tai lääkärin sanoa niin että menee perille asti se asia että jos sinä et pysty kotona lepäämään, niin sinut ennenpitkään otetaan sairaalaan lepäämään. sitten mies on yksin esikoisen kanssa, mikä on varmasti huonompi tilanne.



nyt on molempien aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa turhat kiukuttelut ja valtataisto. jutelkaa rauhallisesti. jos ei onnistu soittakaa aikaa johonkin terapiaan.



se ei kuulkaa paljon naurata jos syntyy keskonen joka tappelee elämästään. ja jos siinä tilanteessa joutuu miehensä kanssa miettimään että johtuukohan tämä nyt siitä ettei levätty ja minkä takia, on meno todella huono.

Vierailija

Koskaan en ole itkenyt kun mies on tullut kotiin. Mies saa vapaa-aikaa. Esim. la oli elokuvissa ja nyt siellä kaverinsa luona. Ryyppyreissuillaan oli edellisen viikon pe ja sitä edellisen viikon la ja viipyi yön yli kummallakin reissullaan. (olivat kaverien kanssa mökillä) Käy omassa harrastuksessaan viikoittain sekä mummonsa luona kylässä ja kaupoilla ym.



Ja kuten olen sanonut jo moneen kertaan niin puhunut kyllä olen. Mies on vaikea saada puhumaan, koska hänellä ei ole koskaan mitään sanottavaa.

Vierailija

Mies tarjosi, että hän lähtee lapsen kanssa kauppaan, että sinä saat olla rauhassa. Sinä et antanut kipeää lasta hänen mukaansa (olisiko se ollut nyt niin kamalaa?)

Mies tarjosi, että hän voi vahtia lasta jos sinä käyt kaupassa. Sinä et halunnut mennä, kun se on liian raskasta.

Sinä lähdit lapsen kanssa ulos. Eikö se ole raskaampaa, kuin kaupassa käynti yksin? Jos lapsi voi mennä ulos niin miksi hän ei olisi voinut mennä isänsä kanssa kauppaan?



Minulle nyt tuli vähän sellainen tunne kirjoituksestasi, että sinä olet saanut mukavan pikku tilanteen leikkiä marttyyria ja kerätä sääliä ja huomiota...

Taitaa olla raskaushöyryt sekoittaneet sinun pään...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat