Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millaisia "herkistä" vauvoista tullut isompina?

Vierailija

Esikoisemme oli jo vauvana hyvin "rohkea"; uudet ympäristöt ja ihmiset eivät pelottaneet eikä hänellä koskaan ollut vierastamiskautta. Nyt 2-vuotiaana hän on edelleen hyvin ulospäinsuuntautunut ja rohkea uusissa tilanteissa.



Nyt 3-kuukautinen pikkukakkonen taas on hyvin erilainen vauva. Kyläillessämme hän kieltäytyy syömästä ja itkee yleensä kunnes palaamme kotiin. Hän ei oikein viihdy autossa ja nyt on ehkä hitaasti tottumassa vaunuihin. Kaikkein tyytyväisin hän on köllötellessään kotona sängyllään tai sitterissä. Jos hän alkaa itkeä, häntä on hyvin vaikea tyynnyttää.



Lasten keskinäinen erilaisuus on kiehtovaa ja mietin minkälainen lapsi tästä herkästä vauvasta mahtaa kehittyä? Toisaalta ehkä myös hiukan huolestuttaa, kun on tottunut niin toisenlaiseen lapseen. Voiko vauvan herkkyys ennakoida jotain vaikeuksia tai kehitysongelmia?

Kommentit (8)

Vierailija

Hänen kanssaan tulee vain toimia tilanteissa eri lailla kuin isomman kanssa, jotta teillä kaikilla on hyvä olla. En todellakaan tarkoita että menette siitä missä aita on matalin, vaan erilaisten lasten kanssa nyt vaan täytyy olla ja toimia eri lailla. Valitettavasti usein oppi tulee kantapään kautta, mutta uskon että tekin löydätte parhaat keinot olla ja elää tämän herkemmänkin lapsenne kanssa.

Vierailija

Esikoinen on jo 20-vuotias poika, edelleen hyvin herkkä ja ujo. Hän on nyt armeijassa ja vasta siellä "reipastunut" niin, että uskaltaa ihan oma-aloitteisestikin olla tekemisissä toisten kanssa. Koulussa hän oli yksinäinen ja koulukiusattu. Kavereita ei ollut ollenkaan.



Kuopus on vasta 5-vuotias, mutta hyvin samanlainen hän on luonteeltaan kuin isoveljensä. Kumpikin tykkäsi ihan pienestä alkaen lukemisesta, kirjoittamisesta ja laskemisesta (oppivat ne 3- ja 4-vuotiaana), tyttö myös piirtämisestä, missä on eirittäin lahjakas. Motoriset jutut kuten uiminen, luistelu ja pyöräily eivät kiinnosta, eikä 5-vuotias osaa noista vielä mitään. Tyttö saa edelleen itkukohtauksia eikä tyynny millään rauhoittelulla. Hänellä on yksi hyvä kaveri kerhossa, mutta muita ei kuulemma kiinnosta leikkiä hänen kanssaan. Saa nähdä, miten eskari alkaa sujua.



Uskon, että kaikenlaisilla ihmisillä on täällä tarkoitus ja jokainen löytää paikkansa. Herkkyydestä ja hitaasti lämpiävyydestä on joissain asioissa hyötyä, vaikka vaikeuksiakin voi elämässä niitten takia tulla. Lasten itseluottamuksen rakentaminen on vaikeaa ja sekin vaatii vanhemmilta aika paljon. Vieläkin joudun käymään kahdenkeskisiä "terapiakeskusteluja" esikoisen kanssa.

Vierailija

Esikoisen kanssa opittiin elämään varovasti. Jokainen muutos rutiineissa sai koko elämän sekaisin päiväkausiksi. Syöttäminen ja nukuttaminen olivat yhtä tuskaa. Ihan kuin lapsi ei olisi ollenkaan tajunnut niiden päälle. Automatkat olivat piinaa, koska lapsi huusi koko ajan, jos ei sattunut olemaan päiväuniaika. Vaunuissa hän oppi viihtymään vasta, kun sai istua niissä. Ja niin edelleen. Meidän vauva tuntui tekevän kaiken juuri päinvastoin kuin kirjoissa sanottiin, Ja silti, hän oli ja on yhä edelleen, maailman välkyin ja suloisin persoona.



Pikkusisko puolestaan on mitä helpoin lapsi. Syö, nukkuu, juoksee - ja nauraa vain. Hänen kanssaan olen äimistellyt, miten elämä esikoisen vauva-aikana saattoikin olla niin vaikeaa.



Esikoinen on pikkusiskolleen mitä upein isoveli. Niin hellä ja huolehtiva. Hän on myös suosittu kaveri tarhassa, vaikkakin edelleen tosi herkkä lapsi ja vetäytyy konfliktitilanteessa herkästi kuoreensa. Hän pohtii paljon syntyjä syviä, asioita, joita ei ikinä osaisi kuvitella neljävuotiaan pohtivan. Hänen korviaan minä varjelenkin tietoisesti maailman raakuudelta, sillä noin pienen ei vielä tarvitsisi ajatella sellaisia asioita. Myös meillä, herkkyydestään huolimatta, esikoinen on samalla erittäin temperamenttinen lapsi. Hän tietää kyllä, mitä tahtoo ja osaa ainakin meille vanhemmilleen myös sen näyttää.

Vierailija

Niin vähän arvelinkin, että todennäköisesti hän tulee isompanakin olemaan ujompi ja herkempi kuin veljensä. Itsekin olen ollut melko ujo lapsena, joten ei omena kauas puusta putoa :)



Täytyykin hakea kirjastosta tuo Keltikangas-Järvisen kirja. Tosi mielenkiintoista lukea lisää siitä, miten voin parhaiten tukea herkän lapsen kehitystä.

Vierailija

Nyt 3-vuotiaana lapsi on edelleen herkkä ja voisi sanoa, että melkoisen haastava lapsi. Herkkyyden ja ujoudenkin lisäksi lapsi on mahdottoman tulinen luonne ja hänellä on voimakas tahto, jonka tuo esille paikassa kuin paikassa. Täytyy sanoa, ettei ihan helpoimmasta päästä hoitaa tämä esikoisemme, mutta silti aivan mahdottoman rakas. Kuten myös pienempi, joka kyllä tekee kaikkensa että olisi kuin isompi sisaruksensa, mutta minkäs teet, kun luonne on huomattavasti "pehmeämpi";)



Minustakin on mielenkiintoista seurata kuinka saman perheen lapset voivat olla keskenään kuin yö ja päivä. Paljon tietoa ja hyviä vinkkejä olen saanut Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Temperamentti. Suosittelen!

Vierailija

Lisäisin vielä, että pikkuinen vierastaa jo näin pienenä. 2-kuukautisena kerrassaan kieltäytyi katsomasta neuvolalääkäriä silmiin, joka tietysti huolestui kun lapseen ei saa katsekontaktia...



Lisäksi neuvolassa ei ole kertaakaan vielä reagoinut kuulotestiin. Synnärillä kuitenkin testattiin kuulo 2 päivän iässä ja se oli sen testin mukaan normaali.

Uusimmat

Suosituimmat