Vierailija

Kommentit (16)

Pitkään halusin tulla hänen (isosiskoni) kanssa toimeen, mutta enää ei jaksa napata. Kohtelias voin olla tiettyyn rajaan saakka, mutta me ollaan niin eri planeetoilta, että ei uskoisi. Eli parempi nähdä mahdollisimman harvoin vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

arkaluontoisimmatkin asiat. Soittelemme useita kertoja viikossa, asumme eri paikkakunnilla (sisko lapsuuden paikkakunnalla) mutta mulla on osa sydämestä aina siskon luona.



Viikon päästä musta on tullut täti ja hermoilen varmaan siskon synnytyksen sujumista enemmän kuin sisko itse... (sama se on ollut muissakin asioissa.) Viikon päästä nähdään ja lapset näkevät samalla uuden serkkunsa. :)

Seitsemän vuoden ikäero takasi sen, että pitkään sisko oli mielestäni vain rasittava räkänokka (rumasti sanottuna). Nykyisin kun ollaan 22 ja 29, niin sisko on ihan huipputyyppi! Tyylipoliisi, juoruilukaveri, tuki ja turvakin tarvittaessa - ihan kaikkea!

Ollaan tosi läheisiä, mutta mä jotenkin tärkeempi sille kuin se mulle...En osaa selittää. Toimeen tullaan, mutta niin kovin erilaisia. Mulla on paljon hyviä ystäviä, siskolla ei, tukeutuu muhun kaikessa ja välillä vähän rassaa. Mutta ihana sisko on, ja mä olen se pikkusisko :-)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat