Seuraa 

Heippa! Nyt on kevätliukkaat ja minua huolettaa tuo kaatuminen. Mulla on raskausviikkoja 26+4 ja olen aikamoinen tohelo kaatuilemaan. Onko kenelläkään kokemuksia kaatuilemisesta ja kuinka sitten on käynyt?



Kommentit (5)

Kakkosta odottaessani kaaduin esikoinen sylissä autolle mennessäni. Tyttö oli silloin vähän alle 2v ja jäi osittain alleni, ei onneksi loukannut vaikka päänsä löikin. Rv oli silloin ihan muutama, eikä mitään tullut. Samassa raskaudessa kaaduin polkupyörän sarvien päälle, en ollut ajamassa vaan siirsin pyörää ja jotenkin kompastuin. Rv oli silloin 15-16 ja kävin äitipolilla tarkastuksella. Kaikki oli ok ja lääkäri sanoikin, että aika pahoja kolhuja saa tulla ennenkuin vauvaan vaikuttavat. Istukan repeäminen on kai herkemmin tapahtuva ja paljon sattumallakin sormensa pelissä.

Kuopusta odotin n. rv 20 ja kaaduin lasten luistelukentällä. Löin aika pahasti pääni, menin suoraan selälleni enkä heti uskaltanut edes nousta. Ei siinäkään sen kummempaa kuin päänkivistystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja joka ainoassa olen kupsahtanut kerran pyllylleni. Eipä ole vaaveille tapahtunut kertaakaan mitään, joten ei se kaatuminen aina mikään täyskatastrofi ole, jos ei nyt tietenkään mitään suositeltavaakaan.



Hankipa kevätliukkaiden ajaksi vähän nastoitusta sinne kenkien alle. Minäkin tämänkertaisen raskauden kaatumisen jälkeen pelästyin oikein kunnolla, mutta tytär hokasi kulkiessamme pikasuutarin ohi, että tossahan äiti myydään vaikka mitä liukastumisesteitä. Nyt mulla on sellaset kenkiin pingotettavat kumijutskat, joissa on nastoja. Toistaiseksi olen pystyssä niillä pysynyt!

t. Bonita

Eli nyt tänä talvena, kun oli oikein hirveät pakkaset, niin lähdin fiksusti juoksentelemaan roskapussin kanssa rantasandaaleissa + ilman takkia sillä tuloksella, että lensin näyttävästi selälleni. Alaselkään, niskaan ja päähän sattui oikein kunnolla.



Ei tullut kuitenkaan mitään supistuksia tai vuotoja, mutta olin itse niin kovan tällin saanut, että soitin synnärille pitäiskö tulla näyttäytymään. Sieltä lääkäri sanoi, että ilman muuta he katsoo kaikki ' kajahtaneet' äidit. Eli eikun tsekkaukseen: otettiin sikiön sydänkäyrää, kunnon ultraus sekä jokin verikoe (istukan toimintaa mittaava). Kaiken todettiin olevan kunnossa. Kuulemma vatsalleen kaatuneet otetaan osastolle tarkkailuun.



Eli säikähdyksellä + omilla vaivoilla selvisin. Onneksi vauva on aika hyvässä suojassa siellä. Joten kouristuksenomaisesti sitä kaatumista ei kannata pelätä, mutta niin kuin Bonita sanoi, ainakin kunnon kengät ja mahdollisesti liukuesteet (jääkeleille ainakin) alle! Kaikenlaiset typertelyt joissain sandaaleissa kannattaa tosiaan unohtaa.



Niin, kerran aikaisemminkin tässä raskaudessa ehdin kaatua; silloin läksin sellaiset siniset suojapussukat jalassa ulos... Mutta silloin oli pehmeä lasku, enkä edes ajatellut mennä minnekään tarkistukseen.



terveisin Jymy rv 34+2

Kaaduin suoraan vatsalleen viisi viikkoa ennen laskettua aikaa. Astuin parkkipaikalla mustaan jäähän ja lensin oikein kunnolla kumoon. Ensimmäisenä maahan osui maha ja viimeiseksi polvet. Vatsassa alkoi aivan mieletön myllerrys ja menin itse aivan paniikkiin. Siitä sitten lähdettiin ambulanssilla sairaalaan tutkimuksiin. Ensin otettiin käyrät ja sitten tehtiin sisätutkimus ja ultra. Kaikki näytti olevan kunnossa ja todettiin, että jos synnytys tästä käynnistyy niin antaa tulla vaan. Minut otettiin osastolle tarkkailuun vuorokaudeksi. Mitään sen suurempia supistuksia ei tullut eikä vointi ollut huono. Lihakset oli kyllä joka paikasta kipeinä - taisivat revähtää.



Kaikki päättyi onnellisesti. Raskaus jatkui ongelmitta ja viikolla 39 sain sektiolla toisen terveen tyttären. Kolmatta odottaessani olin todella varovainen liukastumisen suhteen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat