Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Kuumeilupuolella kerkisin muutamia kertoja kirjoittelemaan Kolibreihin ja nyt kyselenkin, löytyykö teitä täältä. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia.



On tämä erilaista tämä odotus nyt, kun on jo 2 lasta ennestään - kotona kun olen niin ei lepohetkiä juurikaan tarjolla ole.



Esikoinen ei nuku enää päiväunia ja nytkin molemmilla on korvatulehdus...



Toiveikkaan pelokkaana tätä kolmatta odotan - raskausvikkoja kun on vasta 7+2



Olisi kiva vaihdella kuulumisia!

Kommentit (21)

Tunnnut olevan aika samassa veneessä, mulla 3,5 ja 2v lapset ja tämä kolmas (jos nyt hyvin käy) on tarkoitettu meidän viimeiseksi. Takaraivossa siis jyskyttää koko ajan ajatus, että nyt on nautittava kaikista ihanuuksista ja kamaluuksista täysillä, uutta mahdollisuutta ei enää tule. Vaikka näin alussa vasta tämän 3-projektin kanssa ollaankin, niin silti jo tunnen todellakin sitä kuuluisaa luopumisen tuskaa ja haikeutta. On tämä niin ihmeellistä ja ainutlaatuista saada kantaa sisällään uutta elämää, että pikku-3:n synnytyksen jälkeen (oli se sitten tämä tai joku myöhempi tulokas) on varmasti pakko itkeä tirauttaa haikeuden kyyneleitä. Mutta nyt taidan mennä aika paljon asioiden edelle:).

Pinoudun tuolla elokuisten pinossa, mutta kiva tämäkin!

Meillä isommat lapset nyt 5v11kk ja 4v9kk. Tästä kolmannesta on puhuttu jo pitkään, mutta mies on vähän hannannut vastaan ja koittanut siirtää projektia myöhemmälle... Lopetin pillerit marraskuussa ja heti tärppäsi, eihän noita isompiakaan tarvinnut kovin kauaa tehdä että siinä suhteessa olemme olleet onnellisia.



Alkuraskauden vaivat, väsymys ym on jo hellittänyt, mutta nyt tilalle tullut lukuisia muita... iskias-kipuja ja alavatsan vihlontaa ja kovettumista sun muuta. Ja päivisin kun ei tosiaan lepäilemään ehdi, olen töissä päivät ja illalla pitäisi hoitaa kotityöt ja isommat lapset. Te, joilla lapset vielä nukkuu päiväunet, niin NAUTTIKAA siitä päivän pienestä lepohetkestä! Meillä niin kovia selittämään nuo pojat, että vapaapäivänä (kuten tänään) ei itse saa edes ajatuksiaan pään sisällä loppuun kun koko ajan kuuluu " äiti, äiti, arvaa mitä?" niin kauan kunnes vastaat, ja sitten jatkuu " ja arvaa mitä sitten?..... =))



Meillä on toiveissa vielä neljäs vauva tämän jälkeen, jos kaikki menee hyvin. Mies on joskus sanonut, että " pitää meidän sinulle vielä se tyttö tehdä" , ja nyt näyttäisi ainakin poika olevan tulossa, joten saapas nähdä montako lasta meillä loppujen lopuksi onkaan=)



Nyt menen hoitamaan pientä potilasta jolla kova kuume!



RTiina, pojat ja viuhti rv 16+5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli kolmas olisi näillä näkymin tulossa tuossa marraskuussa.Torstaina plussasin ja laskin että noin 6vkoa ja risat olisi nyt menossa. Ultra (sitten vko 12) sen paljastanee.



Toisaalta tekisi mieli mennä jo aiemmin ultraan, mutta ehkä jaksan odottaa. On kokemusta tosin yhdestä tuulimunasta- ja kun se on niin kamalaa sitten kun saa kuulla että eipä siellä mitään ole..Jotekin niin turhauttavaa että. Niin tottahan sitä sitten aina olettaa että jospa taas. Mutta peukkuja pidellen pystyssä =)



Niin, meillä ennestään kaksi tyttöä 02 ja 05 syntyneet. Joulun aikoihin ajateltiin että olishan se kolmas aika kova juttu. Ja nyt olemme tässä. Vielä kun tuon asian sisäistää.



Tosiaan on erilaista raskautta kuin eka, ja vielä tokakin. Eka meni niin oman navan ympärillä- toka vähän vähemmän ja uskoisin että tämä kaikista vähiten. On niin paljon muuta, ettei ehdi miettiä. No, se tosin nopeuttaa sitä raskautta- tai siis sen tuntua!



ja kävin lueskelmassa Kolibrien juttuja, lähinnä taustailijana. Kyllä tällasten kolmansien odottajien omakin pino ihan jees on. Tuolla Marrasmasuissa on kyllä moni joka jo useampaa kuin ekaa odottaa.



Illan jatkoja =)

Meillä on 2,5v ja 10kk pojat. Tätä raskautta ei myöskään sen suuremmin suunniteltu, mutta ei kyllä kielletykään. Vaikka kakkostakin aloin odottaa heti toisesta kierrosta en tavallaan silti uskonut, että voisin toistamiseen tulla niin pian raskaaksi. Täälläkin ollaan jo hiukan varttuneempia, ikää on 34 jonkin ajan kuluttua. Nyt sitä ei enää ikäänsä ajattele, mutta esikoista odottaessa tunsi itsensä ikälopuksi... Minulla on kyllä niin päin, että kunto on ollut parempi ennen raskauksia :P Jotenkin näiden vesseleiden kanssa on jäänyt jalkoihin. Toisaalta olen luottavaisempi kuin aikaisemmissa raskauksissa, mutta toisaalta on myös hulluja pelkojakin. Tietenkään sitä ei uskalla toivoa liikoja ennen kuin on yksiöasukkaan nähnyt :) Eniten sitä lienee epäuskoinen, että voiko kolmaskin raskaus mennä ongelmitta ja saada terveen lapsen. No, esikoisen odotus meni hyvin, mutta ensimetrit ei. Kakkosen odotuksessa puolestaan elettiin jonkin aikaa jännittäen, mutta loppu meni hienosti.



Kahden pienen kanssa ei aika tule pitkäksi eikä siten ehdi niin odotukseenkaan keskittyä. Voimat ovat välillä vähissä (ja hermot), mutta jotenkin sitä vaan jaksaa. Eikä tajua (ainakaan vielä) pelätä jaksamista sitten myöhemminkään :)

kirjoittelen kanssa tuolla marrasmuruissa mutta täälläkin olisi tosiaan kiva tavata :-) Meillä on siis 6- ja 3-vuotiaat lapset ja nyt sitten tämä 6+1, joka on jo nyt kasvattanut äitinsä mahaa niin ettei meinaa housut mennä kiinni ;-)



Olen kanssa jo 35-v. ja varsinkin ennen kuin päätimme yrittää tätä kolmosta ikä huolestutti aika lailla. Tuntui ettei " kukaan muu" tämänikäinen lähde enää vauvarumbaan. Mutta jotenkin hassulla tavalla nyt kun odotus on todellista ei huoleta enää yhtään. Kukin tavallaan! Ja minä olen ihan varma siitä että olen nyt paljon parempi äiti kuin mitä silloin 28-v. kun esikoinen syntyi, puhumattakaan sitten että olisin saanut lapsen kaksikymppisenä. Olen nyt myös (säännöllisen liikuntaharrastuksen ansiosta) paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin aikaisempien raskauksien aikana. Se on aina niin yksilöllistä.



Joka tapauksessa hauska kuulla muiden kolmosta odottavien kokemuksia!



Terv. aurinkomaa (lapset 6, 3 ja 6+1)

Harvakseltaa pinoudun tuolla syyskuisissa..Elikkä viikkoja on jo päälle 13..Esikoinen on jo 6v ja reipas eskarilainen,kakkonen on just 11kk täyttänyt neitokainen..Tämä masukaveri pääsi täysin yllätämään meidät,ei oltu suunniteltu näin pientä ikäeroa(1v ja 5kk).Joten täälläkin on yksi täysyllärin odottoja :) Vieläkin

mennään vähän hassuissa tunnelmissa..Nyt viime päivinä kun oon tuntenut jotain pientä möyryämistä,niin raskaus on tullut todillisemaksi..

Vaikka kaksi ultraakin on jo takana..

Tämä kaveri jääkin sitten meidän viimeiseksi,näin olemme päättäneet..

Kolme on hyvä luku,siihen on hyvä lopettaa..

Saa mun pikkusisko ja pikkuveli tehdä seuraavat lapsenlapset..



Terkuin: Kuningascobra ja " Vötkylä" rv13+4

on kiva kuulla mitä kolmatta odottaville kuuluu.



Itselläni tämä raskaus tuntuu kyllä erilaiselta kuin aijemmat. Kaksi edellistä ovat 1,5 vuotias ja 3 vuotias - vilskettä riittää. Kotona kun olen niin ei lepoa...



Niin ja jos kaikki vaan nyt menee hyvin, niin tämä on meidän viimeinen lapsemme eli tavallaan tämä viimeinen raskaus on minulle luopumistakin. Toivottavasti onnellista luopumista ja yritän nyt kirjoittaa päikkyä, jotta muistaisin miltä nyt tuntuu ja millaista elämä nyt on.



Hassua on, vaikka kahden edellisen lapsen odotuksesta ja vauva-ajasta on vähän aikaa tuntuu, etten silti muista juuri mitään niistä.

Olen myös pinoutunut tuonne Marrasmuruihin, mutta totta on että kiva välillä vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Meillä esikoinen on 2000 syntynyt tyttö ja junjori 2002 syntynyt poika.

Voitaisiin sanoa että tätä raskautta ei ihan kunnolla ehditty edes harkita, kun vauva ilmoitti tulostaan =) Toisaalta ehkä parempi näin. Tänään olen menossa yksityiselle ultraan kun on ollut hieman epämääräistä vuotoa, ihan oman mielenrauhan vuoksi ja miehen pakottamana (sanoi että se voi olla vaarallista). Pari viikkoa junjorin synnytyksen jälkeen kun minulla oli kovia verenvuotoja niin että meinasi henki mennä, joten ymmärrän kyllä miestäni. Mutta tämä asia kun ei sellaiseen kuitenkaan liity =), tietysti sitä toivoo että kaikki on ok. ja raskaus saisi jatkua normaalisti. Viikkoja kasassa huomenna 7.

Aurinkoista päivää kaikille.

kolmatta odotan...huomenna jo rakenne ultra...ja pinoudun elokuisissa!!!!

erilaista on ollut kyllä...koko raskaus, väsymys...ihan kaikki!!!! ja maha on ollut iso alusta asti....ja kohtu suurenlainen, johtuneen kuulemma kun on jo useampi raskaus takana, kohtu venyy helpommin nyt!

onnea teille...kolmannesta ihmeestä!!!!!

minttu rv 19

Perjantaina siis virallisesti plussasin, haamun sain keskiviikkona. Viikkoja peräti 4+3, voi apua, miten vähän... Pelottaa ihan hirveästi kuinka tässä käy, mietityttää, voiko kolmannellakin kerralla käydä niin hyvä tuuri, ettei tule mitään mutkia matkaan. Hysteerisenä ihmisenä varasin heti ajan alkuraskauden ultraan yksityiselle, on kolmen viikon kuluttua (vasta!). Musta se n. 60 euroa on halpa hinta (jonkinlaisesta) mielenrauhasta. Siihen asti en hirveästi uskalla hehkutella. Tosin tänä aamuna pöksyjä jalkaan pistäessä huomasin, että vyö ei enää menekään samaan reikään kuin viikko sitten, toivottavasti tämä ei nyt ihan vielä ulkopuolisille alkaisi näkyä! Ekan raskauden työkaverit huomasivat vasta 6:lla kuulla, toka sitten näkyikin jo 4:llä ja tämä toisella(ko), apua:). Oireita on vilu ja väsymys, pahoinvointia odottelen alkavaksi parin viikon päästä, jibii... Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Kyllähän minä sinut Mariadee muistan. Olen palstalla roikkunut heinäkuusta 05 saakka. Taisin aloittaa Toukotoiveissa, mutta pitkään kesti ja viimein pääsin marrasmuruihin :-)



Tänään oli ihan hirveä aamu. Olin pahoinvoiva jo heti noustuani. Otin ananasmehua ja kävin halaamassa Arabiaa...sen jälkeen olo helpotti ja sain syötyä pari paahdettua ruisleipää. Odottelen milloin paha olo iskee jälleen. Huomenna pitäisi kaiken lisäksi mennä vielä töihinkin...saa nähdä miten käy...



Meitä kolmannen odottajia näyttää olevan melkoisesti! Hieno juttu, eipähän tunne olevansa mitenkään epänormaali kun on tosiaan jo kaksi isompaa lasta ja ikääkin mittarissa " jo" 33v. Näin taisi olla monella muullakin.



Onnellista odotusaikaa kaikille!



T. Kanelisokeri (5+3)







Aikaisemmat poitsut on kolmen vanha ja 11,5kk. Nyt raskausviikkoja huimat 5+1. Yllätysvauva tulossa, joskin tjottailun seurauksena, mutta en voinut uskoa näin pian raskautuvani uudelleen.



Toivottavasti Jumbsu pysyy matkassa mukana loppuun asti. Esikoinen oli hieman alle vuoden kun tulin uudelleen raskaaksi mutta se raskaus päättyi onnettomasti viikoilla 6+5. Eli kyllä oelottaa kuinka tän kans käy, mut pitäs vaan luottaa et kaikki menee hyvin, onhan mennyt jo kahdesti aiemminkin.



Lievää etovaa oloa ollut iltapäivästä eteenpäin. Eilen tuntui kuin rinnat olis täyttynyt maidolla, mutta eivät kuitenkaan kipeytyneet niinkuin aiemmissa raskauksissa.



Jatkoja meille kaikille jotta kaikki sujuisi hyvin!



JaaSa ja Jumboylläri eli Jumbsu

...Löytyyhän meitä Kolibreja, emme vain ole tänne odotuspuolelle pinoutuneet. Itse keikun tuolla marrasmuruissa, jossa on todella monta kolmannen odottajaa.



Ei tässä vielä oikein usko olevansa raskaana kun ei siitä ole vielä muuta todistetta kuin plussatesti, kipeät ja ISOT rinnat, repäisykivut, makean ällötys, tajuton väsymys ja jatkuva palelu. Oksentelua odotan tulevaksi viimeistään ensi viikolla, kun en siitä ole aiemmissakaan raskauksissani välttynyt. Jotenkin se oksentelu tekisi tästä " oikeampaa" :-)



Meillä nuo kaksi vanhempaa lasta ovat jo sen verran isoja (7 ja 8v.), että tuntuu kuin aloittaisi kaiken taas ihan alusta. Laskettu aikani olisi 18.11. Uskon, että aika menee noeasti. Kesällä masukin on jo ihan kivan pyöreä. Ihanaa kun saa olla lasten kanssa kotona...aion kyllä nauttia tulevasta ihan täysillä!



Tässä nyt pähkäilen menenkö alkuraskauden ultraan vai en...vaikeata on. Ei silloin ennen tullut moinen edes mieleen, sitä vain kitkutteli sinne ensimmäiselle neuvolakäynnille ja oli hurjan iloinen jos sydänäänet saatiin kuuluviin :-).



Onnea sinullekin plussan johdosta!



T. Kanelisokeri (5+1)

No mutta siis hei kaikille.En ole vanha Kolibri mutta ilahduin kovasti tästä kolmatta odottavien pinosta.Itse kun olisin halunnut pinoutua kanssa johonkin mutta muutamaa kommenttia enempää en ole oikein alkuun päässyt.Tosin tämä palsta on muutenkin minulle uusi enkä oikein aina hallitse sitä,niin kuin varmaan yllä huomasitte.

No annettakoon se minulle anteeksi.



EESALLE sen verran tähän väliin (etten unohtaisi)niin minäkin jouduin ottamaan lapseni mukaan tutkimuksiin oli ne sitten mitä tahansa.

Elä välitä siitä että sairaalan tai terveyskeskuksen henkilökunta eivät tykkää siitä.Minkäs sille mahtaa jos vaihtoehtoja ei ole.Eikä ne ammatti-ihmiset maksa sinun lastenvahti-ongelmaasi.

Itse aikoinani sain hepulin noista säännöistä kuten esimerkiksi siitä että lastenvaunuja tai rattaita ei saisi ottaa lääkäriin mukaan vaan ne pitäisi jättää ovelle odottelemaan.Ymmärrän kyllä että ne sotkevat lattioita ja siitä syystä siivoojat ovat harmissaan, mutta koska eivät osanneet vastata kuka kärryni korvaa jos ne varastetaan, niin minäpä heidän mulkoilustaan huolimatta pidin ne mukanani.

Ja parhaiten lapseni suojasin näkemästä mitään ikävää, oli kärryjen suojassa oleminen.Ne kun voi kääntää niin ettei lapsi näe mitään ja onhan lääkäreiden vastaanotto huoneissa verhot!!

No tämä nyt tästä aiheesta.



Siis kun luin teidän laittamianne tekstejä niin ajattelin että ihan kuin moni teistä puhuisi minun elämästä.Koemme asioita samalla tavalla ja se antoi rauhallisen olon siitä että on muitakin minun kaltaisiani.

Itselläni on kaksi poikaa 9 & 10.Nyt siis odotamme kolmatta.

Olen varmasti käynyt koko tunteiden kirjon läpi tähän mennessä kaikesta siitä mistä te tytöt puhuitte aikaisemmin.

Aluksi olin onnesta soikea kuin pikku tyttö.Sitten tuli kauhea pakokauhu.Ihan kun en olisi luottanut maailmassa mihinkään.

Tuntui että maailma romahtaa.Ja nyt kun hormoonit on hellittänyt niin kaikki on tasaantunut oikealle tasolle ja olen nauttinut tästä loppu ajasta.Muistan kuinka inhosin hempeitä värejä ensimmäistä odottaessani mutta nyt en muuta teekään ku haaveilen niistä.

En ole edes raaskinut ostella varastoon vaatteita ku ensin haluaisin tietää tulevan lapsemme sukupuolen.

Raastavaa odotusta siis.Shoppailu sitten pienen kanssa onkin mukavaa.

Onneksi raskautemme on hyvällä mallilla ja äitiysloma alkaisikin virallisesti huomenna.

Mukavaa odotusta kaikille.

Voikaahan tytöt paksusti!!!!!



Äiti rv34 +4

Minä olen varmaan vanhimmasta päästä kolibreja, vuosia mittarissa jo 36 (37 kun vauva syntyy), ja aiemmat lapsetkin on jo 7 ja 8, nuorin menee siis kouluun syksyllä. Pitkään mietittiin että ryhdytäänkö kolmosen tekoon vai ei, mutta hormonit voitti järjen... Kauhistuttaa kyllä se miten nykyisin niin helppo elämä tulee mullistumaan.... jaksaako sitä enää... Kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin ajattelin myös mennä koska ikä nostaa kromosomi- ym häiriöiden riskiä.



Alkuviikkojen rintojen aristus on jo ohi, iltaisin viluttaa, ja aiemmista raskauksista tuttu pahoinvointi alkaa oireilla jos päästää mahan tyhjäksi... pitää muistaa syödä jotain vähän väliä...



Ja mitkään omat housut ei enää mahdu päälle! Kai se kaksi kertaa venynyt maha pullahtaa heti ulos vaikkei kai vauva ole pähkinää suuurempi eikä kai kohtukaan vielä juuri ole kasvanut. Onneksi työvaatteet on sellaiset että niissä helposti saa piilotettua mahan. Kun ei vielä haluaisi kaikille kertoa.



t mari ja B.B. rv 6+6

Niin siis kolmas minullakin ennestaan tytto 01 ja poika 03 ja nyt ootellaan pikkukolmosta syntyvaksi syyskuun lopulla. Kotiaitina minakin, ulkomailla miehen tyon perassa. Toistaiseksi. No ainakin viela reilu vuosi joten vauva syntyy taalla.



Valilla meinaa olla todella rankkaa mulla ollut kovasti oksentelua ja vasymys on mahdoton. Onneksi esikko neljasti viikossa aamupaivakerhossa ja pienemmallekkin loytyy toimintaa, kun vaan ite jaksais.



Jotenkin tama odotus on edennyt kuin varkain, tarppasi " ekasta kerrasta" kun toisia on tehty molempia yli 6kk. Niin on kovasti ollut epatodellinen olo. Alkuraskauden ultrassa kaikki kuitenkin hyvin ja nyt ne kriittisimmat hetket pitais olla takana, toivoo... Meilla myos viimeinen, tai ainakin silta nyt tuntuu...niin vannoin myos toisen jalkeen. Vaikkakin pahaolo kylla jatkuvasti muistuttaa ja vasy tulee seitseman jalkeen...



Onnea teille kolmannen odottajille ja voitashan sita omaakinpinoa aina valilla koittaa kirjoitella...Itsella vaan tahtoo laiskuus aina nostaa paataan kun pitais kirjottaa, lukemassa kylla kayn paivittain... Mutta jos valilla.





Nyt kutsuu perhe, kevaan odotusta!!!



t erppu mukelot ja napero 12+2



Lähinnähän tämä koskee kotona olevia - kysyn kuitenkin. Minulla kun on huomenna alkuraskauden ultra ja mies tulee mukaan. Miellä ei täällä missä asumme asu sukulaisia - naapureita toki on. Onneksi yksi puistokaverimme ottaa lapset heille ultran ajaksi. Neuvoloihin mun on varmaan pakko ottaa lapset mukaan - mies kun ei voi ottaa aina vapaata. Neuvolalääkäri voikin olla suurempi ongelma. Siellä kun ei tykätty, että silloin alle 1 -vuotias esikoinen oli mukana. Mutta minkäs teet kun ei ole ketään ja tuntuu hassluta ottaa neuvoloiden ajaksi MLL:stä tai jostain hoitajaa. Kaikki tutut kun ovat neuvola-aikoina töissä.

Onnittelut sulle Kanelisokeri, muistan että jossain vaiheessa oltiin jossain samassa pinossa? Meillä kun on samanikäiset nuo aiemmat lapset :).



Mä odotan siis myös kolmatta ja lapset täyttävät tänä vuonna 7&8v. eli nuorimmainenkin aloittaa koulun syksyllä. Ihana aika siis jäädä itse kotiin sitten vauvan kanssa niin saan olla myös vanhempien lasten kanssa kun tulevat koulusta kotiin.



Ihan puhtaalta pöydältä tässä sitten aloitellaan, tuntuu ettei vauva-ajoista enää " muista" mitään ja kauhulla jo olen miettinyt että miten tästä taas oikein selvitään :), yövalvomiset ja sen sellaiset kun omaa ikääkin on jo kertynyt se 34v., mutta kait tämä tästä.



t. mariadee 25+3

eli että viimeistä kertaa kannan lasta sisälläni ja se on haikeaa, vaikka raskausvaivat onkin jotain ihan kamalaa. Lähinnä jalkavaivat. Ilman niitä pärjäisin aika hyvin. Jalat vaan tahtoo jalkapohjista krampata koko ajan, ihanat suonikohjut on kipeet ja toinen jalka on jo nyt sininen kuten kakkosesta loppuvaiheessa. Tänään alotin virallisesti pitämään stay up mallisia tukisukkia. Niillä sit mennään läpi kevät ja kesäkuuma. Tän siitä saa kun tulee kolmannen kerran raskaaksi lyhyen ajan sisällä :)



Esikoinen täytti just 3 v. ja nuorimmainen on 1 v. 5 kk. Kakkosen ja tämän uuden vesselin ikäeroksi tulee 1 v. 11 kk. Yllätysraskaus tämäkin siinä mielessä, etten uskonut voivani tulla raskaaksi ilman homeopaattisia lääkkeitä, joita kiitän kummastakin edellisestä raskaudestani. Ja myös minä ihmettelen, että voiko tämäkin raskaus mennä loppuun asti ilman vakavia ongelmia. No, sit mä kyl lohdutan itseäni, et ne jalkavaivat ja muut kivat riesat kompensoinee asian. Et siinä saa ihan tarpeeksi kärsiä, ei tartte tälle mammalle mitään vakavampia huolia...



Ikää on 31...ei anteeks 32 :) Alkukuusta täytin. Meinas vaan unohtua koko synttärit kun on ollut jos jonkinlaista elämässä viime aikoina. Raskasta todella muutenkin kahden pienen lapsen, työelämän ja rakennusprojektin kanssa (kestänyt jo kohta 3 vuotta eikä loppua näy). Mutta nyt alkaa elämä taas voittaa pikku hiljaa..



Kun ei kolibreja täällä juuri ole näkynyt, kuten vauvakuumepalstalla, niin siirryinkin sitten sinne kolibrien yhteisöön. Mutta joskus saanen kirjoiteltua myös tänne..



Blues kera pikkukolmosen 13+3

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat