Vierailija

Ja kuviakin laitella yms. No, meitä on moneen junaan.

Jos oma lapseni olisi kuollut, en varmaan pystyisi puhumaan, saati istumaan tietsikan ääressä!

Sivut

Kommentit (29)

Eikä kyseinen henkilö sitä suinkaan av-palstalla purkanut vaan ihan muualla sieltä taas jonkun aina reippaan av-mamin oli käytävä asia tänne tuomassa reposteltavaksi! Että sellaista ja sitten ihmetellään kuinka ihmiset surevat julkisesti, no eihän se näytä yksityisesti omissa piireissäkään onnistuvan aina on joku av:lainen nurkan takana kyttäämässä ja täällä sitten asioilla retostelemassa!!!

Monilla on nettituttuja, esim. tuolla irc-galleriassa on noita mammapalstoja ja siellä keskustellaan lapsista jne. Varmaan helpompaa kun laittaa sinne omalle sivulleen mitä on tapahtunut niin ei muiden tarvitse ihmetellä jos ei ole tulossa sinne keskusteluihin nyt vähään aikaan. Ja muutenkin kun laittoi tuonne niin ei tarvi jokaiselle nettiystävälle kertoa erikseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että se kuva sairaasta pojasta on laitettu 14.3. eli ennen kuolemaa. On sen kuoleman jälkeen kirjoittanut kuvatekstin ja pari riviä päiväkirjaan, että tuskin istuu netissä koko aikaa ja mitä sitten vaikka istuisi. On varmaan ihan sekaisin tuossa tilanteessa ja kestää aikaa ennen kuin tajuaa kunnolla koko jutun.

monella on paljon tuttuja ympäri suomen ja irc-galtsun kautta voi kommunikoida helposti heidänkin kanssaan. surun alkupäivinä ei vielä tajua täysin tapahtunutta ja jokaisella on oma tapa toimia tässäkin tilanteessa, ei ole oikeaa tai väärää...

Vierailija:

Lainaus:




Vähän aikaa sitten parjattiin tätäkin äitiä täällä av-palstalla, kun on niin huima ikäero miehen kanssa, niin että en yhtään ihmettele jos äiti kostaa kaikille 6-0......




Minä ainakin koin paljon helpommaksi puhua anonyymisti netissä lapseni kuolemasta.. Eikä se toki tarkoita ettenkö siitä tuttujeni kanssa puhuisi ja heillekin purkaisi....



Netistä voi löytää paljonkin apua jos sattuu tapaamaan saman kokeneen ihmisen. Eipähän ainakaan tarvitse jälkeenpäin " miettiä" sanomisiaan eikä kärsiä kummastelevista katseista...



Kukin reagoi suruun tavallaan... Minä en lapseni kuoleman jälkeen viikkoon laittanut päätäni ulos asunnostamme, en voinut kohdata muita ihmisiä, en vaan voinut. Ja silloin ainoat henkireikäni olivat mieheni ja netin keskustelupalsta jolla silloin olin. Mieheni viimein pakotti minut ulos, ensin pimeään iltaan kävelemään kanssaan ja aina vain pidempiä ja vaativampia reissuja. Viimein huomasin että suru ei lähde pakoilemalla...



Toivon voimia saman kokeneille.

Minäkin olen jauhanut kuolleen lapsen synnyttämisestä siellä sun täällä.

Aina ihmettelin, kuinka joku tulee esim. tälle palstalle kertomaan vastaavista asioista. Kun koin itse jotain kamalaa, tulin tänne jakamaan suruani...

kun toisilla on surua. Jos ihmetyttaa, ihmettele keskenasi.



Mua ihmetyttaa ihmiset, jotka ei voi antaa muiden toimia erilailla, kuin itse toimisi vastaavassa tilanteessa!!



Vierailija:

Lainaus:


Toivottavasti kukaan ei joutuisi tuollaista surua kokemaan. Elämä kuitenkin antaa ja ottaa. Ihmettelimpähän vain!

etsimässä netistä vertaistukea, ja onneksi sitä löytyikin enkelivauva-palstalta. Vaikka puhuinkin läheisteni kanssa asiasta, niin netissä oli helpottavaa " tavata" saman kokeneita. T:Enkelipojan 05 äiti

uskotteko te todella että tämä on totta? Joku sattuu lukemaan irc-galleriasta kuvatekstit ja se on ainut todiste....Ja itsekin nuo tekstit lukeneena en voi kuin ihmetellä että miten kukaan (oli sitten lääketokkurassa tai ei) laittaisi hymiöitä =) samaan tekstiin missä kertoo vauvansa kuolemasta.



Vähän aikaa sitten parjattiin tätäkin äitiä täällä av-palstalla, kun on niin huima ikäero miehen kanssa, niin että en yhtään ihmettele jos äiti kostaa kaikille 6-0......

kun isäni kuoli systeri lamaantui, äiti hösötti koko ajan hautajaisiin saakka ja sitten vasta repesi. Minä istuin netissä ja yritin saada ajatusta muualle surusta. Surutyön tein vasta paljon jälkeenpäin kuolemasta.

Jokainen käsittelee asian eri tavalla. Onneksi et ole joutunut sitä kokemaan.

Vierailija:

Lainaus:


Ja kuviakin laitella yms. No, meitä on moneen junaan.

Jos oma lapseni olisi kuollut, en varmaan pystyisi puhumaan, saati istumaan tietsikan ääressä!




Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat