Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miehellä taas tänään täitä,mun hormonilääkitys saa kropan ihan sekaisin,oon ollut nyt 2vkoa kaksin pojan kanssa,mie käynyt vaan " roskaamassa" .



Tänään pimahdin,siis PIMAHDIN 2.5v:lle :' ( voi itku...

Kysymys oli vaan lähikaupassa käymisestä,ois pitänyt pukea ja lapsi vaan rellesti pitkin poikin.... Puin vaatteet ja kysyin ovella useamman kerran " nyt äiti menee,tuletko vai jäätkö" ,tiedän jo kysyneeni väärin,ei sais antaa tuollee vaihtoehtoja edes... hermot vain aivan lopussa...



Niimpä avasin oven lapsen huutaessa " en tuu mukaan,jään vaan tänne,eeeeeen eeeen" ja menin ulos. Ovi napsahti kiinni-lukkoon ja jäin aivan avauttoman käytävään ja kuulin kuinka mun ihanaihana poika avaa hiljaa välioven ja katsoo olenko todella mennyt...

vielä hiljempaa hän sulki sen oven... ei edes itkenyt tmv,sulki vain oven... ja silloin mulla tuli kaikista pahin olo....

Laskin oven takana 20 ja menin takaisin sisään... poika oli oman sänkynsä vieressä ja NIIN eksyneen näköinen,että mulla pääsi itku. Otin syliin ja selitin,etten ikinä lähtis ilman poikaa....



Jäiköhän sille nyt aivan hirveät traumat??? Mulla on niin paha mieli tuosta!!! Poika silitti mun päätä ja hoki " ihana äiti,ihana äiti,mennään yhdessä ihana äiti"



voi helvetti,pelkkä ajatus saa itkun tulemaaan....

Kommentit (12)

tuon ikäinen yksin, joka ei ymmärrä mihin äiti on mennyt jos häntä ei näy. Mutta mietipä moniko meistä äideistä toimii aina oikein? Jos aina toimisimme oikein, olisi maailma hemmetin paljon parempi paikka elää. Tehty mikä tehty, turha sitä enää miettiä. Mutta lapselle on AINA pahinta, jos äiti tai isi jättää.

Kuten itsekin sanoit, tuon ikäiselle ei anneta vaihtoehtoja. Jos jonnekin pitää lähteä, niin silloin lähdetään eikä asiassa ole mitään rutisemista. Tuossa tilanteessa on parasta napata vaan lapsi kainaloon ja sanoa että nyt mennään ja sillä sipuli. Lapsella on vaan turvallisempi olo, kun aikuinen laittaa ne rajat ja pitää niistä kiinni.

Ihan helpotusta tunsin kun luin miten asiat meni, ettet pahoinpidellyt lasta tms, Vaikka olihan uokin nyt jonkinlaista pahoinpitelyä, mutta ymmärrät pointin.

Itsekin ihan oikeasti luulin, että tarkoitit, että miehellä täitä ja ihmettelin, että miksi ja miten se tähän asiaan liittyy. Täällä sitten hihittelin kun asia selkis, siis töitä...

Itselläni on kanssa uhmaikäinen ja tiedän kuinka hankalia ja stressaavia sen ikäiset voivat olla, mutta taas hellyyttäviäkin juuri sen takia kun ovat juuri oppineet pitämään puoliaan, kommunikoimaan paremmin ja osoittamaan aidosti tunteitaan. Olen lohduttautunut sillä, että joskus tämäkin aika menee ohi ja ajatellut, että huonolla asenteellani ja käytökselläni van ruokin lapsen huonoa käytöstä ja voi uhmaikä jäädä " päälle" . (esim. jos äiti huutaa, niin lapsikin oppii, että huutamalla ja raivoamalla selvitetäään tilanteet jne.) Joten olen yrittänyt laskea kymppiin ja Super nannyn ohjeita pyrkinyt noudattamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jokaisella äitillä menee joskus hermot kaksivuotiaan uhmaajan kanssa! Mielestäni se on normaalia. Hyvä, että selvitit tilanteen heti perään! Silloin lapsesi näkee mallia, että miten tilanteet käsitellään loppuun, luottamus palautetaan ja jatketaan yhdessä eteenpäin. Silloin, jos asiaa ei selvitetä, voi lapselle jäädäkin traumoja.

Kun en meinannut ymmärtää asiasta mitään, kun ihmettelin niin, että miten ne täit liittyi siihen.



Niin ja tuo sun teko, eihän se nyt mikään paha ollut. No, enää se ei usko, että lähtisit ilman sitä, vaikka uhkaat.

ja meillä oli kauhea kiirre kun piti hakea eskarista esikoinen.

Mä rupesin sit änkemään sitä 1-vuotiasta väkisin rattaisiin ja valjaisiin ja 4-vuotias kiukutteli ettei tuu. No sit mä hermostuin ja sanoin et " älä sitten tuu, mä meen" . Kävelin vähän matkaa kulman taa ja odotin et tulee. Mut eihän sitä näkynyt missään...

Eti sitä sitten ihan paniikissa 20 min!!! Oli kiertäny talon taakse ja menny piiloon kun suuttui mulle. 20 min siinä meni ennen kuin tuli itku silmässä mun luo.

Jep...

Arvaa oliko huono omatunto ja arvaa myöhästyttiinkö oikein kunnolla esikoisen haussa ja oli sitten siitäkin vielä huono omatunto...

Kunhan ei ole jokapäiväistä ja mielellään tietysti ei enää ikinä toistu niin tuskin mitään elinikäisiä arpia jää.



Minäkin olen joskus suhteettoman isosti suuttunut, ja palkaksi saanut silitystä ja halauksia " äiti sä olet mulle maailman rakkain..."

Kyllä viilsi ja pahasti...:(

Nyt jo itseänikin naurattaa pikkaisen tuo täitä... :) Luin jutun uudestaan ja varsin sekavan kuvan siitä tais saada... anteeksi siitä.



Todellakaan en aio sortua tuohon uudestaan,poika varmaan säikähti siksikin aikalailla,kun minä olen yleensä niin rauhallinen ja hillitty,siis kyllä meillä tunteita osoitetaan,mutta en ole ikinä poikaa kohtaan räyhännyt tmv,eikä ole ollut tarvettakaan!! Poika on maailman ihanin uhmailija. Jotenkin vaan kaikki kasaantui tänään päälle ja purkaus ei edes pohjimmiltaan ollut pojan inttämisen/riehumisen tulos,vaan paremminkin omaa pahaa oloani...



AP

Opin kyllä läksyni,eikä tuota tule tapahtumaan ikinä enää. Menen vaikka sitten vessaan enemmin rauhoittuun...



Kiitos 5 (?) kommentistasi,uskot varmaan kuinka minä itkin poikani sanoja...



AP

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat