Seuraa 

Täällä taas ensimmäisenä..

Sivut

Kommentit (21)

Eilen juhlittiin synttäreitä ja oli kyllä kivat juhlat. Ässä sai kauheasti lahjoja. Sopivassa suhteessa sekä leluja vaatteita että rahaa. Vieraita riitti sekä lapsia että aikuisia. Isommat lapset ryöstivät juhlakalun lelut leikkeihinsä, mutta se ei menoa haitannut. Ässä soitteli tyytyväisenä papan pianolla ja kitaralla. Synttärit siis juhlittiin mun vanhempien luona.



Tänään sitten avattiin pojalle pankkitili ja talletettiin sinne ristiäisinä, jouluna ja nyt synttärinä saadut rahat. Tosin vähän myös tuhlattiin ja hankittiin optikolta aurinkolasit.



Meidän oma ihana maalismussukka syntyi siis tasan vuosi sitten raskausviikolla 41. Synnytys kesti n. 10 tuntia ja ponnistusvaihe 18 min. Poika autettiin ulos imukupilla. Eilen muisteltiin synttärijuhlilla synnytyksiä.



Meidän pieni perhe asuu pohjois-Helsingissä 54 neliön kerrostalo kaksiossa. Tarkoitus olisi alkaa etsiä isompaa asuntoa piakkoin. Meillä on loppuvuodesta tulossa häät, joten voi kyllä olla, että muuttohommat jäävät ensi vuoteen.



Ihana ilma ulkona. Pitää vielä lähteä vähän ulkoilemaan.



Vuokko ja Ässä 1 vee

Heissuli kaikille,

Jos ekaks vastais galluppeihin muistaessaan:

Asuinpaikka: Espoo



Synnytys: rv 41+4 yritettiin käynnistää (lapsiveden vähyyden vuoksi), muttei paikat alkaneet avautua olleskaan. Seuraavana päivänä ne loputkin vedet meni aamulla, mutta kohdunsuu oli edelleen vain 1,5 cm auki eikä kohdunkaulakaan ollut lyhentynyt eilisestä. Siitä ne kumminkin sai sujautettua vauvan päähän sen sellaisen anturin, jolla seurattiin sydänkäyrää, ja kun muuten synnytys ei edennyt mutta käyrä tipahti kerran ratkaisevan alas, niin se oli sit menoa leikkaussaliin. Poika syntyi kiireellisellä keisarileikkauksella rv 41+5 ja oli sitten kuitenkin kunnossa, Jumalan kiitos. Mutta mun stoori ei taida kauheasti auttaa sen miettimiseen, miltä tuntuu kun synnytys menee " luonnollisesti" :-)



Tuntuu kuin kirjoittaisi terveisiä toiselta planeetalta. Pojalle tehtiin virtsaputken korjausleikkaus 9.3. eli noin puoltoista viikkoa sitten, ja sen jälkeen oltiin vähän aikaa yötäpäivää Lastenklinikalla ja sunnuntaina päästiin sairaalasta " kotilomalle" , mutta poika oli viime torstaihin asti vuodelevossa. Sillä oli siis viikon verran katetri pippelissä, sen takia sitä lasta ei sit saanu päästää mahalleen eikä lattialle telmimään, vaan piti pitää sängyssä tai rattaissa selällään ja kädet&jalat sillä lailla sidottuna ettei se pääse sähläämään katetria ja leikkausaluetta. Oli muuten rankka viikko. Mulle ainakin paljon rankempi kuin silloin vastasyntyneen kanssa. Kuvitelkaa nyt omien taaperoidenne pitämistä tuollai viikon verran - unetkin oli katkonaisia, kun se rassu yritti kääntyä lempiasentoonsa mahalleen eikä saanut. Ja kun videot ei vielä kiinnosta, niin siinä sai viihdytysjoukot tehdä täysipäiväistä työtä kun yritti pitää pikkuherran jokseenkin tyytyväisenä. Niin ja meillähän imetyskin jatkuu vielä, ja mun piti käytännössä imettää enimmäkseen sängyn tai rattaiden päälle kumartuneena, tähtää siinä sitten tisua pojun suuhun... Meidän viimeisen parin viikon arki on siis ollut ihan jotain muuta kuin normaali-ihmisillä. Sen takia on olo kuin tulis toiselta planeetalta...



No nyt on kuitenkin katetri ja siteet saatu pois pippelistä ja poika saa touhuta tavalliseen tapaan, kunhan vältetään haara-istuntaa ja suihkutellaan leikkaushaavaa pari kertaa päivässä (ja syötetään antibiootit). Eli arki alkaa palata normaaliin meilläkin ja kohta vois alkaa vaikka suunnitella niitä yksivuotisjuhlia - oikea päivä on 27.3. mutta me pidetään juhlat 1.4. lauantaina, kun nassikka on kunnolla toipunut leikkauksesta. En ole vielä jaksanut suunnitella tarjoiluja, saati sitten tehdä mitään valmiiksi, mutta onhan tässä hyvän toista viikkoa aikaa.



Pitäisköhän lopettaa ennen kuin tulee kirjoitettua romaani :-)



Aurinkoista viikkoa kaikille,

tv Tuisku & Apupoika (viikon päästä 1 v)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuiskun mennyt pariviikkoinen ei kuulosta kivalta! Onneksi alkaa olla ohi nyt. Pisti kyllä miettimään, että millähän meidän ikiliikkujan saisi pidettyä paikallaan noin pitkään. Nostan hattua teidän jaksamisellenne! Toivottavasti nuori herra paranee vikkelään!



Terhi&ikiliikkuja-Saana

Aikasin kun noustaan, niin paljonhan siinä saa aikaiseksi päivän aikana..Ohjelmassa pyykin pesua, astioioden/keittiön siivousta, askartelukaapin siivousta, Mimmin synttärikutsujen tekoa, ulkoilua, puitten kantoa ja talon lämmitystä..



Vatsapöpö meni yhtä sukkelaan ohi, kun oli tullutkin.Kai se sitten oli joku raskaushommeli, kun muu sakki on pysynyt kunnossa.



G: muistelkaapas taas kerran synnytystä.Eli millä raskausviikolla synnytit maalislapsenne,kauan synnytys kesti+ponnistus ja lähtikö itse käyntiin vai käynnistettiinkö?



Meillä Mimmiä yritettiin käynnistää rv 40+6, mutta mitään ei lähtenyt tapahtumaan, uusi yritys rv 41+4, ei tulosta ja lopulta rv 41+5 Mimmi syntyi kolmannesta käynnistyskerrasta. Synnytys kesti 9½h, josta ponnistusta 50min.



Nämä nyt minua kiinnostaa sen takia, kun tietysti toivon, ettei sykerö menisi yli ja toivon ihan itsestään käynnistyvää synnytystä. Odotan kuitenkin synnytystä kovasti ja ihme kyllä, vielä ei pelota/jännitä yhtään, vaikkei ensimmäinen kokemus ollut mikään helppo.Kai sitä ajattelee niin ettei se " kamalampaa" voi olla =)



Mitäs tällä viiikolla ohjelmassa? Tänään meillä on kotipäivä, huomenna minulla neuvola(apuva,se jännittää->arvot), keskiviikkona tulee kaveri käymään ja sitten to/pe yön mies on töissä, eli päivällä on sitten kotona.Ens viikonloppuna mies risteilyllä,Mimmi mummolassa la päivän kun menen Lappeenrantaan yksin shoppailemaan ja sitten haen Mimmin ja koirat Pappalaan. Kotioudutaan sitten sunnuntaina joskus. Kiva viikko tulossa,kun on ohjelmaa =)



Onnittelut tällä viikolla 1v täyttäneille!!!!



Mukavaa viikkoa!!!



Tuulia( vuosi sitten rv 40+3) nyt rv 25+2 +co

Jep, on se jatkuvasti mielessä tuo vuoden takainen fiilis... ;)



Sanni syntyi joko 40+5 tai 40+1, kun oli kaksikin eri laskettua aikaa. Illalla alkoi kahdeksan paikkeilla supistella ja kun mies tuli iltavuorosta klo22 puhisin jo suihkussa tunnin saunottuani. Yhdeltä herätin ukon, kun sattui supparit niin pirskaleesti ja sitten mentiin...en meinannut enää edes pystyä istumaan autossa. Ja mies kuvitteli, että takas kotiinhan ne lähettää vielä, kun en huuda ääneen, kuten elokuvissa ;)))

Se jätti mut sairaalaan ja haki tuon kummitädin mulle Doulaksi ja meni kotiin NUKKUMAAN!!!!

Synnytys kesti kaikkiaan noin 14tuntia ja ponnistus-vaihe reilun puoli tuntia...kamalaahan se oli, mutta tulihan sieltä sitten tuo ihana typykkä vaivanpalkaksi... :P



Tällä viikolla valmistelen hissukseen sunnuntain synttäreitä. Niitä vietetään nyt monta päivää, kun nuo ukon vanhat sukulaiset ei jaksa minnekkään kotoaan lähteä, eli vien tarjottavat sinne ja juhlitaan siellä lauantaina ja kummit tulee meille sunnuntaina....ukkelin yövuorot rajottaa, kun sen täytyy nukkua aamupäivät ja illat ennen töihin menoa.

Kutsun nuo Sannin pienet ystävät sitten ensi viikolla, kun heille sopii. Eipä tule siis kerralla sitten mitään hässäkkää ja mun astiatkin riittää ;) Kakut ostan valmiina, mummo leipoo suolasta ja mä paistan jotain pasteijoita. Ei oikein leipomiset suju, kun typy roikkuu lahkeessa ja huutaa nykyään ihan älyttömästi. On joku karjumisvaihe päällä ja kokeilee, josko sais mitä tahtoo oikein kovasti huutamalla...Nytkin kiljuu tuossa lattialla, joten meen laittamaan ekoille päikkäreille, kun korvat kohta halkee. (rasittavaa, mä illalla meinasin jo huutaa kanssa)



T. Sola Ja Sanni



1-vuotis synttärit on nyt sitten täälläkin juhlittu.

Vieraita oli kuutisentoista, osa kutsutuista oli flunssassa eli eivät päässeet tulemaan, tulevat sitten kunhan tervehtyvät.

Tarjottavaksi tein kaksi perhostäytekakkua, kolme pellillistä kana-fetapiirakkaa, rahkapullia ja appelsiinimurokakun ja sitten oli erilaisia keksejä.

Lahjaksi Hanna sai kengät, vaatteita, leikkimökkiin kalusteita, palapelin, lorukirjan, satukirjan, lapaset, villasukat, unipupun, sukkia useamman parin, sellaisen härvelin johon laitetaan palloja ja kun kahvasta painaa niin pallot tulevat ulos ja kone alkaa soimaan ( en tiedä vekottimelle nimeä, siksi kuvaus...), Imatran sukulaisilta on paketit tulematta, mun vanhempian piti tulla päiville ja tuoda muidenkin paketit, mutta isältä meni selkä, joten tulo siirtyy hamaan tulevaisuuteen.



Lauantaina oli 1v. kuvaus ja ainaskin vaikutti, että kuvista tulisi ihan hyviä, torstaina saadaan koevedokset, sittenpähän nähdään.



Hanna syntyi päivää ennen laskettua-aikaa. Oltiin kaupassa ja olin appelsiineja ottamassa, kun lapsivedet meni. Mua alkoi huvittamaan koko tilanne, kun vettä lirahteli aina kun liikuin vähäsenkään, mutta mies meni ihan paniikkiin. Tehtiin kuiteskin ostokset loppuun ja tultiin kotia, tässäkin istuskeltiin vielä jokunen tovi ennenkuin lähdettiin sairaalaan. Yö oltiin tarkkailussa ja sitten aamulla alkoivat supistukset, synnytyksen kesto oli kuutisen tuntia, ponnistusvaihe 10min. Klo 13.50 syntyi ihana tytön tyllerö!



Tällä viikolla ei ihmeempiä ohjelmassa, tänän kerhoiltiin, keskiviikkona olisi 1v neuvola, loppuviikosta jos papan selkä kuntoutuu niin tulevat tänne päin.



Nyt käyn itsekin vähän lepäilemään, ihmeesti väsyttää.



Hanneliini & Hanna


Ollaan harrastettu keittiön kunnostusta viime aikoina ja iltaisin on vain tullut sammuttua sänkyyn. Tyttö on viettänyt raivostuttavan repaleisia öitä ja mustia silmänalusiani ei peitä enää mikään ehoste. Jotain hyvääkin: Tyttö ei ole enää niin riippuvainen seurastani ja sylistäni kuin aikaisemmin koko ajan, vaan voin jopa käväistä viereisessä huoneessa ilman että ipana protestoi naapuriin asti. Mistä päästäänkin kätevästi galluppiin: Pohjois-Helsingistä mekin ollaan, asuntona kerrostalokaksio.



Vuosi sitten mulla oli tänään jotain rv 41+. Muistaakseni tyttö syntyi 42+2 tai 42+3 käynnistettynä. Kaikki mahdolliset käynnistystavat kokeiltiin, samoin kivunlievitykset. Synnytyksen kestoksi merkattiin muistaakseni 22h+1,15h+ joitain minuutteja. Kauan siinä joka tapauksessa meni, tuntui, että koko laitoksen henkilökunta kävi jonossa katsomassa, kätilöt vaihtuivat vuorosta toiseen, jossain vaiheessa suunniteltiin jo leikkausta, mutta seuraava kätilö taas perui sen ja lopuksi grande finalessa meikäläinen kiroili kuin ryssä ponnistusten välissä jotain kymmenen hengen seurueen tuijottaessa kiinnostuneena puoliringissä kuin teatterissa ikään.



Viime viikonloppuna käytiin tytön serkun ristiäisissä. Pari seuraavaakin on jo tiedossa, kaikki suvun kynnelle kykenevät naiset ovat yhtä aikaa ruvenneet lisääntymään.



Jahas, eka herääminen--->





SYNTTÄREISTÄ: Eli eilen juhlittiin 1v. synttäreitä. Aikuisia oli paikalla n. 12 ja lapsia saman verran koko iltapäivän/illan aikana. Teemaksi olin valinnut vihreän sammakon eli tein sammakkokakun löytämieni sammakko-servettien innoittamana. Ei nyt ihan kauheen hyvin onnistunut, mutta tulipa edes yritettyä.



SYNNYTYKSESTÄ: poju syntyi 42+0 spontaanisti ensin meni vedet ja sitten alkoi supparit, jotka alkoi heti alle/tasan3min väleillä, mutta ns. tauottomina, eli supparikäyrä ei alas laskenut sen jälkeen kun se ekan kerran lähti nousemaan ennen kuin poju oli ulkona. Ekasta supparista istukan ulostuloon meni vähän yli6h. Oksennusta(=vatsahappoa) tuli koko aika suuhun vauhdilla, joten puhuminen/kommentointi/omien toiveiden esittäminen oli mahdotonta. Kuulema ihan yleistä tollaisten suppareiden kanssa. Silti nyt seuraavan raskauden puolessa välissä mielessä on alatiesynnytys, tosin ehkä mielummin hieman pidemmällä kaavalla, niin, että aikaa jäis suppareiden välissä vetää henkeä tai pyytää kivunlievitystä.



Hih, huomasin sitten, että olin sunnuntaina lukenut hieman " hutaisten" , jossa taidettiin tiedustella vain Jennan asuinpaikkaa, eikä yleisesti galluppina. Itseäni kyllä kiinnostaisi, että missäs kukakin oikein asuu ja miten, kun on tässä vuoden ajan keskittynyt enemmän lapsukaisten edistysaskeleisiin.



Nyt takaisin toisenlaisten kirjoitteluiden pariin. :( *mälsää*



-eliisa ja oliver 1v

Meidän Santusta on tullut ihan riiviö. Haluaa kiivetä olohuoneen pöydälle tai esikoisen sänkyyn koko ajan. Eipä tietenkään osaa tulla alas kuin päälleen, joten vahtia saa ihan hulluna. Myöskin menee kaikille mahdollisille kaapeille ja laatikoille. Ei sanalla ei ole muuta tehoa kuin vauhdin kiihtyvyys. Huoh, olen ihan loppu. Esikoinen kun oli pieni enkeli Santtuun verrattuna. Hän nimittäin uskoi jo ihan pienenä ei-sanan.



Yöt ovat vieläkin tosi rikkonaisia, joten päivällä perässä juokseminen on tosi rasittavaa. Kun joskus sais nukkua...

Ei auttanut yöuniin imetyksen lopettaminen. En ole viikkoon imettänyt, mutta silti äijä vaan vinkuu ja poukkoilee pystyyn monta kertaa yössä.



G: Esikoinen syntyi 40+4. Ensin meni vedet, muutaman tunnin päästä alkoi supistukset ja synnytys kesti 8h, josta ponnistuvaihe oli n. 30 min. Vauvan koko 3190g, 50cm. Kolme tikkiä tuli.



Santtu syntyi 39+6. Ensin meni vedet ja menin ambulanssilla sairaalaan, koska vauva ei ollut laskeutunut. Supistukset eivät alkaneet itsestään, vaan seuraavana päivänä vesien menosta käynnistettiin. Synnytys kesti 3,5h, josta ponnistus oli 6 min. Vauvan koko 3520g, 50cm ja kolme tikkiä tuli. Minulla myöskin esikoisen kohdalla epiduraali oli ihan taivas, mutta Santun synnytyksessä ei juurikaan auttanut. Voi sitä kauhistuksen ja pettymyksen määrä sillä hetkellä.



Viikko-ohjelmana meillä on Santun synttäreiden järjestely. Eli tarttis vähän siivoilla ja leipoa. Kaupassa saa ravata ostelemassa tarvikkeita. Torstaina mennään valokuvaan.



Nyt tarttee mennä repimään esikoinen päiväunilta, kun menee yöunet ihan pipariksi kaikesta nukkumisesta.



T. lappu & Santtu 22.3.

Yritän nyt alkuun muistaa nuo gallupit...



Asuinpaikka: Satakunnassa omakotitalossa asustellaan.



Synnytyksestä: Emppu syntyi rv 41+5 ihan ittekseen alkoi, ei tarvinnu käynnistää. Supistukset alkoi yöllä puol viiden aikaan. Niitä tuli alusta lähtien noin kolmen minuutin välein mutta ensimmäiset pari tuntia eivät olleet kovin kivuliaita. Seitsemän aikaan rupes jo tuntuunkin joltain ja ennen kaheksaa lähdettiinkin jo sitten sairaalaan kun puol yheksältä oli aika yliaikaiskontrolliin. Ajattelin sit, että jos käännyttävät synnytysosastolta niin voidaan siirtyä äippäpolin puolelle:) Mutta kätilö ilmoitti heti sisätutkimuksen tehtyään, että kyllä tämä tänään hänen vuoronsa aikana taitaa syntyä.Puolitoista tuntia olin sitten ammeessa. Mies suihkutteli supistuksen tullessa vettä selkään ja huolehti lähes hysteerisenä veden oikeesta lämpötilasta kuten kätilö oli käskeny:) Kun ammeessa olo rupes oleen tukalaa siirryttiin saliin ja kätilö lupaili ensiks ilokaasua mutta sisätutkimuksen tehtyään sano että epiduraalikin voidaan jo laittaa. Siitä aukes taivas enkä ollu muutamaan tuntiin ollenkaan kipee. Neljän aikaan olin jo täysin auki ja epiduraalinkin vaikutus alkoi heiketä. Harjoittelin siinä sitten aikani ponnistamista kun kätilöllä oli kiirettä ja minä ensijsynnyttäjänä en varmaan ollut niitä kaikkein kiireisempiä tapauksia. Lopulta vähän ennen viittä ehtivät kätilöt paikalle ja 20 minuutin vaikeen, tuskaisen. raskaan ja kamalan ponnistamisen jälkeen neiti syntyi. Olin jo tuon ponnistusharjoittelun takia varmaan niin puhki että meinas varsinaisessa ponnistuksessa loppua voimat, mutta lopulta se palkinto sieltä tuli.



Tulipas aikamoinen romaani...



Tämän viikon ohjelmasta: Alkuviikosta ei oikein oo muita suunnitelmia kuin kotona oleilua ja ruokakaupassa käyntiä. Torstaina on luento (niin ja tenttiinkin pitäis lukee...) ja loppuviikosta lähdetään mun vanhemmilla käymään...



Nyt täytyykin jo mennä pyykkihommiin ja tiskaamaan!



-Hippiainen ja uinuva Emppu -

Minulla jäi perjantaina pinoon kirjoittamatta, kun en uskaltanut kirjoittaa... Kun ei tiedä, ketkä tätä lukee... Meillä oli nimittäin lauantaina veljen vaimolla yllätyssynttärit - siis ylläri itse juhlakalulle. On joskus ollut puhetta tästä maalisten pinosta, joten piti sitten ottaa varman päälle ja jättää kirjoittamatta viikonloppusuunnitelmista ;-) Oli hauskat juhlat, ensin oli pubikierros Treen Pispalassa (no, 2 pubia...), sitten oltiin saunalla ja sitten illalla baariin. Olin kyllä varsin järkevä juhlija, joten ei ollut paha olo eilen, vähän vaan väsytti. Lapset olivat vanhemmillani, äiti onneksi hoiteli heitä vielä eilisaamunkin, niin sai nukkua... Mutta kivaa oli. Saatiin kyllä miehen kanssa kiva perheriita silloin illalla aikaiseksi, mutta onneksi saatiin myös sovittua se, joten bileistä jäi ihan hyvä mieli.



Ja sitten SYNNYTYKSEEN: Viime vuonna tähän aikaan oli viikkoja 41+1 eikä supistuksen ujettakaan... RV 41+3 oli eka yliaikakontrolli, jossa lääkäri vähän irrotteli kalvoja. Siitä seuraavana päivänä alkoi sitten tapahtua. Aamusta alkoi supistella, mutta ajattelin, että ei tästä mitään tule. Jotkut ehkä muistavat, kun raportoin parin tunnin välein odotuspalstalla supistusten kehityksestä. Pitkään arvoin, kutsuako anoppi lapsenvahdiksi vaiko eikö. No, sen verran kipeiksi supistukset päivän mittaan kävivät, että ajattelin, että jokohan tää tästä. Illalla 19.30 lähdettiin sitten sairaalaan. Sinne mennessä oli 4 cm auki. Siitä homma sitten kiihtyi. Alkuun meni kivasti ihan vain keinuttelemalla ja miehen kanssa valssia tanssimalla... Sitten jossain vaiheessa oli pakko saada epiduraali. Ekassa synnytyksessä epiduraali oli taivas, joten nyt olin vähän pettynyt, kun vaikutus ei ollut niin hyvä. Vei onneksi pahimman terän kivuilta, mutta supistukset tuntuivat siltä, kuin olisi ollut ihan järjetön kakkahätä... Ihan oikeasti! Synnytys kuitenkin eteni tasaisesti ja hienosti niin, että 0.45 pääsin ponnistamaan, ponnistus meni vartissa (ja sattui ihan järjettömästi - Nuuttia synnyttäessä epiduraali vei kivun, mutta nyt ei...), en revennyt yhtään, olin kovin yllättynyt siitä, että me saimmekin tytön... Olin jotenkin odottanut poikaa, kun mittaennusteet olivat niin samat kuin Nuutista...



No, kaikki oli siis hyvin siihen asti, kunnes piti synnyttää istukka, joka ei sitten syntynytkään. Pitkään siinä yritettiin, mutta sitten minut kuitenkin kärrättiin leikkaussaliin, jossa istukka irrotettiin käsin. Minua ei voitu nukuttaa, kun olin syönyt&juonut synnytyksen aikana, joten sain kokovartalopuudutuksen... Se oli aika inhottavaa, ihan kuin olisi ollut neliraajahalvaantunut. No, irrotus meni hyvin, verta tosin menetin aika paljon, joten sain sitten vähän Hemohessiä tilalle. Puudutuksesta toipuminen vei kyllä sitten vähän pitempään, pääsin vasta klo 4 aikaan osastolle, silloinkaan jalat eivät vielä toimineet, mutta muuten olo oli ok. Synnytyksestä jäi kuitenkin ihan hyvä mieli, vaikka tuo pieni episodi siinä olikin. Vähän haikeaa on, kun ei enää saa synnyttää...



Ja sitten viikkosuunnitelmat: Hirmusti töitä, perjantaina koittaa loma, eli lähdemme kohti Pyhätunturia. Perjantaina ajetaan Jyväskylään, sieltä lauantaina sitten Pyhälle. Ihanaa päästä lomalle!



Ja vielä nopea: Käytiin lasten kanssa tänään hammaslääkärissä. Nuutilla hienot hampaat, ei yhtään reikiä. Saanan etuhampaista on tosiaan molemmista lähtenyt pienet palat, mutta ilmeisesti hermoyhteyksiä ei ole poikki, joten niiden ei pitäisi harmaantua tms. Mitään ei tehdä, jos eivät ala oireilla. Lääkäri sanoi, että koska hampaat eivät ole vielä kokonaan tulleet ulos, ei irronneita palasia sitten loppujen lopuksi juuri huomaa, jos ei osaa katsoa - ts. ovat niin pienet palat ja hammas kuluu jne. Helpottava tieto. Saatiin kehuja lasten hampaiden hoidosta, menee kuulemma ihan oppikirjaohjeiden mukaan ;-)



Sellaista. Nyt rupean tekemään töitä!



Terhi&Saana, perjantaina 1 v.

En varmaan saa mitään kirjotettua, kun poika vikisee tuossa, hirveän kärttyinen ollut koko aamun (tai noustiin yllättän vasta puol kymmenen) mutta siis ei maistunut puuro ja jos menen toiseen huoneeseen niin kauhea huuto. Tämä on taas vaihteeksi sitten tätä, epäilen hampaita taas lisää olevan tulollaan. Yön kyllä nukkui suhteellisen ok.



Aatulle laitoin tuossa just ensikengät jalkaan, mutta ei kävele ne jalassa, eikä edes jos talutan kädestä. Vajoaa vain kontilleen ja huutaa... Pitää ruveta enemmän pitämään noita kenkiä.



G: Aatun syntyi 40+4. Minulla on merkattu synnytys kestoksi 22 tuntia ja ponnistusvaihe oli 10 minuuttia. Synnytyssalissa ehittiin olla ennen synnytystä vajaa kuusi tuntia. Minulla meni vedet rv 40+2, eli olin osastolla pari päivää ja kun suppareita ei isommin kuulunut, niin käynnisteltiin tabletilla ja siitähän se sitten lähti pikkuhiljaa. Synnytys oli mielestäni ihana ja kamala yhtäaikaa. Olin pari tuntia ammeessa, se oli hyvä juttu. Synnytyksestä jäi hirveän hyvä fiilis ja mielestäni mahtavin kokemus elämässäni. Ei missään vaiheessa tuntunut siltä, että " nyt kuolen" vaikka tosi kipeä olin varsinkin just ennen spinaalipuudutuksen laittoa, silloin vaan tärisin ja itkin... Kyllähän tuo synnytys palaa mieleen usein ja sitä on kiva muistella. :)



Ja viikon suunnitelmiin... Tänään on neuvola klo 13, tänään ei sitten muita erityisiä suunnitelmia. Huomenna ei mitään, kaupungilla voisi käydä Aatun kanssa tai sitten ihan vaan pihalla ulkoilla. Keskiviikkona meillä on 1-vuotis valokuvaus, torstaina perhekerho ja perjantaina muskari. Nuo siis sellaiset " suunnitellut" menot, eihän sitä tiedä vielä, mitä sitä keksitään. Viikonlopusta en vielä tiedä, että lähdetäänkö Kainuuseen mummoloihin, riippuu vähän, onko miehellä kouluhommia. Valmistuu nyt tänä keväänä ja kiirettä riittää.



Mutta nyt pitää lähteä metsästämään palloa nojatuolin alta, meni sinne ja poika mahallaan katsoo sen perään ja on pahalla päällä, kun ei yllä siihen ;) Hauska, kun tuolla vaan istuskelee kengät jalassaan toivottomana, kun ei " osaa" niiden kanssa nousta jalolleen. Pitää mennä pelastamaan toista. Aurinkoista viikonalkua kaikille!



Neiti+Aatu 1v.

Syynytystä on tullut tosiaan viime aikoina muisteltua, varsinkin silloin kun Henrille tuli 1v täyteen.

Mulla alkoi supparit yöllä ja ne tuli 15-20 min. välein. Nukuin aina ne välit ja heräsin suppariin. Jotenkin vaan tuntui heti siltä et nää vois olla niitä. En tosiaan tiennyt silloin et pahempia on vielä tulossa... Noi siis alkoi kahden maissa yöllä. Viideltä sanoin miehelle kun heräs mun kärvistelyyn että et välttämättä ole koko päivää töissä. Mies kuitenkin lähti töihin ja mä jatkoin kärvistelyä kotona. Edelleen tuli vartin välein supparit. Joskus kahden maissa päivällä väli tihentyi kymmeneen minuuttiin mut kipu oli edelleen siedettävää. Kuudelta illalla tuli sit ne kunnon supparit ja sillon vasta tiesin, mitä ne kunnon supparit on vaikka ne siitä vaan paheni vielä. Mies tuli kahdeksalta kotiin ja oli aivan kauhuissaan ku mä konttasin pitkin lattiaa ja huusin tuskasta. Olis halunnu lähteä sairaalaan mut mä en suostunu ennen kuin 22.30 lähdettiin. Kirjauduttiin 22.40 sisälle ja kätilö totes kohdunsuun olevan 4 cm auki ja kysyi heti, haluanko epiduraalin. Kyllä kiitos!!! Epiduraali tekikin ihmeitä, kivut katos kokonaan ja aloinkin sitten nukkua. Luulin et supparit hävis myös mutta kyllä näytölle piiirtyi komeita käyriä. Yhden aikoihin kätilö tuli sanomaan et auki on 10 cm ja voit rueta ponnistamaan. Hän menee toiseen huoneeseen auttamaan. Mä siinä sit " ponnistelin" . Ei mulla ollut aavistustakaan siitä kuinka kovin pitäis ponnistaa ja pelkäsin et jos ponnistan liian kóvaa ja vauva lähtee tulemaan ulos ja kätilö on muualla. Yli tunti siinä odoteltiin kovien tuskien kanssa kunnes kätilö tuli meitä auttamaan. Sit tarvittiin vaan muutama ponnistus ja vaaveli oli syntynyt. Klo 02.37 syntyi aivan ihana poikavauva.



G: Tällä viikolla ohjelmassa tenttiin lukua, koulua ja töitä. Perjantaina kun menen töihin, ajattelin irtisanoa itseni : ) Joku ajattelee et hullu muija kun irtisanoo itsensä vakituisesta työstä mutta joskus se on tehtävä ja nyt olis hyvä sauma siihen. Mulla alkaa meinaan työharjoittelu 10.4 ja en jaksa kahta työtä, kodinhoitoa ja lapsenhoitoa vaikka mies kuinka auttais.

Kavereitakin olis kiva nähdä mut ku oon aina viikonloput töissä : (



Nyt kirjan pariin. Ens viikolla on 5 tenttiä ja tosiaan viikonlopun olen töissä. Aika loppuu varmaan taas kesken....



Kalamami ja tarhassa oleva Henri

Tää on ihan outoa. Olen nukkunut viime yönä 9 tuntia putkeen! Eilen siis tuli jonkinlainen " stoppi" , tuntui että nyt miulle riitti. Jonkinlainen univelan ja muutenkin väsymyksen aiheuttama reaktio...Vietiin illemmalla likka sit äidilleni ja mentiin ukon kans ravintolaan syömään. Saunottiin ja vietettiin piiiiitkästä aika laatuaikaa kaksin :) Kerroin äidilleni puhelimessa kuulumisia ja jotenkin äitini kait vaistosi että olin kirä kun viulunkieli. Pyysi sit tytön heille, onkin ollu siellä ny kerran kuussa ja olikin jo se " aika kuusta" .

No vietiin likka sinne ja oli heti kun kotonaan.

Aamulla äsken soitin sit mummolaan ja likka oli nukkua pösöttänyt koko yön!!! Vieraskoreekin vielä, mokoma :-D Oli syöny ku hevonen ja viihyttäny heitä tempuillaan. Kerrassaan hyvin siis menee siellä. Mies hakee likan töittensä jälkeen sit kotiin. Illalla on vielä täl mammalla jumppakin.

Huomenna sit menen kaverivisiitille. Kamu tuli viime viikolla tänne päin Suomea vanhemmillee, asuuvat Nokialla.

Keskiviikkona tulee toinen kamuni kylään, heillä ikätoveri tyttö, syntynyt kaksi päivää meiän likan jälkeen. Tunnettiin kyl toisemme entuudestaan hyvinkin mutta ei oltu tekemisissä, laitoksen jälkeen sit enempi. Hauska yhteensattuma että tämä kamuni on ukkoni ensimmäinen tyttöystävä :) Joskus mopoiässä siis. Heidän tyttö käveli jo viime vuoden puolella, sanoja sit taas ei tule yhtään.

G: ihana, raskas synnytys......" kunnon" supistelut alkoi maanantai-iltana tässä kotona klo 22. Mies kävi nukkumaan ja minä jäi valvomaan känny kädessä ja katsoin siitä suppareiden väliä. Kivut olivat pitkin yötä voimakkaat mutta supparit ei ollu säännöllisiä. Soitin yöllä laitoksellekin että joka täältä tullaan jne :) Yö meni siis suihkutellessa ja välillä olin kontallaan lattialla ja mieli teki huutaa!!!!! No ukolla soi kello klo 4.30 tiistaiaamuna. Sanoin että soitappa töihin, nyt mennään laitokselle. Oltiin siellä klo 6. Viideltä aamulla alkoi olla 7-8 minuutin välisiä suppareita. Siitä siis katsotaan synnytyksen kesto alkaneeksi.

Tutkimusten jälkeen menin hetkeksi puristamaan kauhukahvoja ammeeseen. Voi luoja, aattelin et kuolen sinne! Ei ollu minun paikka ei. Tunnin siellä kärvistelin ja tutkimuksen jälkeen todettiin että eiku saliin vaan.

Epiduraalia sain odotella pitkän tovin. Ihme sähläystä oli koko ajan. Yrittivät saada anturia lapsen päähän mutta eivät onnistuneet siinä. 5 ihmistä kävi siinä sorkkimassa ja minua vaan supisteli. Meinasin jo yhtä akkaa lyödä kun hän sanoi että ei sinua voi noin paljon sattua! Oli muutenkin semmoinen että oksat pois. Kuulin jälkeenpäin että hänestä ei ole kukaan tykännyt ja valituksia on tullut.

Epiduraalin ajan vaivuin ihanaan horrokseen...samaan aikaan tippa teki tehtävänsä ja kun puudutuksen vaikutus lakkasi, en meinannut pöydällä kestää. Kivut oli ihan kauheat ja suppareita tuli alle minuutin välein. Yritin sanoa että jotain tarttis tehdä mutta kaikki kätilöt hävis paikalta. Soitettiin kelloa ja sit tää inhoamani nainen tuli siihen määkimään että " mikäs tääl nyt taas on hätänä?" Minun ois pitäny jo ponnistaa mutta en tajunnut sitä hirveää kipua siksi...kun ei kukaan sanonu. Akka kurkkas jalkoväliin ja päähän siellä jo näkyi. Sit vaan sanoi että " jaahans, sinä nyt sit synnytät" . Kummasti helpotti kun pääsi ponnistamaan ja ihana, kähisevä tyttö syntyi klo 13.08. Kaks minuuttia sain häntä siinä rinnalla pitää kunnes vietiin kiireesti pesulle, röntgenkuviin ja happikaappiin toiseen kerrokseen.

Synnytyksen kesto siis oli papereiden mukaan klo 5-13 eli noin 8 tuntia. Mutta sitä ennen oli voimakkaita supisteluja jo 7 tuntia. Ponnistus kesti muistaakseni 27 minuuttia.

Välipalaa, suihkua ja pientä lepäilyjä. Sit päästiin tytön luokse ja hirvee itkuhan siellä tuli. En tajunnut että hän joutui osastolle, luulin että lähtee hakemaan vaan pikkusen lisähappea ja kaikki ok. Olin ihan sekaisin ja väsynyt enkä osannut muuta kun itkeä. Pienen luukun läpi sain ottaa tytön käden omaani.

Seuraavana aamuna tyttö olikin jo sängyssä ja hänellä oli ainakin 4 letkua yms. vempeleitä. No syliin kuitenkin sain :) Siellä tehohoidossa sit vietettiin 9 päivää ja kotiin päästiin 16.3. Masentavaa aikaa, siis kun oli niin masentava ympäristö. Paljon sairaita, PIKKU potilaita. Näin yhden 1200g tytön siellä, yhden hätäkasteen ja paljon muuta :(

Tästä tuli romaani, sori nää jorinani..teki hyvää kirjoittaa! Toivottavasti joku jaksoi lukeakin :)


Ja lisää luettavaa teille huomiseksi!



Tuiskulle kyllä kaikki sympatiat: hurjaa hommaa. Toivottavasti toimenpide meni hienosti ja lapsukainen voi nyt hyvin! Ja toivottavasti arkenne tosiaan helpottaa nyt, pääset hengähtämään sinäkin.



Olipas kiva lukea synnytystarinoitanne. Ihan muistot palautuivat. Kiva onkin muistella tätä maalispojan syntymää - minun synnytykseni ovat toistensa vastakohtia, ihan kuin yö ja päivä. Ja se ensimmäinen synnytys oli se yö... Joten Tuulia! Lämpimästi suosittelen toisen synnytyksen kokemista! Ihan kuin sinulla olisi vielä mahdollisuuksia perääntyä, hih! :)))



Jos Tuulia mietit, meneekö yli tämä raskautesi niin ainakin itse odotin poikia lähes yhtä kauan :) - eka raskaus 41+4 ja tämä maaliskuinen 41+2. Minä lähdin synnytystä edeltävänä päivänä ambulanssilla sairaalaan, kun mielestäni lapsivettä tihuutteli (meillä täällä Kainuussa ohjeet, että jos lapsivedet menee niin ambulanssi kutsutaan). Tutkittiin ja kätilö oli sitä mieltä, ettei lapsivettä olekaan... Auts. Kyllä tympäsi. Olin kuitenkin jo niin " yliaikainen" , että ottivat yöksi. Ja sitten hetken siinä maattuani lapsivedet menivätkin, eikä kukaan ollut nyt epävarma oliko sitä itseään vai eikö. :))



Toinen synnytys oli yli puolet nopeampi (5h 45min), ponnistusvaihe 3 minuuttia (54cm ja 4445g). Terhin tavoin kaikista kamalinta minunkin mielestäni oli istukan synnyttäminen. Kätilöt luulivat molemmat, että toinen oli antanut pistoksen, jotta istukka tulisi... Kumpikaan sitä ei ollut tehnyt ja toinen heistä ihmetteli kun ei tule ulos ja paineli vatsaani tosi rajusti... Huusin kivusta (oli muuten ihan kamalan tuntusta), onneksi sitten kuitenkin istukka tuli pihalle ilman Terhin kokemia puudutteita, ja istukan mukanan kaikesta painelusta syntynyt nyrkin kokoinen veriklöntti.



En oikein osannut nauttia lapsen olosta rinnalla (ja tässä synnytyksessä kun siitä olisin saanut nauttia, esikoinen kun vietiin äkkiä teholle), vatsa oli niin kipeä - siis silloin kun istukka vielä muhi sisälläni. En kuitenkaan kätilöiden tumpeloinnista pahastunut; poika oli niin ihana!!! Onneksi huomasivat suht ajoissa mokansa, ja piikin jälkeen istukka tulikin hetkessä.



Viikonloppuna meillä juhlitaan ja lauantaina on yksivuotiskuvaus. Ihan jännittää!



Tulen lukemaan kuulumisianne ja itsekin yritän kirjoitella loppuviikosta. Huomenna olemme poikien kanssa reissulla. Kotiudumme illalla vasta - luvassa myös esikoisen rakastama bussimatka.



Onnea " uusille" vuosikkaille!





Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat