Seuraa 

Mikä avuksi, meillä ongelmana on pojan syöminen. Hän ei ole ronkeli, lähes kaikki ruoka kelpaa, mutta aikaa esim. aamupalan syömiseen (leipä, jugurtti ja maito) menee yli tunti. Päivällisen kanssa meneekin sitten pari tuntia. Alkaa olla jo kaikki lahjonta, uhkailu ja kiristys keinot kokeiltu, alkaa hermo mennä, kun aina vetelehditään. Aamuisin syntyy tappelu, kun on kiire taxille ja pitäisi edes jotain ehtiä suuhun laittaa. Mitenköhän koulussa kouluruokailut sujuu, ehtiikö saada mitään suuhunsa. Olen eskarissa ottanut asian puheeksi ja sanovat että hidas on syömään, mutta siellä ei kiirehditä, jokainen ajallaan.



Onko muilla samanlaista ongelmaa, olisi kiva kuulla miten olette toimineet?

Kommentit (3)

Meillä 6-vuotiaalla ei koskaan ole ollut syömisen kanssa kiire. Haaveilee, juttelee ja yrittää puuhata kaikkea muuta syömisen ohella. Syömiseen saattoi hyvinkin mennä tunti.



Päätettiin sitten raakasti laittaa tietty aika, jona aikana ruoka on syötävä, eihän koulussakaan ole aikaa viettää tuntia ruokapöydän ääressä. Ajateltiin, että puolessa tunnissa ehtii syödä jos on syödäkseen. Kerrottiin lapselle, että näin on päätetty, ja ennen ruokaa sitten sanottiin, mihin asti ruoka-aika kestää (missä iso viisari on kun ruoka-aika on loppu). Ruoka vilahti nassuun reippaasti, kuului ' kiitos' , ja lapsi häipyi leikkeihinsä.



Hoitaja päivitteli samalla viikolla, mitä oikein on tapahtunut kun lapsi on syönyt aina ensimmäisten joukossa ja pyytää sen jälkeen lisää ruokaa. Ehkä ajatteli, että on pidetty nälässä :-). Rajan laittaminen toimi meidän tapauksessa.



Pojallamme oli sama ongelma. Syöminen kesti ainakin tunnin ja yleensä äitillä meni hermot ensin ja sanoin, että lopeta nyt jo ja hän valitti, että on kyllä vielä nälkä. Lisäksi myös kuorsasi ja heräili ja oli tosi levoton öisin. Myös hikoili nukkuessaan. Äänikin oli vieraiden korviin kuulemma sellainen, että jo siitä tiesi risat isoiksi, mutta me emme huomanneet mitään. Samoin kunto oli pohjalukemissa eli hän ei meinannut jaksaa kävellä, ei pyöräillä yms. ja me vaan luulimme häntä laiskaksi tapaukseksi. Näin sitten vihdoin artikkelin Mehiläisen lehdessä asiasta ja kun kaikki oireet sopivat meille, niin varasin ajan välittömästi. Risat poistettiin kuukauden sisään ja nukuttava lääkärikin totesi jälkeenpäin, että ei meinannut saada nukutuksen aikana tarvittavaa putkea kurkkuun, kun risat olivat niin isot. Nukkuminen ja syöminen muuttuivat heti ja kunto nousi puolessa vuodessa ihan silmissä. Myös paino nousi vihdoin, sillä hän oli ollut syömisvaikeudesta johtuen tosi hoikka poikka. Hän myös muuten ennen leikkausta ns. selvitti kurkkuaan usein eli piti sellaista pientä kröhinää vähän väliä. Jos jotkut näistä oireista tuntuvat tutuilta, menkää ihmeessä tarkistamaan asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän yhdellä lapsella nimittäin oli liian isot molemmat risat ja syöminen oli tosi hidasta. Aina viimeinen päiväkodin ruokapöydässä. Lisäksi hän kuorsasi tosi voimakkaasti öisin. Kuorsauksen takia mentiin lääkäriin ja lääkäri kyseli tuosta " syömänopeudesta" ja vasta silloin itsekin havahduin siihen, että tosi hidashan lapsi oli syömään. Lääkäri sanoi, että risat oli niin isot, että syöminen oli pakosti hidasta, kun pitää niellä niin pieniä palasia!



Molemmat risat poistettiin, kuorsaus loppui ja syömisvauhti tuli normaaliksi!



(eskarin syksyllä leikattiin)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat