Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

.

Sivut

Kommentit (18)

mäkin olen tuota tulkinnut. olisihan se helppoa syyttää kaikesta huonoja vanhempia, mutta asiohin voi vaikuttaa itsekin. sen eteen voi joutua tekemään töitä, ja se voi olla rankkaa ,mutta vaivan arvoista jos elämänsä saa kuntoon huolimatta "huonosta" lapsuudesta.

... jotka estävät elämän kokemista mielekkääksi. Se, mitä uskot, muuttuu sinulle todellisuudeksi. Voimakkaan uskomuksen tunnusmerkki on, että kun se kyseenalaistetaan, ihminen suuttuu ja sanoo, ettei se mikään uskomus ole, vaan täyttä totta. Niin, hänelle se on totuus. Kahdeksan vuotta terapiaakaan ei aina pysty murtamaan oikein voimakkaita uskomuksia. Tässä tapauksessa uskomukset valitettavasti varastavat ihmiseltä koko tulevaisuuden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Menkää selittää tuotakin Furman- paskaa( joka ei ole edes valmistunut mistään opinahjosta)




eli luulisi jostain valmistuneen joskus...

Itte oon kokenu vanhempien juopottelusta, väkivallasta ja ikävästä erotaistelusta johon me lapset pistettiin heittopusseiksi.



Itse näen siinä mahdollisuuden kasvaa. Haluan elää hyvän elämän aikuisena, tehdä lapsille omaa lapsuuttani paremman.

Siskoni toisaalta on jäänyt ryytimään siihen miten huonosti HÄNELLÄ meni, miten kaikki ovat HÄNTÄ vastaan ollu, ei auttanu HÄNTÄ.

Itteensä on sisko jääny säälimään, vaikka syy on vanhemmissa niin heillekin VOI antaa tavallaan anteeksi ja unohtaa.

En tahdo jäädä siihen samaan jamaan kuin vanhempani, syytellä toisiaan.



Itse olen oppinu itseni, vanhempieni virheitten kautta. Toivottavasti osaan siirtää lapsilleni voimaa selviytyä ja välittää. Harmittaa jos lapseni muuttuu sellaisiksi kuin vanhempani ja siskoni.



Paska lapsuus ei tarkoita etteikö voi olla hyvä elämä.

Hyvän ja mielekkään ELÄMÄN voi elää, toista lapsuutta ei!! Se on tämä pointti! Ei minun väkivaltaista ja kammottavaa lapsuuttaa kukaan hyväksi tee. Ja se ei ole minun pään sisässä se oikeasti tapahtui.. Nyt elän aivan hyvää ja merkityksellistä elämää, mutta lapsuuden traumoja ei onnellisiksi kukaan saa. Useilla on joku johon turvata lapsena (täti, mummo jne) minulla ei ollut ketään josta olisi jäänyt mitään muistelemisen arvoista!



On saatanan törkeää tulla väittämään vierailla ihmisille, "että sun lapsuus on sun korvien välissä, ja varmasti siellä oli joku onnellinen minuuttikin joskus". Ei tuollaista puhu jotka oikeasti asioista jotain tietää tai on kokeneet.

...kun insestin aiheuttamat tunteet on ensin "neutraloitu" joko itsenäisellä työskentelyllä tai ammattilaise avustuksella siten, että ne eivät enää väritä koko lapsuutta. Inhottavia muistoja voi olla paljon, mutta kun ne lakkaavat olemasta inhottavia ja niistä tulee pelkkiä muistoja, hyvät muistot pääsevät esiin. Hyviä muistoja vahvistamalla voi jälkeenpäin saada onnellisen lapsuuden.

Itse olen ajatellut tämän näin, lapsuus on se miltä me ponnistamme. Toisilla se on hyppytornin korkein tasanne toiset jäävät uimanhallin ulkopuolelle. Voin kuitenkin käsitellä asiaa ja tulla sinuiksi asian kanssa ja myöhemmin työstää vaikeita lähtökohtia ja löytää voimavarat itsestäni ja - elää niiden mukaan.

ja silti kokee voivansa kouluttaa ihmisiä saralla.. Itsetuntoa kyllä ukkelilla on. Ja jos vähäänkään olette seuranneet äijän puheita ja esim. kirjallisuutta niin kovin on kapea-alaista. Terapia ei ole tarkoitettu viihdemuodoksi..

Ei väkivaltaista, yksinäistä ja karmeaa lapsuutta VOI hyväksi tehdä kukaan! Loppuelämän voi! Lapsuutta ei enää, sen varaan en rakenna enää mitään.



t. persoonallisuushäiriöinen vakasti pahoinpidelty lapsi.



ps. ei tarvitse tulla kenenkään jeesuksen selittämään mistään vitun uskomuksista NIIN MITÄÄN!

Mutta huono lapsuus ei hyvaksi muutu.



Myos minulla on terapiaa takana melkein seitseman vuotta. Olen kasvanut ihmisena, oppinut itsestani ja edistynyt paljon, mutta silla tavalla eheaksi en koskaan tule, kuin terveen lapsuuden kokeneet ovat. Eivat ne huonot kokemukset mihinkaan ''neutraloidu'' vaan kylla ne jaavat sellaisiksi mita ovat - paskoiksi.



On minulla hyviakin kokemuksia lapsuudessani. On ollut ihana mummo, hyvia hetkia aidin kanssa, jne, mutta ne eivat poista sita valtavaa maaraa noyryyttamista, alistamista, pilkkaamista, suoranaista kiusaamista ja vihaa mita olen vanhempieni taholta kokenut pienesta tytosta asti. Te normaaleissa perheissa kasvaneet ette edes tieda, millaisiin hirmutekoihin joku aiti tai isa kykenee. Eivat sellaiset kokemukset mihinkaan neutraloidu. Eika pidakaan, minusta sellaisten kokemusten ''neutraloiminen'' on psyykkisesti haitallista, hyvin defensiivista, jopa dissosiatiivista.



Mina olen yrittanyt lakata syyttamasta vanhempiani. Syytan kuitenkin, mutta kannan itse aikuisen vastuuni omasta elamasta, onnellisuudesta, vanhemmuudesta seka kayttaytymisestani. Tulen toimeen aitini kanssa aivan hyvin. Ei lapsuuteni silti miksikaan ole muuttunut siita, mita se oikeasti oli.

Minä olen 8v käynyt terapiassa (3 eri terapeuttia) ja ei siitä mun lapsuudesta onnellista kuulkaa vaan saa. Elämästä (loppu elämästä) olisi tarkoitus saada edes MIELEKÄS! Menkää selittää tuotakin Furman- paskaa( joka ei ole edes valmistunut mistään opinahjosta) niille jotka ovat asuneet kellarissa isänsä toimesta! Mitä ihmeen onnellista esim. sellaisesta lapsuudesta voi repiä? EI NIIN MITÄÄN!

antaa menneitä anteeksi ja ruveta pohtimaan, mitä hyvää lapsuudessa oli ja mitä hyvää siitä mahdollisesti seurasi.

Toisaalta se tarkoittanee myös sitä, että koskaan ei ole myöhäistä tehdä päätöksiä, jotka parantavat lapsen lapsuutta; koskaan ei siis ole myöhäistä esim. erota väkivaltaisesta suhteesta, hakea hoitoa omiin ongelmiinsa jne. Lapsuus ei ole koskaan läpeensä "pilaantunut", joten mitä pikemmin asioille tekee jotain, se parempi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Pitäisi sanoa: Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellista elämää.

Se lapsuus mitä on koettu, ei voi muuksi muuttua. Jos on täynnä inhottavia muistoja, niin niitten kanssa on opittava vain elämään. Miten nyt joku insestin kokenut voisi muistella onnellista lapsuutta tai joku huostaanotettu, joka joutui toiseen vaikeaan kotiin.

Lapsuus on eletty, sitä ei voi uudestaan elää.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat