Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kyyneleeni valuu valtoimenaan, en voi enää pidätellä..Päätin etten katso tai jos katson niin yritän olla kova...Pakko oli katsoa ja kaikki kovuus suli kun katsoin sen pienen pojan viattomiin silmiin. Nyyhkytän ääneen kun ajattelenkin sitä äidin tuskaa, läheisten pohjatonta surua ja jos mietin asiaa kohdalleni..kuolisin..ajattelen...



Miten elämässä voi näin käydä. Miksi maailma on niin paha? Miksi lääkäri ei huomannut selvästi kuopalla olevia silmiä, kuivuneessa pienessä pojassa, joka ei sanoin voinut kipuaan ja tuskaansa kuvata, oli jo turtunut kipuun, muutos terveen pojan kasvoihin oli sykähdyttävä. Hätä ja tuska loisti noista pienistä kasvoista, kuopallaan olevista kauniista, suurista silmistä. Miksi lääkäri ei ottanut pientä osastolle tiputukseen, kun noin selvästi oli kuivunut...miksi...oi, miksi..??



On niin paha olla ja ahdistaa tuon pienen ihmisen kohtalo. Aamulla vielä hymyili ja äitiään tapitti pienillä viisailla silmillään. Unilla koitti kai se lopullinen uni. Miten se on mahdollista...miksi tällaista tapahtuu..?? En voi käsittää, en voi ymmärtää. Pieni viaton vauva, jolla koko elämä edessä. Äitin pieno päivänpaiste, koko suvun aurinko. En suostu hyväksymään...



Voi pientä. Kuinka paha olo ihan vieraallekin ihmiselle tulee, voin vain kuvitella läheisten tuntemukset. Toivon pienelle kauniille enkelipoika-Eemelille kaunista matkaa pilvenreunaan.



Itken vieläkin...itselläni lähes samanikäinen poika ja hyvin paljon samannäköinenkin, suurisilmäinen, ihana poika.



Voimia..voimia..kaikille läheisille suuressa surussanne. Muistot pienestä enkeli-pojasta säilyy ikuisesti.

Kommentit (10)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten ihmeessä Pikku Eemeli elää teijän sydämissä aina kun ette ees tienny miten Eemeli nauraa?



Lakatkaa hysterisoimasta. Aina kuolee jonkun lapsi. Oli se sitten kuinka epäoikeudenmukasta tahansa.

mielessäni hyvin pitkään, vaikka ihan vieras pienokainen minulle onkin.



Poikani on vähän pienempi vauveli ja kyllä tapaus tulee mieleen monta kertaa päivässä kun pikkuistani katselen. Ehkä olen tunteellinen höpsö, mutta en sille mitään voi. Aina kun ajattelenkin pientä Eemeli ressua ja sitä viimeistä kuvaa hänestä, silmät suurina ja kuoppiin painuneina katsoo vieläkin luottavaisena maailmaan...itku vaan tulee ei sille voi mitään. Niin viaton, pieni enkeli:.(



Ja se vääryys ja lääkärin huolimattomuus suututtaa niin kovasti..



Kyllä tämä vaan koskettaa vieraitakin ihmisiä syvältä ja en varmastikaan oo ainut. Onneksi kaikkia ihmisiä ei tämä paha maailma vielä ole tehnyt kylmiksi.

läpi. Ja itkin monta kertaa. Minulla myös poika-vauva, jonka katsominen toi asian monta kertaa mieleen. Surullista. Myös pelko siitä, että näin käy joskus omalle kohdalle, kasvoi.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat