Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Taidan olla tosi surullinen tapaus, kun ajattelen ja ikävöin kaikkia (entisiä?) kavereita, jotka selvästikään eivät ole itse kiinnostuneita pitämään yllä ystävyyttä mun kanssani. Olen kai vaan jotenkin läpitylsä ihminen...? Teini-iästä asti on ollut niin, että minä olen aina ollut se kaveri, jota ei kutsuta mukaan ulos taikka juhliin, vaan jonka kanssa ollaan silloin, kun mielenkiintoisempaa tekemistä ei ilmaannu.



Mielestäni itse olisin hyvä ystävä - olen vakaa ja luotettava, olen ymmärtänyt ja kuunnellut ja auttanut hädässä; pidän ihmisistä, olen ollut iloinen kavereitten iloista ja surullinen heidän suruista jne. Mutta aina sama juttu: yhteydenpito muuttuu yksipuoliseksi, muhun otetaan yhteyttä korkeintaan kun tarvitaan sitä apua tai sympatiaa, ja koko yhteydenpito vaan kuivuu sitten kokoon, ja minä jään miettimään, että mitäköhän olen tehnyt väärin, vai olenko vaan niiiin kamalan tylsä ihminen, ettei kukaan jaksa. Näin meni aikoinaan melkein kaikki lapsuudenystävät, näin on menneet ne nuoruuden ystävät, ja näin ovat menneet ne harvat ystävät, joita olen nyt aikuisena saanut.



Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä erilailla?

Sivut

Kommentit (27)

Itsekin kaipaisin ystäviä. Olen kotona 2 pienen lapsen kanssa eikä olisi ystävät ollenkaan pahitteeksi. En ole täällä Oulun naapurikunnassa hirveästi ystäviä vielä löytänyt, kun en ole täältäpäin kotoisin.

Tunnistan itsessäni tuon, että jos on joku ei niin kiinnostava tyyppi, niin en jaksa vastailla kovin aktiivisesti kun toivon, että hänkin lopettaisi aktiivisen yhteydenpidon.... mutta tällaiset ovat lähinnä sellaisia uusia tuttavia, joista ei halua tuttavaa läheisempää, vanhoille ystäville en ikinä tee samoin.

Mieleeni tuli, että onko sinussa jotain kadehdittavaa, jonka takia ystäväsi eivät halua olla kanssasi tekemisissä? Oletko rikas, miehesi rikas tms. onko sinulla paremmin asiat kuin ystävilläsi? Joskus kateus tuhoaa hyvänkin ystävyyssuhteen ilman, että kateuden kohde ei voi asialle mitään.

Toinen on sitten se, että jos on nousukas, ja käyttäytyy nousukkaan tavoin, esim. naituaan rikkaan miehen alkaa pröystäillä ja käyttäytyä ylimielisesti toisia kohtaan. Minulla on yksi tällainen ystävä ja valitettavasti hänen kohdallaan en ole enää jaksanut pitää yhteyttä, jotenkin elämänarvomme ovat niin erilaisia nykyään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eihän sitä kai koskaan voi tietää, mistä kaikesta joku voikaan olla kateellinen, mutta ei meillä ole mitään erityistä, mistä ajattelisin itse, että joku olisi kateellinen, saati sitten että oltaisiin nousukkaita. Rahaa on aika vähän, mutta riittää tavalliseen elämiseen. Kumpikaan ei ole mikään silmiinpistävän kaunis/komea, kotimme on tavallinen ja meillä on normaalit ylä- ja alamäkemme elämässä. Enemmän näitten vanhojen kavereitteni joukossa on ollut ihmisiä, jotka ovat materiaalisesti menestyneempiä kuin me, ovat matkustelleet enemmän, asuvat hienommin jne.

jotka vain on hiljaa ja olettaa mun hoitavan juttelun, vastaavat joo tai ei, eivät oma-aloitteisesti sano mitään (vaan aina saa itse kysyä jotain tai aloittaa jutun), vastaavat kysymyksiin yhdellä sanalla, eivät sano omaa mielipidettään mistään, ovat hiljaisia jne. Siis sellainen ihminen on tosi tylsä kaveri, jonka kanssa itse saa hoitaa kaiken puhumisen, ja toisen kommentit on vain joo tai ei. Kyllähän mä tykkään puhua, mutta olispa kiva jos juttelu ois joskus vastavuoroista, että toinenki kertois elämästään ja mielipiteistään ja ajatuksistaan.



Tiedän, että nämä ihmiset on ujoja, ehkä arkojakin, tai eivät tiedä mitä sanoisivat. Tai ehkä heillä on huono itsetuntokin, mene ja tiedä. Mutta en mä ainakaan jaksa, jos itse joutuu koko ajan pitää puhetta yllä, tai muuten ollaan hiljaa tuppisuina.

Muutama tuttu on, mutta tällä hetkellä ei yhtään ihmistä, jota voisi sanoa ystäväksi. Edes omasta kumppanista ei ole sellaiseksi, koska hän ei jaksa kuunnella, kun alan puhua jostakin itselleni tärkeästä :D



Asia on siis persellään.



Viimeksi jokunen kuukausi sitten sain viestin ent. ystävältäni, joka ilmoitti, että ei tahdo tavata minua, kielsi soittamastakin.



Minä en muuten sitten loukkaa ketään, mitenkään. En juorua, en säti jne. Joku muu asia on pahasti pielessä. Olen aina ollut ulkopuolinen, kaikissa ryhmissä, niin opiskelussa, töissä kuin kaveriporukoissakin, jo lapsuudesta saakka.



Välillä kieltämättä ahdistaa ja ottaa itsetunnon päälle.

Minä bongasin hyvän ystävän synnytyssairaalasta. Ole siellä jo valppaana. Lapsen saatuasi sulla riittää kiinnostavaa juttua ja saat ihan eri lailla ystäviä. Mulla ainakin on ystäväpiiri aikalailla muuttunut lapsen saatuani. En ole hylännyt vanhojakaan, mutta vähemmän niiden kanssa on nyt yhteistä, kun elämäni täyttää tämä ihana pieni lapsi josta innoissani vaihdan kuulumisia uusien lapsellisten ystavien kanssa.

Minä en kyllä ole yksinäinen ja tekemistä riittää, mutta kuitenkin kaipaisin vielä uutta ystävää. Missäspäin ap asustelet ja minkäikäinen?

Itse asun helsingissä ja olen 35v

Minulla on oikein hyviä ystäviä, mutta aika harvakseltaan pidämme yhteyttä, kaikilla meillä on työt ja perheet ja aika kortilla. Mutta onneksi me kaikki tiedostamme tämän asian, emmekä loukkaannu, jos jostain ei kuulu vähään aikaan. Tapaamme samassa kaupungissa asuvien ystävien kanssa ehkä 5-6 kertaa vuodessa, muualla asuvien ehkä 2-3 kertaa.

Muuten sitten sosialisoin naapurien kanssa, töissä ja harrastuksissa tapaamieni ihmisten kanssa. Mutta mitään kyläilyä emme näiden kanssa harrasta.

Minusta tällainen on ihan normaalia ja mukavaa, vaikka näin kun ajattelee, mielestäni tapaan ystäviäni tosi harvoin. En kuitenkaan kaipaa yhtään enempää.

Mahtaako monet ihmiset kaivata tällaisia ystäviä, keiden kanssa kyläillään jatkuvasti? Minä en, vaikka olen mielestäni ihan sosiaalinen ihminen.... Tämä oli ihan jännä aloitus, pisti miettimään....

Viimeksi pari kuukautta sitten kuulin kiertoteitse, miten yksi " kaveri" oli sanonut mun olevan tylsää seuraan. Ihmettelen kovasti tätä. Omasta mielestäni olen huumorintajuinen ja iloinen. Pitäiskö sit ihan pelleksi ruveta? Jos oisin samanlainen kun tää kaveri, niin puhuisin kovaan ääneen, haistattelisin (leikin varjolla) ja kiroilisin muutenkin koko ajan. Hän on myös aika pomotteleva. Ja suoraan sanottuna, sellainen ei muhun oikeen tepsi. Pahamieli tuli kumminkin.

Ainoa vikasi on, että olet ulkomaalainen. Niitä tietysti sorsitaan. Eipä Suomessakaan ole helppo löytää ystäviä, jos vaihtaa paikkakuntaa. Paikkakuntalaiset kaveeraavat mielellään keskenään ja monella on jo tarpeeksi ystäviä lapsuusajoiltaan asti, kun perheellissenä ei muutenkaan meinaa jäädä niille aikaa. Ratkaisu ongelmaasi olisi Suomeen muutto ja täällä hakeutuminen toisten vauvan juuri saaneiden joukkoon. Takuulla juttua ja yhteistä riittää. Saat paljon uusia ystäviä. Pakota miehesi muuttamaan Suomeen kanssasi.

Jos vaikka hankit lapsia, niin ehkä sitä kautta. Siis ihmisille tulee eri tavalla yhteistä kanssasi.(en tiedä, vaikka sulla olisi jo.) Onko sulla mies. Jos on, niin ehkä hän on ystävämagneetti ja ystävystyt hänen ystaviensä vaimoihin. Aina tulee uusia mahdollisuuksia.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat