Seuraa 

Kuulin eräältä lasten sairaanhoitajalta, että on olemassa joku kirja, jossa vanhemmat kertovat lastensa sairaalahoidon aiheuttamista tuntemuksista ja niista kokemuksista yleensä. Sen kirjan haluaisin lukea, jälkiviisaana tajusin vasta nyt, että olisi pitänyt kysyä sen kirjan nimi siltä hoitajalta, mutta kun en tjunnut häneltä sitä kysyä, niin kyselen teiltä, mikä se voisi olla, kuka on kirjoittaja ym. Ja myöskin kyselen, että millaisia kokemuksia teillä on lasten sairaalhoidoista (lyhyistä ja pitkistä) ja niihin liittyvistä tuntemuksista? Oma vauvani oli 1.5 kk keskolassa ja 2 vkoa perään teholla rs-viruksen takia... Nyt vauveli 4.5 kk ikäinen.

Kommentit (4)

sen lisäksi on sydänlasten tarinakirja. siinä on lyhyempiä tarinoita sydänlasten vanhempien kertomana. sitä voi tilata sydänlapset-ja aikuiset ry:n sivuilta.



ja sen lisäksi vielä sairaan ja vammaisen lapsen hyvä elämä (toimittanut erja saarinen), jossa on vähän " tieteellisempi" näkökulma aiheeseen (esim pitkät sairaalajaksot).

Sivuilla www.leijonaemot.org löytyy lisää.



Meillä on paljon sairaalajaksokokemuksia kuopuksen kanssa, lyhin jakso oli 2pvä ja pisin 9vko. Yhteensä ollaan oltu puoli vuotta sairaassa vuoden sisällä, kun lapsi on sairastanut.



Mitähän siitä sanoisi. Ei ole hauskaa, se on väsyttävää ja raskasta, eikä siihen totu ikinä. Viikkokin vie voimat ihan täysin. Saati sitten pari kuukautta. Kun siellä on kuitenkin oltava koko ajan (tai minä en ainakaan häntä sinne päivällä jätä, olen koko hereilläoloajan siellä). Ollaan aina viety lapsi heti ulkoilemaan tai päivälomille, kun lupa on hellinnyt (ja sitä ei yleensä saa jos ei itse intä ja kysy) ja yritetty pitää lapsen olo mahdollisimman kotoisana. Sairaalajakson jälkeen sitä itse tarvitsisi lepopäiviä, mutta yleensä niitä ei vaan saa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


ilmestyi viime syksynä. Siinä viisi erityislapsen äitiä kertoo oman tarinansa. Kaikkien kirjan lapsien sairasteluun liittyy sairaalajaksoja. Rankka kirja, mutta auttoi ainakin minua vertaistukena.

Täytyypä lähteä kirjaa kirjastosta kyselemään, ehkäpä huomaan, että huonomminkin voisi asiat olla. Meidän lapsella on harvinainen krooninen kloridiripuli, joka on geneettinen ja siksi parantumaton sairaus. Muuten voi elää jokseenkin normaalia elämää, mutta vatsataudit toivutaan sairaalassa viikosta kolmeen ja verikaasuarvoja tasapainotetaan hyvän aikaa sen jälkeenkin. lapselle juotetaan suolaliuosta useita kertoja päivässä ja tilanteen kehittymistä seurataan jatkuvasti asiaan perehtyneen lastenlääkärin valvonnassa. Sinällään hankalaksi homman tekee kaksi muuta lasta, 2 ja 4-vuotiaat, jotka tuovat infektiopainetta kotiin, sekä korvakierre, johon käytettävät antibiootit ovat uhka vatsan tasapainolle joka kerta. Itse koen äärimmäisen rasittavaksi sen, että täytyy olla koko ajan lähtövalmiina sairaalaan 100 km:n päähän...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat