Seuraa 

Aattelin kertoo mun kokokemuksen tuulimuna raskaudesta. Jos vaikka löytyis kohtalon tovereita, kun lääkäreitten mielestä tämä oli harvinainen tapaus.

Elikkäs kaikki alkoi viime vuoden marraskuussa kun tein raskaus testin. Testi näytti iloksemme plussaa. Meillä on ennestään yksi lapsi, kohta kolme vuotias pikku Neiti.

Kaikki meni ihan hyvin, kunnes pääsimme raskaus viikolle 11+2(tammikuun ekka viikonloppu). Aloin vuotamaan. Neuvolan kautta naistentautien polille, siellä ikäväksemme todettiin että raskaus oli tuulimunaraskaus. Shokki oli järkyttävä. Sain kahden päivän päähän ajan lääkkeelliseen tyhjennykseen. Koska tätä minulle suositeltiin. No tämä kokemus tässä minun episodiassa oli toiseksi kauhein. Tyhjennys oli niin raju että tyttäreni synnyttys ei ollut mitään tähän verrattuna.Pyörryin kaksi kertaa pöntöltä, tuli nestehukka, hemppa timppui 90 ja maksa alkoi oireilemaan. Kaksi viikkoo meni ennen kuin olin takaisin työkykyinen. Mutta oireet eivät loppuneet. Vuodin kuitenki koko ajan. Sitte viiden viikonpäästä (helmikuun alku) tein raskaus testin ja testi näytti edelleen plussaa. Soitto polille ja samalle päivälle sain ajan. Tutkimuksessa kävi ilmi että kohdussa on vielä raskaus materiaali ja tämä tekee sen vuodon ja testiin plussat. Sovittiin uusi aika seuraavalle päivällä kaavintaa. Jännitin tosi paljon tapahtumaa. Kaavinnan jälkeen olo parempi kuin lääkkeellisen tyhjennyksen. Sanoinki miehelleni että kaavinta olis pitänyt tehä jo ekka kerralla kuukausi sitten. Luulimme että nyt pääsemme normaaliin elämään MUTTAA............ Vuoto vain jatkui......

Kaavinnasta tasan kuukausi(maaliskuun alku) soitin TAAS polille ja sanoin että ei tää voi olla normaalia. Käskivät tulla uudestaan käymään. Ultrassa ei nähty mitään erikoista, mutta sain uuden ajan seuraavan viikon tiistaille ku k.o päivä oli perjantai hysteroskopiaan eli kohtuontelon tähystykseen. Näin ollen lääkäri pääsee kameralla näkemään kohtuun että mikä tekee tämän vuodon. Mutta tiistaille asti ei päästy. Perjantaina ku tulin kotiin polilta niin mulla valahti veret ja hyytymät pesuhuoneen lattialle. En tässä vaiheesssa halunnut vielä lähtee takaisin sairaalaan vaan ajattelin että hyvä jos nyt tuli itsestään kaikki pois niin ei tartte mennä enää sairalaan. vuoto rauhottuikin, seuraavana aamuna lauantaina vuotoo alko runsaantuu. Pääsin sängyltä vessaan niin verta tuli kuin hanasta. Ja silloin lähettiin vauhdilla kohti yhteispäivystystä sairaalan. Olin ihan valkoinen ja käet meni jo siniseksi. Sairaalaan ku päästiin alkoi tapahtumaan. Hemppa laski 80 (edellisenä päivänä 138) ei muutaku mut tippaan ja monet verikokeet otettiin. Lääkäri ultrasi ja näki että kohdussa on jokin vuoto kohta. Lääkäri puihui todella suoraan mm. kohdun poistosta jos alan liikaa vuotamaa eikä vuotoo saada kuriiin lääkkeillä. Ja totta kai hyväksyimme poiston jos on kyse minun hengestä. Pumppattiin muhun lääkkeitä ja toivottiin että vuoto pysyy kurissa ja päästäisiin maanantaihin jolloin tehtäisin kohtuontelon tähystys, jolloin nämä laitteet on käytössä. Päivystyksessä mut siirettiin osastolle ja yhtäkkiä mun hemppa arvot romahti 60 vaikka en enää vuotanut. Kiirreellä verta tippumaan. Ittellä oli niin heikko olo että alko pelottaa että näänko seuraavaa aamua.

Pääsimme maanantaihin ja tähystys tehtiin. Minulla oli edelleen kohdun yläpuolella jäänyt tuulimuna raskaudesta tavaraa ja tämä tekin sen vuodon. Jopa kuoleman pellon vallassa kaikki meni hyvin ja olen päässyt kotiin, ja kuntoutumaan ja kohtua ei tarvittu poistaa.

Uutta raskautta en tiedä uskallammeko edes ajatelle. Se asia on kuitenki jäissa ainaki pari kiertoo että kohtu ja limakalvo pääsee kunnolla parantuu. Tämä mun episodia kesti päivälleen kolme kuukauttta. Ja arvatkaa olenko iloinen että minulla on yksi ihana lapsi ja ihana aviomies.



Kiitos jos jaksoit lukea ja Aurinkoisia kevät päiviä. tämä kirjotus omalla tavalle helpotti mua.



t. Vm 79

Kommentit (2)

Onneksi vuodon syy selvisi lopulta.On se ihme että lääkärit eivät löydä syytä aikaisemmin. Itselläni oli keskeytynyt keskenmeno rv 13 joka hoidettiin lääkkeellisesti.Minut lähetettiin kotiin (tutkimatta) ja meinasin vuotaa kuiviin. Palatessani illalla päivystykseen minut meinattiin heittää ulos koska oli kuulemma normaalia pyörtyillä ja vuotaa runsaasti (?) ' Onneksi' pyörryin käytävällä ja sain jäädä. Pyörryin jopa makuultani ja jouduin itse pyytämään juotavaa,tippaa ja verensiirtoa!



Lääkäri tutki ultralla eikä löytänyt mitään. Seuraavana päivänä (olin vuotanut kuin seula jo 21 tuntia) minut kaavittiin, ja kas kummaa löytyikin suuri istukan palanen. Vuoto loppui onneksi siihen.

Nyt olen taas raskaana ja pelottaa. Jos tämä menee kesken niin haluan heti kaavintaan, minullakin hb laski 80 saakka ja nousi vain 10 pykälää kahden veripussin jälkeen.

Anna itsellesi aikaa toipua ja onnea tulevaan!

Onneksi luin kertomuksesi vasta nyt, kun itse olen juuri saanut lääkkeellisen tyhjennyksen pahimman vaiheen yli....

Sairaalassa mulle tähdennettiin sitä että jos tulee niin kovat kivut ettei kipulääkkeillä pärjää (litalgin ja panadol) tai vuoto niin runsasta, että tunnin välein saa vaihtaa läpimärkää sidettä tms. täytyy heti hakeutua sairaalaan. Mieluummin liian herkästi kuin liian myöhään.



Onneksi kohdallasi kohdunpoistoon ei sentään tarvinnut turvautua, se tuntuisi liian lopulliselta " tuomiolta" ! Ymmärrän hyvin että tuollainen kokemus varmasti jättää jälkensä ja miettii, että uskaltaako enää uutta raskautta yrittääkkään. Sitä mietin minäkin kahden epäonnistuneen raskauden jälkeen, vaikkei mitään ongelmia lääkkeellisessä tyhjennyksessä ole ollutkaan. Toivon todella, että pelkosi pikkuhiljaa väistyy ja rohkenisit vielä ajatella sitä pikkukakkostakin.... mutta aikaa se varmasti vaatii.



Voimia ja aurinkoa elämääsi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat