Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Ketjuissa näytti olevan juttua siitä kun anoppi ja miniä ei tule toimeen. mutta onko muilla toisinpäin asianlaita? Minulla on aivan ihana anoppi, ollu koko ajan kun oon tuntenu hänet, vuodesta 2001 asti. Mulla ja miehelläni on 2lasta ja aloin odottamaan ensimmäistä kun oltiin seurusteltu vain 6kk. Ylläri tietenkin oli anopille ja muulle suvulle, mutta anoppi oli iloinen asiasta ja rohkas kaikin tavoin. Se oli mulle ja mun miehelle suunniteltu vauva. Saman katon alla ollaan asuttu anopin ja hänen perheensä kanssa n.4vuotta, vasta viime syksynä he muuttivat tästä talosta pois, joka ostettiin tuossa reilu vuosi sitten.

mulle tuo anoppi on omaa äitiänikin läheisempi ja aina kun tulee lasten tai jonkun muun asian kans probleemaa, soitan tai käyn heillä kylässä lasten kanssa kolmestaan. Oma äitini on alkoholisti ja hänellä on muitakin ongelmia, ja asuuhan hän n.200km päässä.. Ei tulis edes mieleenikään hänelle soitella, kun tietääkin ettei häneltä mitään ohjeita saa, en oo saanu koskaan, vaikka koko lapsuuden asuinkin hänen kanssaan...



Kommentit (3)

ja toisaalta voisihan hän ollakin äitini roolissa, kuten minunkin äitini nyt on. Siis tasavertaisena aikuisena ihmisenä, mutta anoppi on taitava pitämään kaikki lähellä kolmivuotiaan tasolla ja minä en ole " alentavaan" käyttäytymiseen oikeastaan koskaan suostunut.

En ihan noin vahvasti sanoisi omalla kohdallani; anoppi=äiti. Mutta joka tapauksessa anoppi on jollain tapaa läheisempi kuin oma äitini. Asia on oikeastaan korostunut vasta viimeisen vuoden kuluessa. En oikein tiedä, mitä on tapahtunut. Mutta tuntuu jotenkin, että minulle on tullut varmaan joku myöhäisteini-ikä (olen 23.v) ja kapinoin äitiäni vastaan. Olen asunut kotoa pois neljä vuotta. Koskaan en ole ollut kovin läheinen äitini kanssa. Mutta nyt en ole senkään vertaa.

Tuntuu jotenkin, että miten minä voin olla hänen lapsensa. (olen omasta mielestäni niin erilainen, en tiedä mitä mieltä muut ;)

Anopin kanssa sen sijaan jutellaan aika paljon kaikenmaailman asioista, ei kylläkään ihan henkilökohtaisimmista. Mutta suhteemme on kyllä vain syventynyt ajan mittaan. Ensi talvena olemme lähdössä 2-3 viikoksi reissuun heidän kanssaan. En voisi koskaan kuvitella lähteväni äitini kanssa.

Tuntuu todella surulliselta. Äitinikin varmaan ihmettelee viileää suhtautumistani. Mutta kun ei ole ollut tapana puhua... ehkä sitten joskus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mä kyl kiiruhdan anopin luo,kun on huolia vaikka oman äidin luo on sama matka.ollaan hyvin läheisiä anopin kanssa.äitini on hyvin mukava ja nähdään harvemmin ,jotta välit pysyy hyvänä..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat