Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Hei kaikille, olen uusi talla palstalla mutta ajattelin kurkata tallekin puolelle ja kertoa hieman itsestani.

Olen kolmekymmenta pian tayttava nainen, asustelen Englannissa. Miesystavani on 40 vuotias ja olemme olleen yhdessa vuoden paivat. Miehella on edellisesta avioliitosta (ero pian virallinen, ovat tapelleet rahoista jo pitemman ajan) kaksi tytarta, 8 ja 9 vuotta. Suhteemme alussa tytot eivat tienneet meista, koska halusimme antaa heille aikaa sopeutua tilanteeseen. Pikkuhiljaa miesystavani alkoi kertomaan minusta, hyvasta laheisesta ystavasta ja tytot halusivat tavata minut. Tapasin tytot muutaman kuukautta sitten ensimaisen kerran. Jannitin aivan kamalasti,samoin tytot. Tapaaminen onnistui taydellisesti. Olin sanonut miesystavalleni etta minulle lapset ovat aina etusijalla ja jos tytot alkavat mitenkaan reakoimaan suhdettamme, kavelen ulos suhteestamme. Niin ei kaynyt. Jo seuraavalla kerralla tytot halailivat minua ja lopulta ulkonasyodessamme pamauttivat minulle kysymyksen: olenko mina nyt niiden aitipuoli? Sanattomaksihan siina meni. Miesystavani alkoi rykimaan ilosta ja lahti poydasta muka vessaan kaymaan ja jatti minut yksin hoitamaan tilannetta. Mita tuohon nyt voi vastata. sanoin tytoille etteivat he tarvitse aitipuolta kun heilla on oma aiti ja isa. Ja rakkaat lukijat, arvatkaa mita toinen tytoista sanoin... han puhkesi pieniin kyyneleisiin ja kysyi enko mina rakasta niita tarpeeksi. APUA!!! siina sitten selittamaan. Siita asti tytot ovat olleet koko ajan kiinni minussa ja tulleet koko ajan lahemmaksi. Nyt koen meidat perheeksi ja en matka odottaa etta paasemme muuttamaan uuteen kotiin etta saan sisustaa tytoille huoneet. tytot ovat pyytaneet isaltaa pikkuveljea mutta ei kuulemma enempaa kuin kaksi ja naimisiin mitais kuulemma pian menna. Heidan aiti on suhtautunut hyvin suhteeseemme, mutta pelkaan kamalasti miten han reagoi kun tytot ovat valilla kiukkuspaissaan sanoneet aidilleen etteivat halua asua hanen kanssaan vaan isan ja minun kanssa. En koskaan halua vieda kenenkaan aidin paikkaa mutta haluan kuulua tyttohen elamaan, aitipuoli sana on minulle erittain outo, haluaisin olla enemman hyva ystava, jolle tytot voivat kertoa kaikki asiat ja salaisuudet.

Samalla olen kuitenkin hieman vihainen, tai se on vaara sana kuvailemaan tunnettani, joskus tytot soittavat aidilleen ja kysyvat lupaa saavatko he lahtea esim. elokuviin minun ja isansa kanssa. En ymmarra miksi heidan taytyy kysya lupaa aidiltaan?? heidan isansakaan ei ymmarra. Mutta elama nayttaa hyvalta meidan uuden perheen kesken.

etta sellainen tarina..

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat