Seuraa 

miehelle riittää katto päänpäällä ja hän ei kaipaa mitään minulta. sanoi että jos parisuhdetta kaipaan niin täytyy hakea se muualta ja kertoa kun olen sellaisen löytänyt, niin sitten hän poistuu taka vasemmalle. siis kysyin häneltä äsken että kaipaako mun kans yhteistä aikaa ja kuuluuko parisuhteeseen suudelmat..



hänen mielestään meillä on asiat hyvin, kun muut kärsivät hakkaamisesta, alkoholista, huumeista ym. meillä vaan asutaan samassa osoitteessa, mutta siihen se jääkin. olemme ihan hyviä kavereita ja hän on hyvä isä. mutta minä en ole onnellinen, koska mulla ei ole rakkaus-seksisuhdetta jossa saisin parisuhteessa olevia asioita ja varsinkin nyt kun olen raskaana.



meillä on lapsia ja tulossa kesällä yksi lisää ja mä kaipaan syliä ja hellyyttä, joltain muultakin kuin lapsilta.



minusta olis ihana suudella ja olla sylissä ym romanttista, ja en sitä kotona saa enkä nyt isomahaisena muualtakaan.





meillä on yhteinen okt ja remontti menossa. kumpikaan ei halua tästä lähteä kokonaan pois, mutta mä haluaisin miettimisaikaa ja haluaisin lähteä lasten kans pois. Mutta kysymys kuuluu että minne kahdeksi viikoksi. tiedän että kaipaan kotiin, mutta haluaisin tietää kaipaanko takaisin tuon miehen luo.



mies ei ole haluamalla halunnut lapsia, mutta kun ovat tähän maailmaan tulleet, niin rakastaa heitä, tiedän sen.



hän ei ole halunnut kanssani kihloihin eikä naimisiin, koska ei ole ollut varma mitä hän haluaa. on pettänytkin ainakin muutaman naisen kanssa, mistä on kiinni jäänyt.



voisiko joku kertoa mitä minun tarvitsee tehdä?



minulla ei ole edes ystäviä eikä sisaruksia kehen turvautua. kukaan ei halua tukea eikä kuunnella. minun ystävilläni on omat menot ja huolet. olenkin miettinyt että ovatko he ikinä ystäviä olleetkaan.



Kommentit (5)

Olen itse koittanut tuota keinoa joskus ja myönnän, että toimii. Ongelmia vaan tulee siinä kohtaa kun huomaa, että toinen osapuoli ehkä havahtuu, mutta ei silti muuta mitenkään omia toimintatapojaan.

Ja sitten kun aina ei kuitenkaan jaksa olla itse pirteys ja hyväntuulisuus.



Vaikka olenkin luonteeltani, ainakin omasta mielestäni, peruspositiivinen, toisen huomioonottava, kannustava jne., niin silti minullakin on ne huonot hetkeni tai kauteni. Ja juuri silloin toivoisi toisen ottavan vastuun arjesta tai parissuhteesta, mutta niin ei sitten kuitenkaan käy ja aina viimeistään silloin alkaa mennä huonosti.



Olen itse miettinyt, että pitäisikö taas tsempata ja yrittää olla niin kuin ei olisikaan. Tuntuu vaan tällä hetkellä niin raskaalta. Mutta pitää miettiä, että josko sittenkin jaksaisi. Vaikka sitten sen viimeisen kerran...

Meillä oli lähes vastaava tilanne muutama vuosi takaperin ja koska nyt ovat asiat taas parhaalla mahdollisella tavalla niin päätin kirjoittaa, jospa minusta olisi apua sinunkin ongelmiisi.

Meillä kumåikaan ei lähtenyt mihinkään, vaikka alussa niin mietittiinkin. Minä tein itselleni selväksi että otan itseäni niskasta kiinni, alan välittämään entistäkin enemmän ulkonäöstäni, olin myös raskaana, mutta aloin pukeutua todella kauniisti ja meikkasin vaikka olisi väsyttänyt kuinka, hain muilta miehiltä, niinkuin muilta naisiltakin huomiota, puhkesin ikään kuin kukkaan. Raskauden jälkeen liikuin niin että kilot saivat hetkessä kyytiä ja olin voimissani. Kun ulkopuoliset ihmiset alkoivat huomaamaan minua ja huomioimaan niin mieheni heräsi, hän tajusikin yhtäkkiä että mitä ihmettä hän oli menettämässä. Itse olin hänelle kylmä ja nautin muiden huomiosta, mutta en pettänyt tai toiminut muutenkaan väärin, siihen en sortuisi. Miehenikään ei ole pettänyt minua, eli siinä suhteessa meillä hieman erilainen tilanne, mutta meillä tämä auttoi ja nyt muistetaan päivittäin näyttää ja kertoa välittämisemme toisiamme kohtaan. Vanhempien suhde ja rakkaus on lasten koti!

Eli mitä jos eläisit kotona, mutta leikkisit että mies olisi ilmaa, kun tulisi töistä voisitte olla vaikka lasten kanssa ulkona, tulla kotiin iltapalalle ja mennä nukkumaan, työpäivät olisitte ja touhuaisitte kotona keskenänne. Näyttäisitte miehelle kuinka pärjäätte hienosti ilman häntäkin ja nautitte olostanne, nauratte ja leikitte yhdessä, jos se ei saa miestäsi haluamaan mukaan hauskuuteen niin tuskin mikään.

Tiedän että sinulla on nyt rankkaa, mutta koita jaksaa, koita saada jostakin se viimeinen virtapiikki ja pinnistellä yli tämänkin ajan.

Ystävät ovat tärkeitä, mitä jos koittaisit vaikka tämän palstan avulla etsiä itsellesi uusia ystäviä, järjestäisit vaikka tapaamisen palstalaisten kanssa jotka asuvat lähellä, itsekin sain siten muutaman aivan ihanan ystävän ja arki rullaa myös heidän ansiostaan mahtavasti!

Voimia sinulle ja muista pitää hyvä huoli massustasi, se on mieletön aarre!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mies sanoi eilen, että ei halua enää jatkaa. Kaikkeni yritin, että oltaisiin vielä yritetty, mutta mies ei näe siinä enää mitään järkeä eikä usko enää yhteiseen tulevaisuuteen.

Nyt on aika epätodellinen olo. Vaikka tiesin, että meillä on ongelmia, jotka pitää yrittää selvittää, niin en silti olisi uskonut, että tässä käy näin. Vähän kuin olisi matto vedetty jalkojen alta.

Mutta sen enempää asiaa ruotimatta, niin miksi sinun pitäisi lähteä omasta kodistasi lastesi kanssa ja vielä raskaana?!



Etkö saa miestäsi lähtemään pariksi viikoksi pois? Ymmärrän kyllä, että ei helppoa sekään.



Vaikka itsellä melkein samanlainen tilanne, niin silti näin ulkopuolisena olisi helppo sanoa, että eikö olisi viisainta vaan erota???

ei ole helppoa ei. miehellä ei ole paikkaa minne mennä ja hän on työelämässä ja niinkuin aina. ajattelen häntä kuitenkin aina ekana.

mutta hän joko on tai sitten lähtee eikä takaisin tule. niin hän on sanonut.



mutta minä haluaisin vielä yrittää, kunhan saisin selville jotenkin, haluaako hän suhteelta muuta kun kaveruutta. enkä saa sitä muutoin selville.



itse pelkään yksin jäämistä, vaikka olen oikeestaa ollut jo muutaman vuoden yksin.

kerroin hänelle että kaipaan suukkoja halauksia ja intohimoa ja olen yrittänyt selvittää miten saisimme sitä, mutta häntä ei kiinnosta. mun on vaan pakko lähteä jonnekin. kuukausi olis hyvä aika, mutta kuka huolii pari lasta ja aikuisen kotiinsa niin kauaksi aikaa?



ja onhan se aika raskasta lähteä omasta kodista, missä olis lapsille kaikki. kyllähän se miehen olis yksin helpompi lähteä, kun huolehtii vaan omasta itsestään.



olen niin rikki ja poikki. enkä jaksa enää. kunpa olisi ystävä jos kaksikin ja jos olisi sisaruksia. oma äiti kun ei aina ole se ymmärtäväisin osapuoli, kun on vanhanaikainen. että yritettävä on vaikka tuntuis mitenkä pahalta ja on ajateltava lapsia.



en haluaisi opettaa lapsille isänsä esimerkkiä, miten kohdellaan naisia. miehen isä on saanut opin kotonaan, eikä halua muuttua.





* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat