Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Eipä ollut meidän pinoa vielä kukaan ehtinyt avata, joten tässä olisi...

Sivut

Kommentit (23)

Viikonloppu meni vielä surkutellessa, mutta onneksi nyt taas jo paremmalla mielellä. Täti yrittää tulla kyläilemään nyt jo. Eilen tuhrutti koko päivän, ja tänään jo selkeästi enemmän joten luultavasti huomenna sitten vuotaa kuin seula. Eli ei ole vielä kierto tasaantunut noiden pillereiden jäljiltä. Täytyy vaan malttaa odottaa..



Eilen oli kyllä sellainen päivä meidän huushollissa että oksat pois. Ulkona oli ihan karsee ilma. Ja kun ei lapset päässeet ulos niin sehän tietää sitä että sitten tapeltiin sisällä koko päivän. Ja jostain syystä tuo vuoden vanha kuopuskin oli ihmeen kitisevällä tuulella. Niinpä laitoin kaikki lapset aikaisin nukkumaan ja katselin yksikseni amazing race. Tänään ovat onneksi olleet paremmalla tuulella nämä pienet ja isommathan ovatkin tietty koulussa.

Kyllä eilen tuli taas sellainen olo että tähänkö vielä vauva. Mutta tänään tuo kuume on päällä taas, joskaan ei ehkä ihan niin kovana. Tätä se on..



Kuramyyrälle toivon paranemista ja hyvää jatkoa!



Medison+5

Meille sitten semmoista, että hormonikuuria aloittelen ensi viikolla.. Eli ei tule meille ainakaan jouluvauvaa, jospa sitten kevättalven vauva.. Raju keskenmeno sekasi hormonini ja tiistaina kävin lääkärissä ja sain nyt reippaan kuurin, jonka tarkoitus sysätä hormonit taas liikkeelle. Kuulemma tosi harvinaista, että tällä tavoin hormonitasapaino järkkyy, mutta minulla vissiin tavallista herkempi elimistö, kerran aiemmin käynyt sama juttu. Lääkäri ei kieltänyt raskauden yritystä tässä kierrossa, mutta en halua ottaa mitään riskiä, joten syön hormonit ja kunhan kroppa normalisoituu, niin sitten uusin innoin.. Hormoninpuutteesta ja keskenmenoon liittyvästä surusta johtuen mielialat herkillä ja surullinen olo.. Onneksi on nuo kolme ihanaa, mainiota tytärtä touhuamassa ja miehessäkään ei mitään vikaa.. ;0)



Mittumaari

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tosiaan kuopuksen nenä on valunut koko päivän ja nyt on toiseks nuorin kuumeessa. Talo on kuin sikolätti, nyrkin kokoisia villakoiria pyörii nurkissa. Onneks rikkaimurilla saa aika näppärän pikasiivouksen tehtyä. Monta kertaa olen sanonutkin, että jos ylijäämärahaa olis, niin meille tulis siivooja.

Eipä kummempia, täytyy siirtyä taas muihin töihin.

Äkkiä lukemassa olen käynyt, muttei ole ollut aikaa sepustella. Eilinen ja tämä päivä taas työpäiviä ja isäntä iltavuorossa töissä niin siinäpä se päivä hupenee.

Kuopus sai jälleen jostain räkätaudin, nenä oli aamulla tukkonen. Eipä olis kaivannut kun tietää, että yöt menee jatkossa taas katkonaisiks. Tekee hallaa haaveilullekin, nyt olis nimittäin ne hetket käsillä ja saattais olla mieskin suostuvalla kannalla. Täytyy elätellä toiveita silti...

Elikkä minulla on yksi, muutamaa vuotta nuorempi, veli. Puoliso sensijaan on 14 lapsisen perheen toiseksi nuorin.

Kiirettä pitää. Hain vanhimman tyttären linja-autoasemalta ja heti kun hän on syönyt menemme me ostoksille. Illalla pitäisi sitten vielä pikkuisen jatkaa siivousta ja käydä vielä saunassakin...Leipomukset siirrän aamuksi. Meitä on onneksi jo niin monta, että me porukalla kyllä saamme kakun ja piirakat valmiiksi ennen vieraiden tuloa (toivottavasti).

Jos en enää ehdi tänne piipahtamaan niin hyvät viikonloput kaikille!

Vaikka aika vähäksi on tainnut tämä joukko huveta. Itsekään en kyllä ole mikään aktiivinen kirjoittamaan, mutta jos muutaman rivin tässä ennen ruoan laittoa, nyt kun sain nuorimmaisen päiväunille.



Leannalle pahoittelut. Toivottavasti miehesi paranee pian. Kuramyyrälle myös jaksuja. Toivottavasti nyt et kovin pitkään joudu odottamaan jatkohoitoa.



Lapsia4:lle suuret onnittelut. Ihanaa kun joku plussaa. Voi, toivottavasti vielä itsekin joskus saan kokea sen kaiken.



Edelleen imetän tuota nuorimmasita, eikä menkat oo vieläkään alkanu, eli raskautuminen ei vielä taida olla ihan ajankohtaista. Päätin tuossa, että vappuna viimeistään lopetan imettämisen, saa nähdä kuinka käy...

Lievitystä vauvakuumeeseen tuo toivottavasti toukokuussa meille tuleva koiranpentu. Ollaan puhuttu koiran hankinnasta pari vuotta ja nyt mies sitten varasi meille toukokuussa luovutusikäisen pikkukoiran. Lapset odottavat innoissaan ja miksen minäkin. Te joilla on koiria, kertokaa miten käytännössä onnistuu ulkoiluttamiset ja kouluttamiset. Meillä kyllä nuo isommat lapset voivat jo yksinkin ulkoiluttaa koiraa ja minä kyllä lenkkeilen muutenkin lähes päivittäin, että jospa sitten pääsisin joka päivä lenkille.



Mutta nyt ruoan laittoon.



Aurinkoisia ulkoiluilmoja toivotellen



Pipsa+viisikko



saa jutella yksinään kun kaikki ovat kadonneet? onkos meillä vielä muuta paikkaa kuin tää ´suurperhepalsta?´missä olis meille sopivia haaveilujuttuja??? Kun nelikotkin haaveilevat neljännestä(on jo) ja 60-lukulaisetkin taitaa olla ensiyrittäjiä? Että minne siirrytään esim. Medison...

Pipsa, koiranpentua meillekin odotellaan. Miehellä on ollut kova koirakuume jo varmaan vuoden. Nyt sitten saatiin remontti valmiiksi (tai melkein valmiiksi) ja sovittiin että keväällä voitaisiin pentu ottaa. Yhteen paikkaan jo mies soittikin ja nyt vaan odotellaan että saadaanko sieltä pentu. Tai sitten täytyy soittaa seuraavaan. Me kun haluttais nimenomaan narttupentu ja tuossa ekassa paikassa niitä oli vain kaksi. Onhan se ihanaa jos saataisiin pieni koiravauva. Lapset meilläkin odottaa kovasti pentua, ja onhan siitä sitten seuraa isommille kun itse menee takaisin töihin, niin on sitten koira kaverina eikä tartte ihan yksin olla aamuisin tai koulun jälkeen. On myös silleen hyvä, kun nuo isommat lapset koululaisia niin ei koirakaan joudu kovin pitkää päivää olemaan yksin.



Omaa napaa taas sen verran että huomasin menkkojeni tehneen taas saman tempun kuin ennen tätä nuorimmaisen odotusta. Pari päivää tuhraa, sitten on kaksi tai kolme vuotopäivää ja vuoto on nyt niin niukkaa että tiedän ettei kaikki ole kunnossa. Yöllä ei ole vuotanut yhtään ja päivävuotokin on aivan liian niukkaa. Kaksi vuotta sitten kun ruvettiin kuopusta yrittämään niin mulla pillereitten jälkeen teki tällai myöskin ja kävin silloin gynellä, kun tiedän jo maalaisjärjelläkin ettei ole toivoa raskaudesta jos menkat on tollaset. Silloin gyne sanoi ihan samaa, mutta totesi myöskin että katsotaan kesän yli että kesällä hormonit hyrrää. Joten ajattelin nyttenkin sitten vain odotella että koska normalisoituu. Eipä tässä oikein muutakaan voi...



Medison+5

Se iänikuinen matkalaukkuRumba on ohi- laukut siis pakattuina eteisen nurkilla odottamassa aamubussiin lähtöä!! Ei sitä matkakuumetta ole kertynyt, mutta hiukan haikeena taas lähden täältä, kun ei tiedä koska sitä seuraavan kerran taas pääsee...

On se Suomessa asuminen helpompaa ruokienkin suhteen; valmiina saa mitä vain kunhan rahaa löytyy. meillä kun kaikki pitää itse valmistaa. Mutta elämä on paljon ´kiireempää´ joka puolella vauhti päällä. iltaelämää en tällä reissulla nähnyt ollenkaaan, enkä oikeestaan halunnutkaan.

Seuraavasti Suomenmatkasta kun ei ole tietoa, jos se vitonen nyt ottaisi tullakseen. Oma väkeni kun ei vielä tiedä edes suunnitelmista mitään. Äitinikin sanoi jo kolmannen jälkeen ettei minun ´yksinäni tarvitse maailmaa täyttää´...

vielä koiranpennusta:

että mulle tuli koira sillai puolivahingossa(löytökoira) kun oli nuorimmainen vielä masussa. Oli se aika rankkaa kouluttaaa sita pienen vauvan kanssa, joten kaikki siitä jäi lähestulkoon miehelle. Nytkin kolmen vuoden jälkeen se on edelleen ´miehen koira´ vaikka minä sitä enemmän esim. ruokin...

Kaksi kissaakin mulla on, mutta kun eivät tule sisälle niin niitten hoito on helpompaa, vaikka ovat myös mulle koiraa läheisempiä, jos niin voi sanoa.

Mitäs uutta tänne?

En ole muutamaan viikkoon ehtinyt edes käväistä viestejä lukemassa.

Kotiaskareet, satunnaiset työt ja kurssikiireet on pitäneet palstapimennossa mutta eiköhän tämä tilanne ala pikkuhiljaa rauhoittua.



Meillä minä kuumeilen edelleen, mutta mies on kuin tuuliviiri!

Välillä vauva olisi tervetullut, välillä miettii, että johan näitä on ja 4ssäkin työtä riittää...

Tuntuu kyllä, etten halua minäkään, ellei mies ole 100% mukana.

Onhan noita hetkiä itsellänikin jolloin jahkailen, mutta ei tähän kuumeeseen taida lääkkeitäkään olla.



Oletteko muuten itse suurperheistä? Sukuvikaako...?:-)

Minulla on 5 nuorempaa sisarusta ja niin elävästi muistan teinivuosieni uhkaukset, etten IKINÄ tee enempää kuin 1 tai 2 lasta. No, tässä sitä ollaan! :-)



Aurinkoista päivänjatkoa!



on kyllä juuri se minkä takia on kiva tänne kirjoitella ja teidän muiden kanssa " jutella" . Mulla on muutamalla ystävällä myöskin suurperhe (4 tai 5 lasta) mutta vain yhden kanssa voin avoimesti jutella että meille vielä toivotaan vauvaa, ja tämä myös toisinpäin eli tiedän että heillekin vielä on tilauksessa. Muut ystävät ovat sitten näitä pieniperheellisiä jotka eivät ymmärrä että " vieläkö te meinaatte?" tai vastaavaa.



Olenpa ollut tänään ahkerasti koneella. Olen pitänyt oikein rokulipäivää täytyy myöntää. En ole muuta kuin pessyt pyykkiä, en edes ole imuroinut vaikka yleensä joka päivä imuroin. Ihanaa ottaa välillä tällainen päivä että on vaan.



Medison+5

Sairaalasta tuli loppulausunto. Siinä kerrottiin, että toimenpide suoritettaneen laparoskooppisesti, eli varsinaista leikkaushaavaa ei tulisi ollenkaan. Yksi yö tarkkailussa riittää, jes. Pieni riski on, että toimenpide muuttuu avoksi kesken toimenpiteen, mutta turha sitä on etukäteen stressata.



Niin, en minäkään muualla pystyisi näitä ajatuksiani jakamaan. Hirveän iso kynnys on minulla kirjoittaa tännekin. Olen ollut niin monta vuotta kotiäitinä, että jonkinasteinen mökkihöperyys tuntuu iskevän välillä; ei oikein tohdi tuoda itseään esille, vaikka muiden seuraa niin kipeästi kaipaakin. Onhan minulla tottakai rakkaita ystäviä, mutta he ovat pienten perheiden äitejä, joten nämä ison perheen ilot ja surut on niin mukava jakaa muiden suurperheen äitien kanssa. Tästä kroonisesta vauvakuumeesta nyt puhumattakaan...



Työt odottavat tekijäänsä.

TÄDIT tulivat kyläileen!!!!

Nyt saa taas alkaa haaveilemaan oikein TOSIurakalla, ja jos vanhat kaavat pitäis paikkaansa sitä vois olla raskaana jo seuraavalla kierrolla!! Hällä väliä kumpi sitten tulis...(olin näet tuolla yourdays.com-sivuilla taas ruksaamassa suunnitelmia) Nyt viikon loman jälkeen ainakin mies olis kiinni kuin takiainen, heh hee...



Ja tosi on edellisten jutut että myös minä tunnen itseni tutuksi ja turvalliseksi kun jutellaan näin uusien tuttujen kesken. Varsinkin kun olen kotosalla ja seinät alkaa kaatua päälle niiiiin kaukana kotosuomesta on mukava aina seurailla juttuja, etten yksikseni tunne niin ja näin...

...päivä tänään, käytiin mökillä tekemässä lumiukkoa.. Se oli tytöstä hauskaa, koko kuukauden kun ollaan puhuttu siitä! Ei se nyt ihan hieno ollut pakkaslumesta, mutta porkkana oli mukana jne. Ja kuvia otettiin isukille näytettäväksi.

Muut ovat soitelleet koko päivän - on ikävä jo pikkusiskoa. Jos vähemmän tapeltaisiinkin sitten kotiin palatessa, vähän jokainen.

Vielä 4 päivää lomaa... Hyviä öitä kaikille.

Tänään on kaunis auringonpaiste- ja laiskottaa ihan hirveesti joka paikassa juokseminen...

Jos tuo oma isukki tekis ruuankin tänään, mennään tytön kanssa ulos siks` aikaa! On tehnyt koko aamun uutta palapeliä- puupalapelissä on 12 palaa; munsta tekee oikein nopeesti ikäisekseen(2.9kk) sen yksinään..

Sukuloimassa ollaan käyty sielläsuntäällä, vielä olis pitkä-matka huomenna edessä, 250km tuskallista autossa istumista. Sitten perjantaina on `rauhottumispäivä´ ja lauantaina jo kotimatka...saa taas sanoa pariks´ vuodeksi Suomelle näkemiin haikeilla mielin.

Isommat lapsetkin odottavat äitiä ja siskoa kovin kotiin, vaikka isä onkin kuskannu heitä joka paikassa tämän viikon, kun on 2 viikon kevätloma.

Mutta itselle pieni hengähdystauko on tehnyt hyvää, vaikka vieläkin kaihertaa kun eivät tädit ole alkaneet!! Haaveilut saa sen tähden siirtyä ainakin huhtikuulle, ja jos bongaa heti tammi-helmikuulle vauva. Kurjaa vaan tämä odottaminen,mutta minkäs teet... hyviä jatkoja.

Vanhasta tottumuksesta kurkkasin tähän pinoon.



Olo on kaikinpuolin todella hyvä. Jos en ensi viikon aikana saa postia sairaalasta soittelen sinne ja kyselen leikkausaikani perään.

Olen näiden muutaman päivän aikana saanut enemmän aikaiseksi kuin varmaan parina viikkona yhteensä; parin päivän poissaolo teki ihmeitä.

Osastojaksoilla (kroonikkona olen niihin joutunut tottumaan) näkee niin monenlaisia kohtaloita, että se pistää oman elämän tärkeysjärjestyksen aina uusiksi.

Eikä minun vauvakuumeeni minnekään ole kadonnut. Lähinnä päinvastoin. Se antaa voimia; on mukava ajatella, että heti operaation jälkeen me jatkamme projektia entistä innokkaammin.



Alan viemään mattoja pihalle. Ensi viikonloppuna meillä juhlitaan synttäreitä ison joukon voimin. Huomenillalla sitten leivon sen minkä ehdin, osan ostan tänä vuonna ihan valmiina (hyvällä omalla tunnolla).



Hyvät päivänjatkot kaikille.

ei olla mekään kumpikaan suurperheestä. Minulla on 6 vuotta nuorempi sisar ja pienenä aina toivoin että meitä olisi enempi. Omia lapsia olen haaveillut tuolta hamasta teini-iästä asti ja viisi oli haavelukuna. Nyt tuo viisi on täynnä ja edelleen saisi ainakin yksi pienokainen liittyä meidän perheeseen. Nautin suunnattomasti tästä suurperhe-elämästä. Aina on porukkaa ympärillä ja tekemistä löytyy lapsilla keskenäänkin, ei tarvitse äidin istua leikeissä. Miehellä on yksi pari vuotta vanhempi veli ja kiitettävästi on mies pysynyt minun lapsihaaveissani mukana. Sanoo itsekin että lapset ovat parasta mitä vaan voi edes kuvitella.



Muuten ei meille mitään ihmeellistä tänään. Oltiin aamupäivällä kylässä kakkosen kummitädin luona. Oli kiva taas pitkästä aikaa nähdä ja jutustella.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Medison+5

kysymykseen vastaten ;

meitä on vain kaksi, ja minä olen se vanhempi...äitini olisi saanut kolmannen jo mun ollessa aikuisiän kynnyksellä, muttei sopinut sitten kuvioihin, josta olin hyvin pettynyt. Kolmesta minäkin aina haaveilin; kaksi tyttöä ja poikahan se ihanne olisi ollut! Mutta toisin on tullut ja hyvä näin, kyllä minä vielä voisin useammankin tehdä (ainakin ajatuksissa) mutta kun sen verran raskasta alkaa pian 40-odotukset olla ja ilmat ovat kotomaassa niin kuumia, että siitäkin lisärasitukset. Siksihän mä tätäkin raskautta ´teen´ nyt, että syntyisi alkuvuoden nurkilla. Kun on jo 2 samoihin aikoihin ja ne olivat ne superhelpot ...

tuo kuopus! Leikittiin vähän aikaa sängyllä kutitus ja kukkuu leikkiä ja pienellä on niin tosi hauskaa noin vähästä. On hienoa seurata miten pienestä lapsi saa ilon irti.



Eilen seurasin kun esikoinen leikki kuopuksen kanssa. Meillä esikoinen, 11v tyttö, on aina tykännyt vauvoista ja hoivaa pienempiään ja tykkää leikkiä pienten kanssa. Ja kuten kaikki tiedämme niin tämähän on kaksisuuntainen juttu. Kuopus on aina innoissaan kun esikoinen aamulla herää, tulee koulusta kotiin ym. Kädet ojossa pyytää heti syliin.. Ihana seurata miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Nyt on ruvenneet myöskin 4v. isoveli leikkimään tämän 1v kuopuksen kanssa. Ihanasti ovat hekin löytäneet yhteisen sävelen.



Lapsia4 en huomannut tuonne edelliseen pinoon laittaa ollenkaan onnitteluja, joten tässä tulee: Sylintäydeltä ONNEA plussasta!



On tämä meidän pino taas uhkaavasti hiljenemässä. Kaikilla taitaa olla kiireitä.



Itse olen nyt päättänyt että nautitaan tästä nykyisestä tilanteesta ja onhan tämä kuumeilukin omalla tavallaan hienoa. Ruvetaan touhuilemaan sitten kun siltä tuntuu, luultavasti vasta loppuvuodesta, mutta saapi nähdä.



Medison+5

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat