Seuraa 

voiko tosissaankin jatkuva v..tutus ja siitä aiheutuva stressi aiheuttaa mitä ihmeellisempiä oireita? viime aikoina mm. korvien soimista, vatsanvääntöä, päänsärkyä, ihottumaa, verenpaineen nousua..syynä jatkuvaan ärsytyskynnyksen ylitykseen on kuinka ollakkaan appivanhemmat..

Kommentit (11)

Että miehen kuuluisi ladella ne pelisäännöt.

Meillä mies koitti niitä moneen otteeseen sanoa äidilleen, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.

Anoppini on sellainen että tekee just niin kuin itse haluaa viis veisaa muista...

Joten meillä se meni siihen että tuntu että pää halkee justiinsa jollei voi anoppia vähän ojentaa... Ja sit itkettiin ja huudettiin molemmat, mutta edelleenkään anoppi ei ymmärtänyt asioita niin kuin toivoin vaan tekee asiat aika paljon niin kuin haluaa edelleen.

Tässä viime viikolla juuri verenpaineeni taas nousivat kun anoppi marssi kuin kotiinsa meille ja suoraan ruokakaapeille ja tekemään itselleen syömistä. Mä en sitten voi siitäkään tykätä, että ollaan kuin kotonaan meillä..



Kevättä oikein pelkään.. Viime keväänä suorastaan asui meillä aamusta iltaan ja teki pihatöitä. Ihan kiva muuten mutta ei silti tarvis olla koko päiviä ja kuin kotonaan meillä joka päivä..



Olisi kiva vaihdella ajatuksia sähköpostin kautta.

Olisi kiva kun olisi kohtalontoveri jakamassa arjen harmituksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koita järjestää etäisyyttä, jos noin on suhteet hankalat, että stressiksi menee elämä...



On ihan tavallista että reagoi fyysisin oirein, jos ei ole muunlaista mahdollisuutta käsitellä stressiä. Oireet kannattaa ottaa tosissaan ja järjestää elämä sillä tavalla, että stressi vähenee. Ei kannata jäädä odottamaan että tilanne pahenee...



tsemppiä ja rohkeutta tehdä uusia valintoja stressittömämmän elämän puolesta.... :)

Ymmärrän hyvin huolesi ja tunteesi. Ei ole todellakaan helppoa.

Mulla myös ollut jos jonkinmoista stressi oiretta mm. korvien soimista, päänsärkyä, pahoinvointia,vatsakipuja,huimausta ym.

Ja kuinka ollakaan myös appivanhemmat aiheuttavat mulle stressiä.



Meillä myös maatila ja appivanhemmat, erityisesti appi käy meillä töissä 5-6krt viikossa ja ollen päivässä 8-10t.

Anoppi myös käy kovin useasti ja puuttuu asioihimme koko ajan ja varsinkin lasten asioihin. Koittaa olla äiti miehelleni ja lapsilleni.

Asiasta on puhuttu/keskusteltu, molemmat itki ja huusi eikä välit ainakaan paremmiksi ole menneet.

Tilanne nyt jotenkin ihan lukossa...

Ja stressaa minua kovin.



Tuntuu vaan niin kamalalta kun oma koti ei tunnu kodilta eikä ole omaa rauhaa. Aina joku istuu syömässä samaan aikaan tai muuten vaan kylässä...

Erityisesti mua harmittaa anopin lasten " omiminen" . Tunnen olevani täysin ulkopuolinen omassa kodissani ja perheessäni.



Itse ratkaisin ,ainakin hetkellisesti, asian niin että lähdin tilan ulkopuolelle töihin. Eipä sekään mikään hyvä ratkaisu ole, mutta tuntu että tarvitsen vähän etäisyyttä kotiasioihin.

Jospa pää kestäs sit paremmin appivanhempia.

vanhuksiin ei oikein täysaikaisesti onnistu vaikka eri osoitteessa täysin oman katon alla asuvat, yli 20km välimatkaa, sillä anopin on vielä käytävä meillä töissä.. kyseessä siis lypsykarjatila jonka omistavat maatalousyhtymänä mieheni, hänen veljensä ja äitinsä ja anopilla eläkeikään vielä ainakin neljä vuotta..eivät toki kulje navetalla edes joka viikko mutta nyt kun meillä alkaa asuinrakennuksen laajennus keväällä niin tietää jo mitä tulossa, päivät kupataan meillä " kun jotain pitää värkätä" vaikkei aina edes apua tarvittaisi..huoh..yritän nyt vaan asennoitua niin että " kaikki menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" ja jos se ei auta niin sitten kiehuu yli..ei siinä mitään mutta kun omasta olotilastani ja mielialasta kärsii myös siis mieheni ja poikani..

kuuluuko minun täräyttää appivanhemmille päin naamaa kaikki mikä mieltä painaa vai pitäisikö enemminkin heidän poikansa eli minun mieheni olla puhemiehenä ja tavallaan " puolustaa perhettään" ja ladella pelisäännöt? jotenkin tuntuu koomiselta että minun pitäisi aiheuttaa mahdollinen välirikko ja mielen pahoitukset, olen jo kauan aikaa sitten miehelleni sanonut että kun muutettiin yhteen ja myöhemmin mentiin naimisiin että en todellakaan ole aikonut muuttaa sen vanhempien luo asumaan.. vaikka eri osoitteessa siis asuvat mutta ei se siltä aina tunnu! mieheni tietää tasan tarkkaan ajatukseni ja tunteeni, samoin kaikki fyysiset oireet olen hänelle " raportoinut" kun ei niihin muuta selitystä löydy..

talon laajennusurakka.. aamulla aloitti kaivinkone montun aukasun talon päässä jne.. ja minä, urakalla lapioinut paskaa hevosten talvitarhoista ja samalla yrittänyt helpottaa v..tutuksesta johtuvaa stressiä.. ja niitä molempia riittää, ressiä ja paskaa.. appivanhukset körötteli tyylilleen uskollisena aamulla meille, nyt jo tuntuu että ei enää pää kestä! anoppi hössöttää, yrittää viedä poikaa puoliväkisellä pihalle nukkumaan vaikkei vielä edes päiväuniaika eikä poika selvästikään ole edes väsynyt, appiukko töröttää montun reunalla ja jakelee ohjeita ammattikaivinkonekuskille.. mieheni " vetää hernettä nenään" kun seksi ei minua kiinnosta kaikesta tästä ressistä johtuen eikä ymmärrä/halua ymmärtää kun sanon ettei sitä halia niin vain napsauteta päälle tai pois päältä, se vaatii paljon muutakin..ennenkaikkea sen että oma mielenrauha olisi edes jonkinlaisessa tasapainossa ja sitä se ei tällä hetkellä ole...

että kohtalotovereita löytyy..itselläni myös uuden alan opiskelu suunnitelmissa, syksyyn pitäisi jaksaa ennenkuin opiskelut alkaa.



olin ennen lapsen saamista yrittäjänä tilan ulkopuolella ja jotenkin silloin tuntui että oma jaksaminen oli ihan eri luokkaa vaikka silloinkin appivanhukset kuppasi meillä samaan tyyliin kuin nykyäänkin, mutta kun itse olin päivät poissa kotoa ja kun illalla tulin niin ei tarvinnut vanhuksia katella samassa tuvassa..nyt tuntuu välillä että isännänkin kanssa sukset täysin ristissä kun itellä paha mieli ja ärsytys päällä koko ajan eikä oikein saa aina ajatuksia purettua sanoiksi asti niin että toinen ymmärtäisi.. isäntä hyväksyy täysin opiskelusuunnitelmani ja sen että tulevaisuudessa hankin elantoni muualta kuin tilan töistä mutta appivanhukset, varsinkin appiukko, lienee tykkää kyttyrää kun en aiokkaan olla " emäntänä" jatkossa.. mutta kun ei pää kestä eikä kertakaikkiaan jaksa olla samoissa kuvioissa aina!

onneksi sentään rakas harrastus antaa hengähdystauon kun voi lähteä ratsastusreisulle metsään ja vaikka siellä purkaa pahaa oloaan kenenkään kuulematta/näkemättä...

sähköpostiosoitteeni jos Karpalo31 haluaa kirjoitella, mielelläni naputtelen vastaavia kokemuksia jollekkin.. meilläkin tulossa todennäköisesti ressaava kesä kun pääsiäisen jälkeen alkaa rakennushommat ja taatusti tietää mitä tulossa appivanhusten suhteen... eli metsatahden@netti.fi

" mm. korvien soimista, vatsanvääntöä, päänsärkyä, ihottumaa, verenpaineen nousua"



Omakohtaisia kokemuksiani: päänsärky on selkeä oire, vatsanpolttelua ja tietynlaista vääntelyä olen kokenut ollessani hirvittävän ahdistunut (kävin tämän vuoksi jopa tähystyksessä), verenpaineen nousu on mielestäni selkeä reagointi stressiin, ihottumaan sairastuin menetettyäni lähiomaisen.

Em. tilanteen jälkeen kuukauden päästä sain vaikean rintatulehduksen (lapsen syntymästä 6 vuotta).



Ihminen on kokonaisuus. Koeta jaksaa! Auttaisiko välimatkan otto...?

Dr.Phil showssa oli joskus samankaltainen ongelma ja dr.phil sanoi,että miehen kuuluu keskustella vanhempiensa kanssa/pitää vaimonsa puolta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat