Vierailija

Mikä ihme meitä voi nyt auttaa? Mies ei halua, minä haluan. Lyhesti tiivistettynä. Kärsin tilanteesta niin paljon, että kärsin unettomuudesta ja harkitsen vakavasti jopa rintaleikkausta tehdäkseni itseni haluttavammaksi miehen silmissä.



Meillä pieniä lapsia, jotka ovat väsyttäneet molemmat. Normaalia elämäähän se vain on. Tukijoukkoja ei ole. Mies sanoo olevansa henkisesti ja fyysisti ihan loppu. Eikä ole sitä nestettä aivoissa nyt, jota tarvii halutakseen seksiä. Hän on hellä, mukava, ajattelevainen, auttaa kaikessa lastenhoidossa. Mutta minä kärsin, ettei meillä ole elämää vaimona ja miehenä, vain äitinä ja isinä. Haluan kosketusta ja koskettaa. Toinen kavahtaa ja noidankehä valmis.



Tätä jatkunut niin tai näin puolitoista vuotta. Raskausajan jotenkuten ymmärsin, vaikka silloin kärsittiin impotenssista ja stressistä raskauden takia. Minä halusin silloinkin, mies ei. Raskauden jälkeen ollut hiukan vilkastakin, yleensä minä aloitteentekijä. Ollaan oltu yhdessä vasta 4v. Toista naista ei ole, vaikka sitä olen epäillyt. Eihän mies voi olla se haluton osapuoli! Jos minä pihtaisin, mitä mies tekisi tilanteessani? Odottaisiko hamaan tulevaisuuteen kiltisti? Minä olen seksuaalinen ihminen ja mielestäni avioliittoon, hyvään, kuuluu seksi. Mies sanoo, ettei hän edes jaksa tai ehdi ajatella seksiä. Ja kuulemma edes tarvetta purkautumiseen ei ole missään määrin. Ja nyt vaaditaan seksiä, kohta enemmän seksiä ja pidempää aktia, miehen mukaan vaadin vain lisää ja lisää. Itse sanoin toivovani pidempää esileikkiä, sitä kun ei ole ollenkaan. Eikö asioista pidä puhua?



Mä olen ihan pihalla, epätoivoinen, en voi olla hyvä vaimo ja äiti jos tilanne ei aukea. Ollaan yritetty puhua, mies sanoo lopuksi vihaisena että no täytyy nyt sitten yrittää ehtiä ja jaksaa tätäkin puolta sitten hoitaa. Ja sitten taas minä itken ja valvon ja mikään ei muutu. Tulen vain kärttyisemmäksi ja vihaisemmaksi ja kuka sellaista akkaa jaksaa? On niin paha olo! Mies panostaa niin paljon työntekoon ja lastenhoitoon, ettei vaimolle jää mitään. Kun olen tullut niin monesti torjutuksi, sanoin miehellenikin, etten enää halua tehdä aloitteita saadakseni pahan mielen. Mies ei voi tietää miltä torjutuksi tuleminen tuntuu, koska en ikinä ole sanonut ei. Sanoin, että muutammeko lasten kanssa hetkeksi pois, että saa keskittyä työntekoon ja levätä. Jos ikäväkin tulisi, mutta ei sekään ollut hyvä.



Miten voin auttaa miestäni tai mies itseään? Olen tosi epätoivoinen. Ei ole ketään kelle puhua asiasta. Auttakaa!

Kommentit (11)


Puhelinnumero sinne on:



Väestöliiton Parisuhdeprojektin

valtakunnallinen Neuvontapuhelin

puh. 010 309 3900

(avoinna ma klo 10-12, ti klo 18-20 ja to klo 12-14)



Väestöliiton sivuilla on muuten paljon parisuhdeasiaa ja tietoa esim. pariterapiasta. Teille varmasti hyväksi voisi olla meno myös sellaiselle pariterapeutille, joka on myös seksuaaliterapeutti. Varmaan miehesikin suostuu, kun hän kuitenkin kuulostaa siltä, että haluaa huolehtia suhteestanne?



Surffaa myös Sexpon sivuilla.

huutamassa, etta onhan se NAISELLA oikeus pihdata miten haluaa, vaikka mies olisi hulluuden partaalla, niin naisen oikeus on ristia kinttunsa vaikka viisi vuotta yhta putkeen. NAISEN oikeushan on, etta jos ei haluta niin ei haluta. Kypsykaa kurjuuteenne, hienoa etta kerrankin on noin pain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ap, tiedän todellakin miltä sinusta tuntuu. Meillä tilanne on samanlainen. Mies on kaikkea mitä odottaa voi, paitsi ettei halua seksiä. Ei kuulemma saa siitä mitään... mieluummin siis harvoina vapaahetkinään panostaa harrastuksiinsa. Meillä kyllä suukotellaan ja halaillaan päivittäin, mutta itse haluaisin muutakin.



En osaa kummoisia neuvoja antaa. Mutta itse olen asian ajatellut siten, että kunhan pahimmasta stressijaksosta selvitään (työkiireet hektisessä vaiheessa ja vauva talossa), niin sitten otetaan härkää sarvista. Olen ajatellut myös jonkun edellä ehdottamaa Väestöliittoa. Mieskin on samaa mieltä siitä, että voisi käydä jonkun " ulkopuolisen" kanssa asiasta juttelemassa.



Kaikilla varmasti tulee ns. kuivempia kausia, mutta jos ne alkavat venyä vuosiksi (ilman erityistä syytä), niin kyllä mielestäni kannattaa selvittää syitä. Hyvään avioliittoon kuuluu myös seksi, minunkin mielestäni. Tsemppiä teille!

ehkä vain kehoittavat jaksamaan ja odottelemaan...

Kiva kuulla, että on muitakin tämän asian kanssa painiskelevia. En minäkään ymmärrä, että miksei miesten haluttomuudesta puhuta enempi. Ja mistä ne syyt johtuvat, koska suurin osa miehistä ei kärsi haluttomuudesta, päinvastoin. Voisiko alhaisilla hormoonipitoisuuksilla, verenpaine ym häiriöistä olla syy? Jotenkin harmillisinta tässä on se, että tunnun keräävän näitä haluttomia miehiä ympärilleni. Jo toinen mies, jonka kanssa sama juttu. Enkä ole mikään seksi addikti mutta kerran kahdessa kuussa on vain aivan liian vähän läheisyyttä minulle. Ja edellinen sanoit mitä en uskaltanut kirjoittaa: jotenkin välittäminen, rakkaus vähenee sitä myötä mitä kauemmin odottaa ja toivoo....



No, meillä toi on toisinpäin. Aika hienosti miehes kuitenkin on tilannetta selittäny. Lisää voi puhua neuvolassa vaikka.



Mulla on ymmärtäväinen mies. Harmittaa että torjun niin usein. Mulle riittäis ihan tavallinen kosketus. Nuorin lapsi meillä puolivuotias.

Olen tiukannut mieheltä syytä haluttomuuteen, mutten ole saanut järkevää vastausta. Välillä syyttää minua, välillä stressiä. Olen miettinyt, voisiko hänellä olla hormoneissakin jotain. Yhtä kaikki, minua satuttaa todella paljon tämä tilanne. Olen loukkaantunut ja pidän itseäni vastenmielisenä. Ja sitten on tämä fyysinen puoli. Ei ole kivaa olla aina puutteessa. Olen huomannut, että seksin puutteessa rakkauskin toista kohtaan alkaa pikkuhiljaa vähetä.



Ihmetyttää, koska aina annetaan ymmärtää, että miehet haluavat koko ajan ja naiset vaan pihtaavat. Olen kyllä onnellinen, että sain vihdoin otettua edes puheeksi tämän asian. Tosin suurempaa muutosta ei ole tapahtunut. Minä en viitsi aloitetta edes tehdä, kun pelkään pakkeja.



Parisuhteeseen kuuluu seksi. Seksittömässä suhteessa en aio loppuelämääni elää. Vielä jonkin aikaa kyllä seuraan tilannetta ja toivon muutosta.

Olisi tällöin ihan lääkkeillä hoidettavissa. Mutta uskon kyllä, että aika usein tuo stressi on syyllinen. Ja ehkä jotkut miehet ovat vaan vähemmän innokkaita. Tosin minun tapauksessani miehen halu on kyllä selvästi vähentynyt eikä aina ollut noin vähäistä.



No, toivotaan että tilanteemme paranevat ajan myötä. Kannattaa ainakin yrittää puhua asiasta reilusti ja rehellisesti. Voimia sinne!



t. 7

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat