Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Löytyykö täältä perheitä, joissa isä on ollut vanhempainlomalla ja äiti töissä? Tai mitä mieltä olette tällaisesta ratkaisusta, vaikkei kokemuksia olisikaan?

Meillä on suunnitelmissa (ehkä), että menisin töihin, kun vauva on puolivuotias ja isä jäisi silloin kotiin loppuvanhempainloman ajaksi.

Olisi kiva kuulla, miten tällainen ratkaisu on onnistunut muissa perheissä, miten se on vaikuttanut vauvaan jne.

Saa kritisoidakin tätä ratkaisua. Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.

Sivut

Kommentit (19)

Mä en vois kuvitella että mies ois jäänyt vanhempainvapaalle, kun tissimaidolla eletään ja meidän 11kk nauttii imetyshetkistä ja tarkoitus olis ilman korvikkeita selvitä.



Siis ihan yhtä hyvin isät pärjäis mutkun toi imetys 1 vuotiaaksi ei onnistu ilman äitiä ja äidinmaitohan on lapsen parasta ravintoa! Siksi ne varmaan siellä Kelassakin olettaa että äidit pitää vanhempainvapaat :) Mutta tosiaan kyllä isät osaa hoitaa ihan yhtä hyvin kuin äiditkin vaikka äidit usein sitä epäileekin :)

Heip,



aloitin osa-aikaiset työt vauvan ollessa puoli vuotias. mieheni ei ole 100% koti-isä, vaan meillä aikataulut on tehty niin, että kun mies tulee omista opinnoistaan, minä menen töihin. vauva on siis koko ajan kotona, häntä hoitava vanhempi vaan vaihtuu välillä.



osa-aikainen työ on ainakin meillä ollut toimiva ratkaisu. olen poissa n.4 tuntia kerralla. ensimmäisen kuukauden ajan pumppasin maitoa, mutta nykyään vauva pärjää tuon ajan kiinteillä ja vedellä. vauva ei siis korviketta ole saanut vaan imetän edelleen.



näin meillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tein tuon edellisen aloituksen samasta aiheesta juuri ennen töihin lähtöä, vauva oli 5.5 kk. Huolehdin asiaa ihan turhaan. Nyt parin viikon kokemuksella voin jo sanoa että loistava juttu tämä vuoronvaihto koko perheelle!! Meillä tasavertaisuus lapsenhoidossa tuli voimaan vasta kun mies jäi kotiin..nyt ei enää tarvitse pyytää häntä vaipanvaihtoon..

Isän ja tytön välille on jo nyt muodostunut jotain sellaista mitä ei aiemmin ollut. En koe jääväni mistään paitsi. Annan mielelläni osan vauvan antamasta huomiosta isälle, ei se ole minulta pois! Sen ajan minkä olen kotona, jaksan paremmin ja nautin vielä enemmän vauvan kanssa olosta. Teen töitä kohtuudella, siis tulen ajoissa kotiin. Vauva ei ole koskaan ollut kovasti tissin perään päivisin. Imetän pitkään iltaisin, jolloin hän haluaa olla rinnalla. Lisäksi vauva syö öisin ja aamuisin tissistä. Töissä pumppaan vielä mutta luulen että maidontuotanto vähenee pian.



Minä voisin muuten mainita että koen juuri huonoksi puoleksi sen, ettei mies suostu perhekerhoihin ym. menemään. Ja vauva kun niin tykkäisi katsella muita pieniä ihmisiä...


Terve YA, hauska kuulla, että teilläkin on vaihdettu asemapaikkoja ja olet päässyt työelämän makuun. :)



Niin, se on kumma, miten nopeasti " vastuuvanhemman" rooli siirtyy, nyt yhtäkkiä se olenkin minä, joka tiedän koska ja kuinka paljon nappula syö ja miten sen päivärytmi rakentuu. (Ja natkutan kotitöistä ja siitä, että vaimo viipyy myöhään töissä ja olen mökkihöperönä kun en ole tavannut yhtään aikuista vaimon lisäksi moneen päivään jne.. Mutta kuten sanottu, me ei ehkä kumpikaan olla oikein sitä kotivanhempityyppiä.)



Vastuun jakamisesta olen täysin samoilla linjoilla YA:n kanssa. Minua pelottavat tutkimukset, kuten se Niina Halmeen tekemä, jossa todetaan, että avioero usein lähentää isien ja lasten välisiä suhteita, koska vasta eron jälkeen isä todella joutuu huolehtimaan lapsistaan itse ja kantamaan heistä täyden vastuun sinä aikana kun lapset ovat isillä..



teki noin ja hyvin toimi. Ongelmia alkoi tulla, kun vanhemmat olivat muutaman vuoden kuluttua eroamassa ja äidin asianajaja sanoi, että tämä äidin aikainen työhönpaluu voidaan laskea hänelle miinukseksi huoltajuudesta päätettäessä.



Ero peruuntui, joten en tiedä miten käytännössä olisi ollut.

jolloin tyttö oli puolivuotias. Isä on vauvan kanssa kotona ja minä liihotan maailmalla. Tämän tietty mahdollisti imetyksen lopettaminen ja isän into, sekä myös oma suostumukseni ja hurja työintoni.



Mitään ongelmia ei ole ollut. Tyttö kelpuuttaa molemmat hoitajiksi ihan yhtä lailla, nukuttamaankin.



Mä en näe mitään syytä, miksei näin olis voinut tehdä. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja mikä parasta, isän ja lapsen suhteesta ei voisi tulla kiinteämpi! Ja minusta on ihan oikein, että myös isä hoitaa oman osuutensa kotonaolosta, ei se ole mikään naisten yksinoikeus- tai velvollisuus (miten sen nyt haluaakaan nähdä).



Niin, ja Moi Zel! Hauskaa, että yhäkin tapaamme samoissa pinoissa...



YA

zel:

Lainaus:




eikä mitään ongelmia ole vauvalla ollut, tuoreella kotivanhemmalla sen sijaan meinaa pinna palaa harva se päivä.. ;)



Oltiin molemmat hoidettu lasta paljon koko ajan ja lapsi oli tottunut olemaan kahdestaan kummankin kanssa. Ei se vahdinvaihto ole juuri muuhun vaikuttanut vauvan osalta kuin siihen, että jotenkin se " ei-kotivanhempi" tuntuu aina olevan ihmeellinen, kun tulee töistä kotiin. Aiemmin se olin minä, nyt olen menettänyt ihmeellisyysstatuksen vaimolleni.. Mitään turvattomuutta tai muuta vastaavaa en ole lapsessa huomannut.



Itse koin, että lapsen kanssa kotiin jääminen on sekä minulle että lapselle tärkeää. Haluan osaltani ottaa vastuuta ja luoda läheisempää suhdetta lapseeni kuin mitä työssäkäyvänä ehdin. Bonuksena tuntuu, että nyt ymmärrän vaimoakin paljon paremmin. (Ja vaimo ehkä minua.)



Imetys meillä loppui ihan muista syistä jo 3 kk iässä, mutta ei sekään olisi vahdinvaihtoa estänyt. Olen myös huomannut, että vaimo voi hyvin kun pääsee tuulettumaan työelämään... Me ei taideta oikein kumpikaan olla kotivanhempityyppiä, vanhempityyppiä kyllä sitten ihan kybällä... ;)



Rohkeasti vaan, se kannattaa (molemmille)!




Ja erityisesti miehen kertomana! Kuulostaa oikein hyvältä. Meillä asiat ovat nyt edenneet niin, että olemme jo tehneet periaatepäätöksen vuoron vaihdosta, kun vauva on puolivuotias.

Minulla imetys epäonnistui ja vauva joutui siirtymään korvikkeille jo kahden kuukauden iässä, joten imetykseen ratkaisumme ei millään tavoin vaikuta. Jos täysimetys tai edes osittaisimetys olisi onnistunut kauemmin, olisin tietysti ollut sen ajan kotona. Aina ei vain voi kaikkeen vaikuttaa itse!

Onko kellään kokemuksia siitä, onko isän kanssa kotona olleista lapsista tullut enemmän isin kuin äidin poikia / tyttöjä? Sehän se pelottaa eniten, että jos lapsi kokee työssä käyvän äidin etäisemmäksi kuin kotona olevan. Toisaalta, työssähän ollaan vain 8 tuntia päivässä ja se muu aika ollaan tiiviisti lapsen kanssa.

Meillä mies on nimenomaan toivonut, että saisi jäädä lapsen kanssa kotiin, koska hänelle se on tärkeää. Itselläni on taas ihan mukava työ, tosin tokihan lapsen kanssa on aina vielä mukavampaa.



Ei meillä tyttö mitenkään vieraantunut äidistä. Tein lyhyempää työpäivää, tyttö nukkui kahdet päiväunet työpäiväni aikana ja kotona olin sitten totaalisesti läsnä.



Huonoja puolia järjestelystämme mun on vaikea keksiä. No, olisin kyllä itsekin halunnut olla kotona ;) Mies rutinoitui lapsenhoitoon, joten myöhemminkään ei ole tarvinnut yhtään hermoilla, että pärjäävätköhän ne kahdestaan. Ja mies on tyytyväinen, kun huomaa, miten lämmin ja luottavainen suhde lapsella on isäänsä. En nyt sano, etteikö suhdetta voisi muutenkin muodostua. Kyllä teki isällekin hyvää huomata, että pärjää, vaikka arki ei aina ole niin ihanaa...



Ruija:

Lainaus:


Onko kellään kokemuksia siitä, onko isän kanssa kotona olleista lapsista tullut enemmän isin kuin äidin poikia / tyttöjä? Sehän se pelottaa eniten, että jos lapsi kokee työssä käyvän äidin etäisemmäksi kuin kotona olevan. Toisaalta, työssähän ollaan vain 8 tuntia päivässä ja se muu aika ollaan tiiviisti lapsen kanssa.

minä kävin töissä, kuten tuossa aikaisemmassa threadissa totesinkin. Ehdin jopa käydä kahdella 2-3 yön Euroopan työmatkalla. Varsinkin se ensimmäinen matka otti vähän koville (siis minulle, ei vaaville tai isille). No, sitäkin ihanampaa oli päästä taas kotiin.



Nyt kun olen taas kotona (pieni menee vasta lomien jälkeen hoitoon), arvostan kotonaoloa yli kaiken!!



Nyt kotonaolo on ihan erilaista kun pieni on kasvanut. Lisäksi luulen, ettei hoitoonvienti tule olemaan minulle ihan niin kova pala kun on jo nähnyt että pikkuinen tulee aivan loistavasti toimeen ilman minua.



Joka tapauksessa, jos muut olosuhteet suinkin antavat myöden, en voi muuta kuin suositella isän jäämistä kotiin vaavin kanssa.



Meilläkään ei ole muuta harrastusta kuin vauvauinti (avoimeen päiväkotiin suunnittelin tässä jossain vaiheessa meneväni). Kun olin kipeänä, sunniteltiin että minun isäni ja mies olisivat pikkuisen kanssa menneet uimaan. Varsinkin minun isäni oli kovin pettynyt kun sitten pikkuinenkin sairastui.



Seela + pikkuinen melkein 11kk

Eli kun palaan töihin, vauva ois reilun vuoden. Mietitiin et josko mies jäis muksun kaa kotiin. Noin isolla ei oo tota tissiongelmaa ja on jo sen verran iso et muutenkaan ei oo samanlaista ku pikkuvauvan hoito. Jos toinen vauva alkais tulemaan ja tietäsin ettei tarvii kauaa töissä olla, sit tää ratkasu ois hyvä ni ei tarviis muksua pieneksi pätkäksi hoitoon laittaa. Mutta ei siis pöllömpi idea jos isit vaan moisesta innostus!


Isä oli kotona seitsemän kuukautta.



Tyttö joi vielä rintamaitoa, mutta käytti myös hapanmaitotuotteita (aloitteli), joten pärjäsi päivän niillä ja vedellä. Rintamaitoa sai sitten illalla.



Aivan ehdottoman hyvä päätös. Isä ja tytär läheni toisiaan tosi paljon. Viikon päästä isi oli jo ykköshuoltaa, minä se " kakkonen" ja pihalla kaikesta ;-) Tytölle, 4v., kelpaa edelleenkin yöllä sekä äiti että isä. Siis kun on jokin hätänä. Tai havereissa. Monissa perheissä kuulostaa, että isä vain pahentaa tilanteita. Eli isä ei kelpaa lapsilleen, vaikka olisikin mukana hoitamassa lapsiaan.



Saapa nähdä, miten tämän seuraavan kanssa käy. Nyt minä olen kotona, kunnes poika on 1v1kk. Ja jos olisi mahdollista taloudellisesti, isä voisi jäädä kotiin muutamaksi kuukaudeksi, mutta nyt näyttää, ettei ihan taida onnistua :-( Harmi. Esim. vuodenvaihteeseen asti olisi mieheni voinut olla kotona.


meillä ei ole vauvan kanssa hirveästi mitään harrastettu, paitsi vauvauinnissa käydään kerran viikossa (se on kivaa!).



Mutta juuri se on mulle tässä kotivanhemmuuden alkamisessa ollut ehkä suurin kynnys, että mitä mä nyt sitten teen sen nappulan kanssa, kun pitäisi täältä kodin seinien sisäpuoleltakin kuitenkin johonkin päästä.. Ja alkuun oli kieltämättä aika hakemista, mutta nyt alkaa elämä vähitellen asettua uomiinsa.



Mut ovat pelastaneet työprojekti, jonka takia pääsen kerran viikossa kokouksiin kaupungille (vaikkakin nyt vauvan kanssa) sekä pari ystävää, jotka ovat myös vauvojen kanssa kotona. Kahviloissa istutaan välillä ja perustettiin kaverin kanssa pizzaklubi, joka kokoontuu hänen olohuoneessaan viikottain.. Testataan lähipizzerioiden vitosen lätyt läpi ja kuollaan nuorena sydän- ja verisuonitautiin. :)



Olen myös ajatellut mennä käymään Folkhälsanin ruotsinkielisessä päiväkerhossa, mutta vielä ei ole rohkeus (eikä aika) riittänyt.

kyllähän se isännältä pokkaa vaatii mennä kaikkien mammojen sekaan vauvaharrastuksiin. Vaan eiväthän muskarit ja kerhot ole tarkoitettu mitenkään erityisesti äideille, eikös ne ole vauvalle ja vanhemmalle. Ja eriyisesti vauvalle.



Minä kovasti ehdottelin, että mieheni olisi tytön ja tytön kummisedän kanssa lähteneet vauvauintiin ja molemmat olivatkin ideasta ihan innoissaan, mutta aikataulut eivät sittenkään antaneet periksi... olisi siinä ollut mammoilla ihmettelemistä!



Meillä ei isäntä ole kaivannut mitään harrastuksia, ainakaan vielä. Lieneekö syynä ne paljon puhutut putkiaivot, että ei pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan? (mä en itse oikein usko tuohon teoriaan...) Vai onko niin että ei ole tosiaan ollu vielä tarpeeksi kauan kotosalla...?

Tässä linkki tuohon viimeisimpään keskusteluun:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=&m=6646978&p=1&tmode=1...



Tästä on keskusteluja sellaista tasaista tahtia, joten kannattaa laittaa tuohon hakutoimintoon vaikka sitä vanhempainlomaa eri muodoissaan, niin saa vanhoja keskusteluja (sekä täältä että taaperopuolelta). Itse en ainakaan jaksa kirjoittaa samoja juttuja joka viikko, vaikka itselleni tärkeä asia onkin ;)


eikä mitään ongelmia ole vauvalla ollut, tuoreella kotivanhemmalla sen sijaan meinaa pinna palaa harva se päivä.. ;)



Oltiin molemmat hoidettu lasta paljon koko ajan ja lapsi oli tottunut olemaan kahdestaan kummankin kanssa. Ei se vahdinvaihto ole juuri muuhun vaikuttanut vauvan osalta kuin siihen, että jotenkin se " ei-kotivanhempi" tuntuu aina olevan ihmeellinen, kun tulee töistä kotiin. Aiemmin se olin minä, nyt olen menettänyt ihmeellisyysstatuksen vaimolleni.. Mitään turvattomuutta tai muuta vastaavaa en ole lapsessa huomannut.



Itse koin, että lapsen kanssa kotiin jääminen on sekä minulle että lapselle tärkeää. Haluan osaltani ottaa vastuuta ja luoda läheisempää suhdetta lapseeni kuin mitä työssäkäyvänä ehdin. Bonuksena tuntuu, että nyt ymmärrän vaimoakin paljon paremmin. (Ja vaimo ehkä minua.)



Imetys meillä loppui ihan muista syistä jo 3 kk iässä, mutta ei sekään olisi vahdinvaihtoa estänyt. Olen myös huomannut, että vaimo voi hyvin kun pääsee tuulettumaan työelämään... Me ei taideta oikein kumpikaan olla kotivanhempityyppiä, vanhempityyppiä kyllä sitten ihan kybällä... ;)



Rohkeasti vaan, se kannattaa (molemmille)!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat