Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Pakko nyt purkaa johonkin tätä ylitsevuotavaa ketutusta. Mies ei halua toista lasta. Okei, okei ei ketään voi pakottaa lasta tekemään. Mutta silti...



Alunperin ajatus oli tehdä vähintään kaksi lasta pienellä ikäerolla. Mies varsinkin puhui aina kolmesta, koska omassa lapsuuden perheessään on kolme lasta ja aina sisarussuhteiden tärkeyttä ylisti. Itse olen ainut lapsi ja hyvin tietoinen siitä miltä tuntuu kun ei ole sisarusta. Noh nyt on nuo puheet unohtunut johonkin ja ei kuulemma ehkä jaksakaan toista lasta. Aina vaan, että katsotaan sitten jonkun ajan päästä. Alkaa jonkun aikaa olla kulunut minusta loppuun, kun esikoinen täyttää ensi kuussa viisi. Ja kun ikää minullakin on jo 34v, ei tässä ihan kauhean kauaa enää odotella.



Harmittaa miksi minun pitää luopua haaveistani ja esikoisen sisaruksesta, koska hän ei jaksa. Tehdään se lapsi ja muuttakoon vaikka pariksi vuodeksi muualle asumaan, jos ei vauva-arkea jaksa. Tai toisaalta muuttakoon vaikka kokonaan pois. Tuo siis juuri tämän hetken fiilis.



En minäkään tietenkään halua häntä väkisin isäksi vääntää, mutta ei tämäkään tilanne hyvältä tunnu. En näe tässä mitään järkevää ratkaisua :(



Kommentteja?

Kommentit (14)

Tuntuu vaan niin tosi kurjalta ihan esikoisenkin puolesta, kun on ainakin viimeiset kaksi vuotta sisarusta toivonut. Ja itseni puolesta harmittaa varmasti vielä enemmän.



Ap

en kehtoo enää miehelle sanoo et haluisin viidennen... kun täs nelosen jälkeen ollaan molemmat sanottu et tähän se jää. samahan se onko lapsia 4 vai 5 ei se ainakaan elämää enää kauheesti muuta.. tila-autokin jo on

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pistät miehen pihalle ja lähdet baareista hakemaan pikkukakkoselle uutta isää. Viis siitä, että esikoiselta menee perhe alta, kunhan av-mamma saa lisääntyä.



Itsekästä.

En halua yllyttää sinua saamaan lapsia vastoin miehesi tahtoa tai vaihtamaan miestä sen vuoksi...

Mutta voisin kuvitella, kuinka joskus, kun et enää voi saada lapsia, murehdit ettet "tehnyt" silloin kun se oli mahdollista. Kadutko silloin tehtyä vai tekemättä jätettyä?

5-vuotiaan ei kuulu päättää tällaisista asioista perheessä.



Ainoa lapsi voi kyllä viettää ihan onnellista elämää ilman sisaruksiakin.



olinkohan nyt nro 2 (ainoa lapsi itsekin)



Lainaus:

Tuntuu vaan niin tosi kurjalta ihan esikoisenkin puolesta, kun on ainakin viimeiset kaksi vuotta sisarusta toivonut. Ja itseni puolesta harmittaa varmasti vielä enemmän.



Ap

Jos hän ei ymmärrä, ehdota tuota, että hän asuu muualla ensimmäiset kaksi vuotta. Jos sekään ei kelpaa, vaihda miestä. Kuten joku jo sanoikin, sinulla on vain tämä yksi elämä.



Itselläni tulee mieleen, että mitä jos eroattekin jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa varmasti ottaisi päähän, jos olet juuri kyseisen miehen vuoksi luopunut toisesta lapsesta. Ja lisäksi lapsenne on jäänyt vaille sisarusta.

Lainaus:

Parempi niin kuin jäädä ilman perhettä.

Lainaus:

Ja lisäksi lapsenne on jäänyt vaille sisarusta.




Lapsi saattaisi joka tapauksessa "jäädä ilman perhettä", jos hänen vanhempansa ovat täysin eri mieltä näin suuresta asiasta. Parempi keskustella asia läpi heti eikä jäädä odottelemaan ja tukahduttamaan omia tunteitaan, ja vähitellen katkeroitua.



En jaksa uskoa, että avioerolapsena olisi kovin paljon pahempaa kuin katkeroituneen vanhemman lapsena, jonka vanhemmat ovat kyllä virallisesti yhdessä, mutta varsinainen yhteiselo sisältää vain samassa osoitteessa asumisen.

vaikka olisikin seurustelun alussa sovittu kolmesta lapsesta (ei siinä kohtaa voi millään tietää miten elämä tulee menemään).



Itse lähden siitä, että veto-oikeus on aina oltava sillä, joka ei lasta halua ja lapsella on oikeus syntyä molempien vanhempiensa haluamana.

Parempi niin kuin hankkii toisen lapsen ja palaa loppuun.



JOS mies kerran sanoin ettei JAKSA toista lasta niin MIKSI? Jotain perusteluja tollanen vaatii: Oma ikä, tulevaisuudessa ikänsä pelkääminen (tajusko olevansa 60- vuotias kun lapsi täyttää 18?), tekikö liikaa töitä että rahat riitti, pompotitko sinä häntä, jännittikö paljon lapsen hoitamista? Mikä?



Minusta kannattaa jutella, eikä pelätä heti eroa kun tulee mutka matkaan. Nykysin kun moni saa esikoisen 28- vuotiaana niin sun ikäsenä tehdään vielä lapsia, JA MYÖHEMMINKIN.



En tiedä miksi ihmisellä on kaikki mulle heti nyt -asenne. Teillä on yksi ihana lapsi. Eikö siitä voi nauttia hetken rauhassa ja odottaa vauvan hankintaa vaikka vuodella? Ensi kevät tulee kuitenkin nopeesti, tuskin olet hedelmöimätön silloin ja olette saanu vähän koottua ajatuksia.

ja on syytäkin!! Nyt otat miehesi kanssa kunnolla vauva-asian puheeksi ja kerrot kuinka kovasti sylisi janoaa vauvaa.



Ja minä tiedän tuon sisaruksen kaipuun erittäin hyvin. Olen ainoa lapsi ja AINA olisin toivonut itsellenni siskoa tai veljeä!! Edelleen haikailen sisarusten perään, joita en koskaan saanut :(



Toivottavasti miehesi lämpenee vielä kakkoselle :)

Mä olen aina halunnut 2 lasta. Miehen kanssa siitä jo sovittiin ja yritettiin saada lapsi alulle. Mitään ei tapahtunut ja käytiin lapsettomuustutkimuksissakin. Ei vikaa. Ajattelin sit et jos ei luomuna tule niin sit asia jää siihen. Tulin kumminkin raskaaksi ,mut mies ei enää ollutkaan iloinen asiasta. Minä sen sijaan olin ikionnellinen. Ehdotti aborttiakin. Sanoin et en ikinä ,hoidan lapset vaikka yksin koska halusin sisaruksen esikoiselle ja olin tätä niin kovasti toivonut.

Mies on ainut lapsi ja mulla 1 sisko. Hän ei ehkä ymmärrä miten erilaista on kun on sisarus. Sano vaan et kyl hänkin on pärjänny hyvin näinkin. No kyl hän aikas itsekäs on, ei vaan ite tajuu sitä.

Olen sitä mieltä, et ikäkin tulee sullakin vastaan (olen samanikäinen). Et nyt se pikkukakkonen ois tehtävä.

Olen siis raskaana rv 21 ja miehen kans yhes. Isompaa asuntoo katellaan. Eli on hän varmaan sulatellu asiaa ja hyväksyny et hänestä tulee toisen kerran isä.

Sun kannattaa jutella miehesi kans asiasta ja kysyä mikä on mielen muuttanut. Tsemppiä!!!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat