Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Poikani, nyt 12 kk, on noin kuukauden ajan liikkunut istuallaan " pomppien" eli on ns. peppukiitäjä. Hän myös ryömii, mutta ei konttaa. Istumaan nousemisen hän oppi n. 2 viikkoa sitten. Muistelen kuulleeni joku vuosi sitten peppukiitäjistä ja mieleeni jäi, että siihen liittyisi jotain kehitysviivästymää tms. Eli olisiko jollain kokemuksia peppukiitäjistä? Minkä ikäisenä oppivat kävelemään, puhumaan? Onko myöhemmin ollut oppimisvaikeuksia? Haittaako jos konttaaminen jää kokonaan väliin?







Kommentit (8)

Esikoinen ei koskaan ryominyt, ei kontannut vaan rupesi peppukiitamaan 10kk ikaisena. Kavelemaan tytto oppi 15kk ikaisena. Miljoonien vastoinkaymisten ja tutkimusten jalkeen tytolla todettiin ADHD, kehitysviivastyma ja oppimisen vaikeuksia. Puhumaan han oppi todella hitaasti ja puhe on viela nytkin (8v) epaselvaa ja lapsellista.

Toinen lapsemme oli myoskin peppukiitaja, rupesi liikkumaan talla tavalla joskus 8kk ikaisena ja kavelemaan oppi tasan 12kk ikaisena. Poika on nyt melkein 3v ja puhuu kylla, mutta jotenkin epaselvasti. Tahan saattaa kylla vaikuttaa se, etta asumme ulkomailla ja kielia on jatkuvasti kaytossa kaksi.

Kolmas lapsemme on nyt 14,5kk eika hankaan kontannut ikina. Kavelemaan oppi kaksi viikkoa sitten, peppukiitamaan lahti 9/10 kk ikaisena. Neiti puhuu muutamia sanoja, ymmartaa myos todella paljon. Tuntuu etta tama kolmonen on " fiksuin" naista kolmesta.

Ihan suoraan sanottuna jossain takaraivossa kylla on tunne, etta kaikki kolme ovat jollain tavoin jalkeenjaaneita... =( Ihmetyttaa mista tallainen voi tulla?! Itse olen oppinut todella nopeasti kavelemaan ja puhumaan, mitaan vaikeuksia ei ole ollut. Miehen puolella on ollut enemmankin vaikeuksia ja oikein nolottaa, etta olen valilla miehelle todella vihainen sukunsa " vammoista" =/

poikien puheenviivästymien takia sekä toimintaterapia-arvioinneissa niin joka kerran on kyselty mites konttaaminan ja kävelemään oppiminen..?

Eli se on tärkeä vaihe, näin ymmärsin, liittyy niin moneen asiaan tuolla pääkopassa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei!

Meidän tyttömme oli myös peppukiitäjä. Istui tuetta n. 7kk ikäisestä ja tykkäsi tutkailla ja näperellä tavaroita. Odoteltiin, että olisi siitä lähtenyt konttaamaan, vaan keksikin pepulla kiitämisen. Parketilla liukui kovaa vauhtia huoneesta toiseen. Ei oikein koskaan viihtynyt lattialla mahallaan. Oli kyllä melko tuhti tapaus, ehkä se syynä, ettei mahallaan ollut kiva olla.(?) Ryömimään lähti muistaakseni samoihin aikoihin kun pepulla kiitämään. Yritettiin opettaa konttaamaan ihan asiantuntijankin avuin, mutta piti sinnikkäästi kiinni omasta tyylistään. Kävelemään hän lähti 1v 3kk. Heti alusta asti kävely oli tosi varmaa. Olikohan miettinyt asian valmiiksi päässään. Tällä hetkellä hän on 2,5v. ja kaikki on mielestäni kunnossa. Meillä on esikoinen erityislapsi, joten tiedän mihin verrata. Tyttö osaa esim. hiihtää, pyöräillä, kiipeillä hyvin. Hienomotoriset taidot on hyvät. Pitää kynää esim. oikealla kynäotteella. On mielestäni todella " terävä" ja hoksaavainen. Sanoja/ juttua tulee kivasti, eikä ymmärtämisen puolella ole mielestäni ongelmaa. Eli näin meillä. Vaikka peppukiitäjä olikin, niin kaikki kaikki osa-alueet mielestäni ikätasolla!

Meidän poika ( nyt 5 v ) on ollut peppukiitäjä. Hän ei liikkunut mitenkään muuten ja lähti kävelemään 1 v 6 kk:n iässä, eli myöhään. Sanat tulivat aika hitaasti, äiti ja iti nyt sentään ja muutamia epäselviä kuten esim. kaikkuri ( kaivinkone). Tämä siis parivuotiaana. Puhetta alkoi kuitenkin tulla niin, että kolmevuotiaana oli jo ihan tavanomainen määrä. Omia sanoja on ollut aina, esim. appelmiimi ( appelsiini ), myös konsonantit ovat vaihtaneet paikkaa.

Motorisesti poika on aina tullut hieman jälkijunassa, mutta oppinut kuitenkin samat kuin muutkin. Muuten normaalisti liikkuva lapsi.



Nyt 5-vuotisneuvolasta alkoi sitten meidän " tutkimusrumba" . Neuvolan täti oli hyvin huolissaa pojan käsitteiden ymmärtämisestä sekä hieman jäykästä puhetavasta ja määräsi meidät puheterapeutille. Siellä huoli jatkui ja vaikka itse emme epäilleet pojassamme olevan mitään normaalista kehityksestä poikkeavaa,menimme fysioterapeutin mosute-testiin( puheterapeutin lähete). testin poika läpäisi hienosti. Otin sitten itse puheeksi peppukiitämisen jolloin fysioterapeutti alkoi kyselemään tarkemmin pojastamme. Hän kertoi, että kaikilla hänen testaamillaan peppukiitäjillä oli samoja piirteitä: jäykkää puhetta, omia sanoja ym. Tämän hän sanoi johtuvan siitä, ettei lapset olleet kontanneet. Hän sanoi lasten hyötyvän puheterapiasta ja poisoppivan omat sanat ja ettei asiasta ollut sen kummemmin haittaa kun sen vaan tiesi johtuvan peppukiitämisestä.

Nyt puheterapeutti on edelleen tutkinut lastamme, ja kuinka ollakkaan, alkaa näyttämään siltä, ettei pojalla olekaan dysfasiaan liittyviä ongelmia. Näyttää siltä, että ongelmat ehkä ovatkin olleet juuri tuosta peppukiitämisestä johtuvia.

Kummallista, ettei siitä kuitenkaan jutella tuolla puheterapian tai neuvolan puolella. Nyt olen saanut ohjeita järjestää pojalle vastakkaisten raajojen harjoituksia, esim. konttaamista ja hiihtämistä. Tämä kuulemma harjaannuttaisi poikaa ja parantaisi oppimisvalmiuksia. Nähtäväksi jää, onko meillä siis odotettavissa oppimisvaikeuksia.


Hienomotoriikassa ei mitään ongelmia, puhe alkoi keskivertoa aikaisemmin.



hänellä on sairautensa vuoksi iso maha, joka on estänyt liikkumista. Oppi kääntymään 6 kuukauden ikäisenä eikä koskaan pystynyt ryömimään (kun ei mahallaan voinut olla). Vuoden iässä alkoi kontata omalla tyylillä ja peppukiitää. Nyt harjoittelee kävelyä tukea vasten ja ikää on 1v3kk. Meillä se siis ainakin liittyi siihen, että lapsella oli fyysiset esteet muunlaiselle liikkumiselle (maha tuli tielle, painoi, tasapaino hakusessa kun vatsa painoi, jalat rimpulta verrattuna keskivartaloon jne) ja liikkumaan oppimista myöhästytti myös pari isoa leikkausta vatsan alueella, joista toipuminen vei aikansa.. Enkä ole kyllä ikinä kuullut, että se liittyisi kehitysviivästymiin.

Kyllä se vähän niin tuppaa olemaan, että motorisella kehityksellä ja puheenkehityksellä on yhteyttä...Ei välttämättä niin, että kyse olisi suoranaisesta kehitysviiveestä, mutta motoriikan ongelmat (esim. juuri se, ettei koskaan ole kontannut tai ryöminyt) voivat näkyä vasta kouluiässäkin, esim. lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksina.



Tämä liittyy pitkälti mm. keskilinjan ylittämisen ja kehon " vastapuolien" toiminnan vaikeuksiin. Siis kiteytettynä, se että on motorisesti hitaasti kehittyvää sorttia tai jokin vaihe jää välistä, ei automaattisesti tarkoita, että jokin olisi " vialla" . Kuitenkin lähes poikkeuksetta kaikilla lapsilla, joilla ilmenee viivettä puheen- ja kielenkehityksessä, on löydettävissä myös vaikeutta/viivästyneisyyttä motorisessa kehityksessä.







Ja melkoisesti kiidettiinkin. En nyt muista, koska poika aloitti sen peppullaan menon, mutta hoitoon meni 9,5kk ikäisenä ja silloin oli jo kova vauhti pepullaan. Osasi myös ryömiä, mutta pepullaan taisi mennä mieluummin. Hänellä molemmat jalat olivat eteenpäin, toiset kuulemma menevät sellaisessa aitajuoksuasennossa.



Poika meni siis hoitoon 9,5kk ikäisenä ja noin kuukauden päästä hoitaja sanoi, että poikamme oppi tänään ryömimään. Ihmettelin, että mistä puhuu, mutta sitten selvisi että poika oli sen ekan kuukauden hoidossa mennyt vain pepullaan. Hoitaja sanoi kyllä, että ei se hänenkään mielestään miltään uudelta taidolta kyllä näyttänyt. :)



Oletin, että konttausvaihe jää vallan väliin, mutta konttaamaan rupesi 11kk ikäisenä. Tukea vasten seisoi alle 10kk ja itse nousi seisomaan tukea vasten 11kk. Puita pitkin käveli 11kk ja 1v1,5kk ikäisenä lähti kävelemään. Sitä ennenkin kävely oli jo tosi varmaa ja piti vain hiukan kiinni toisella kädellä seinästä, mutta halusi olla varma taidostaan ja kun sitten lähti kävelemään niin ei mitään haavereita enää sattunutkaan, koska kävely oli niin sujuvaa.



Ensimmäisen hyvin selvän sanansa poika sanoi 9,5kk ikäisenä ja se oli " ÄITI" . Sen jälkeen sanoja tuli n. 10 uusia aika tiuhaan, mutta sitten homma hiukan hidastui ja uusia juttuja tuli tasaisen varmasti, mutta hitaammin mitä alussa. Nyt poika on 2v10kk ja puhuu pitkiä lauseita, vaikka puhe ei ihan täydellistä olekaan. S-tulee mutta R ei. Mielestäni poika puhuu kuitenkin samantasoisesti mitä suurin osa hänen ikäisistään. En ole missään vaiheessa ollut edes huolissani tästä, enkä kyllä liikkumisestakaan.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat