Vierailija

En koskaan rakastunut mieheeni. Hän kyllä minuun...luin tota aiempaa ketjua, ni mieheni ei kuitenkaan ole " tylsä ja ruma" , vaan täysin päinvastoin. Ei mulla ole varmaan koskaan ollut näin hyvännäköistä miestä, eikä näin vastuuntuntoista, sellaista joka oikeasti tekee kaikkensa naisen eteen.



Miksi helvetissä en siltikään rakastunut?! Ja miten tämä voi vaivata nyt kun suhde muutenki olisi jo arkipäiväistynyt vaikka olisinki rakastunut. Jotenki ajattelen, että olisikohan enemmän varmuuden tunnetta tulevasta, jos olis rakastunut.



Mies haluaisi jo lapsia. Minäkin haluaisin. Mutta en ole uskaltanut sanoa vielä joo, koska kelailen edelleen, olenko nyt varmasti oikean ihmisen kanssa. Voi olla, että riskinotto ja uskallus toisi lopulta sen varmuuden, tiedä sitten.



Ensimmäisessä ja ainoassa aiemmassa suhteessani (alettiin jo teininä seurustelee), tunsin halua perheen perustamiseen, mutta mies ei ottanut vastuuta edes ittestään. Se loppui lopulta siihen.



Noo, rohkaisevia kommentteja löytyykö? toivottavasti...

Kommentit (2)

pakko silti myöntää, että kyllä mä tosiaan nautin miesten ihailusta...varsinki kun oma mieheni ei sitä läheskään aina muista osoittaa. Tai ei vain ehkä näe mua samanlaisena kuin joku toinen. Ei mulla silti heikko itsetunto ole. En mä usko että pelkkien kehujen matkaan tms koskaan lähden, mutta toivon totisesti, etten tule koskaan rakastumaan keneenkään toiseen.

Rakastuminen on sitä alkuhuumaa, kun sukat pyörii jalassa ja hormonit jyllää.



Mutta se ei välttämättä jalostu rakkaudeksi (kiintymyydeksi, kumppanuudeksi, arvostukseksi, lämmöksi). Voi käydä niinkin, että ensihuuman mentyä suhde kuivahtaa siihen.



MUTTA voi käydä niinkin, että suhde alkaa kaveruutena ja kasvaa ajan myötä rakkaudeksi.



Miten niin?



No, mietipä sitä, että romanttisen rakkauden liitot ovat kuitenkin suht tuore juttu. Edelleenkin taidetaan iso - jos ei jopa valtaosa - maailman avioliitoista solmia järkisyin, sopimuksena sukujen välillä. Silti ne eivät välttämättä ole sen onnettomampia kuin nämä meidän romanttiset liitot. Kun ihmisellä riittää tahtoa sitoutua ja tehdä töitä suhteen eteen, niin se voi toimia oikein hyvinkin. Elämänkokemusten myötä voi kasvaa rakkaus ja lämpö.



Mutta mieti itse. Arvostatko miestäsi (kirjoituksesi perusteella arvostat), tunnetko lämpöä, toimiiko seksinne? Ja sitten sinä itse: onko sinulla hyvä itsetunto niin, ettet lipsahda liitosta satunnaisen ihailijan flirttailun takia etkä tarvitse elämänsisällöksesi ihastuksia muihin miehiin (eli onko sinulla tarve saada ihailua muilta miehiltä)? Jos vastasit kyllä molempiin, niin mikäpä teillä on ollessa.



Ja sitä paitsi, jos olet muuten lapselle valmis, niin ei sinun nyt tarvitse osata loppuelämääsi ennustaa - riittää kun nyt olet sitoutunut mieheesi ja haluatte lapsia.



Kukapa meistä nyt kuitenkaan voi täysin varma olla siitä, että avioliitto on ehjä ja onnellinen hautaan saakka...



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat