Seuraa 

Puran nyt tuntoja hieman tänne kun tuntuu että on pakko saada jonnekin avauduttua...

Mieheni lähtee huomenna inttiin ja jään puolitoistavuotiaan lapsemme kanssa kotiin. Olen raskaana rv 28.

Tunteet ovat muutenkin herkässä raskauden myötä, mutta nyt en pysty ollenkaan muuta kuin vaan koko ajan ajattelemaan sitä kamalaa ikävää itku kurkussa.

Huoli on suuri. Murehdin omaa jaksamista ja sitä miten selviän sitten kun vauva syntyy ja on toinenkin pieni hoidettava. Myös ikävä tuntuu raastavalta nyt jo! Tiedän että paljonkin suurempiakin murheita voisi olla, ja olenkin kiitollinen kaikesta hyvästä mutta tämä tilanne tuntuu minulle nyt silti ylitsepääsemättömän vaikealta. Puoli vuottakin tuntuu nyt niin mahdottoman pitkältä ajalta.

Löytyyköhän täältä ketään joka olisi kokenut saman?



-surullinen ja todella ahdistunut Nanna

Kommentit (2)

mä olin koko viime vuoden sotaleskenä ja kyllä siitä selvisi minulla nyt ei ollut lasta enkä odottanut silloin mutta lomilla ne ovat kokoajan muutamat leirit nyt ovat ikäviä ja alku aina hankalaa... armeijä kuitenkin huomio tulevan isän ja pääsee kyllä varmasti mukaan synnytykseen ja saa ns. isyyslomaa sen 2vk.... Ellei miehesi kyllästy komenteleviin kakaroihin ja lähde lätkimään sieltä niinkin on monelle käynyt :)

Muistan kuinka ikävä/ikävää oli, kun mieheni oli armeijassa. Tosin teillä on vielä lapsi ja toinen tulossa...Alku on varmaan kamalaa, mutta kyllä se siitä varmaankin helpottaa. En voi nyt muuta sanoa kuin, että jaksamisia ja vielä tulee se päivä, kun miehesi kotiutuu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat