Vierailija

Kommentit (18)

saada " väärän" tyyppisen lapsen?? Siis sellaisilla luonteenpiirteillä mitä ei voi sietää kenessäkään ihmisessä esim. vaikka sellaisen perusnegatiivisen, joka ei koskaan innostu mistään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä äärimmäisen vaativa 4,5 vuotias. Kyllä välillä ihan oikeasti tunnen inhoavani häntä. Onneksi tunne ei kestä kauaan, ihan normaalia lienee. Jos inhon tunne on päälimmäisenä niin sillon kannattaa hakea apua.

Oletko ollut masentunut synnytyksen jälkeen? Oletko yksin hoito/kasvatusvastuussa? Oletko hyvin väsynyt?



Muista kuitenkin:

LAPSESI EI PYYTÄNYT SAADA SINUA ÄIDIKSEEN. Mieti sitä.

Ota vain erilainen kanta. SINÄ voit osaltasi vaikuttaa lapseen, siis positiivisesti kunhan vain itse heität ärsyyntymisesi koppaan ja ajattelet kuinka hyvä lapsesta olisi VOINUT tulla jos kasvatus kohdallaan. Rupea sinä ohjaamaan poikaa jos kerran teillä aina jatkuvasti on. Vai oletko sinä niitä äitejä jotka ensimmäisen esteen nähdessään heittävät pyyhkeen kehään, huoh.



Pojalla on varmasti vain vaikeaa, auta sinä osaltasi pienen elämää.

vihaa esikoistani kohtaan. Hän on usein tosi hankala erityislapsi ja joskus tekisi mieli hakata (omaa) päätä seinään kun tulee niin epätoivoinen olo.



Joskus joku täällä lohdutti kun olin kirjoittanut elämästämme että vaikuttaa siltä että erityislapsemme on syntynyt oikeaan perheeseen, kun saa kuitenkin paljon rakkautta. Monesti vaan tuntuu ettei tämä taho joka päättää kenelle näitä erityislapsia syntyy ole todellakaan tiennyt miten heikkoja ja riittämättömiä me ollaan. JOSKUS tuntuu että olisi pitänyt aloittaa lastenhankinta vasta seuraavasta lapsestamme. (Anteeksi esikoiseni, onneksi et tätä koskaan lue...)

Silloin tulee se tunne. Tosin se menee pian ohikin. Myös poikani joka on 5-vuotias saa kyseisen tunteen aikaan ajoittain.

Uskoisin tän olevan ihan normaalia. Myös sitä mitä eniten rakastaa maailmassa, voi hetkittäin inhota. Jos tunne olisi joka päiväinen ja jatkuva, olisin huolissani.

Tulee siis riita tilanteessaa esiin jos nuoren kiukuttelua jatkunut pitkään, esim viikon putkeen.

Kyseessä hankala nuori jonka kanssa eläminen on raskasta. Nuorella todella paljon ongelmia koulussa, ihmissuhteissa ja käy terapiassa.

Nuorempaa kohtaan näitä tunteita ei vielä ainakaan ole. Ovat kyllä luonteeltaan tosi erilaisia. Murkku on useimmiten huonolla tuulella, tiuskii, huutaa, kiukuttelee, uhmaa. Nuorempi sosiaalinen ja iloinen perusluonteeltaan.

Vaikeina aikoina miettinyt etten haluaisi olla murkun kanssa missään tekemisissä jos ei olisi oma lapseni.

Miettinyt myös onko tämmöiset tunteet normaaleja..

Monen kanssa asiasta jutellut ja pitävät ihan normaalina kun tietävät miten hankala murkkuikäiseni on

Se on ylirasittava tapaus: levoton, rauhaton, " narri" , lähes kaikessa mahdollisessa jäljessä kehityksessä. Puhe on jossakin kaksi-kolmevuotiaan tasolla: s on t, r on l. iskä on ikkä, keltainen on keetanen jne.

Piirtäminen aivan onnetonta, ihmisellä on tikkujalat ja kädet kiinni päässä, joaa on silmät ja suu. Eli ei vartaloa ollenkaan.

Ei osaa edes nimeänsä kirjoittaa, saati sitten että tuntisi vielä mitään kirjaimia tai numeroita.

Syödessä pitää lusikkaa tai haarukkaa aivan " juuresta" kiinni sellaisella vauvaotteella.

Vaatii aina apua pukemiseen, peseytymiseen jne. Mikään ruoka ei kelpaa, pitäisi olla aina vaan vanukasta, paahtoleipää tai makkaraa.

Yksinkertaisesti kamala kakara!!!

Ja kyllä, haukkukaa minut nyt jos haluatte, muttä tämä on totuus. En vaan kestä sitä tyhmää kakaraa silmissäni.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat