Vierailija

Ajatellaanpa asiaa välillä toisinpäin. Siis onko käynyt niin, että joku ihminen tuntuisi olevan kiinnostunut sinun seurastasi tai ystävyydestä, mutta syystä tai toisesta et itse ole yhtä innostunut tuon ihmisen seurasta tai ystävyydestä? Niin mikä oli syynä, että et alkanut vastavuoroisesti soittamaan tai pyytämään kylään, iltalenkille tai puistoon tsm vaan annoit asian olla?

Sivut

Kommentit (35)

Millainen (kysymys kakkoselle) on liian päällekäyvä ihminen. Olisi mukava kuulla millaista pidät päällekäyvänä. Jokaisella kun varmaan on omanlaisensa asteikko.

Ja kolmoselle, että millainen ihminen imee sinusta voimia, olisi mielenkiintoista kuulla.

Tarkoittaa esim uskovaisia jotka tuputtavat arvojaan ja omia elämäntapojaan. Suurin osa uskovaisista on varmasti muuten hienoja ihmisiä, mutta mä en halua kuulla selostuksia siitä kuinka mun pitäisi mennä naimisiin yms

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sellaisen ihmisen jouduin heivaamaan, jolle olin viikossa maailman tärkein ihminen. Hän hoki koko ajan, ettei hänellä ole muita ystäviä ja että olen hänelle hyvin tärkeä. Soitti joka päivä, olisi halunnut tavata joka päivä ja syyllisti minua minkä ehti, jos en halunnut nähdä vain häntä. " No sulla onkin niitä muita kavereita, mutta mä saan olla yksin vaan kun säkään et ehdi mua näkeen."



En vain kestänyt sitä, että olin yksin vastuussa hänen mielenterveydestään ja ainoa sosiaalinen kontakti. " Mä en voi puhua näistä kenellekään muulle" hän aina vetosi ja minä sitten kuuntelin tunteja ja puhelimessa vielä illalla kun en kehdannut sanoa, että ole hiljaa välillä. Minusta hän ei ollut kiinnostunut mitenkään muuten kuin kuuntelijana. Välillä hän puhui uskomattomalla katkeruudella ihmisistä, jotka ovat hänet hylänneet.

Alkuun säälin häntä, mutta sitten tajusin, että hän vain imee energiaa muista ihmisistä antamatta itse mitään. Niin että ei ihme jos ei ole ystäviä.

Vierailija:

Lainaus:


jonka elämäntyyli tekee selväksi sen, että hänellä ei ole samoja elämänarvoja kuin minulla.

esim. avoliitossa asuvan kanssa minulla olisi vaikeuksia tulla toimeen, tai sellaisen jolla on monelle miehelle lapsia, tai jolla olisi lävistyksiä ja tatuointeja.

(olen siis aika uskonnollinen)



joskus harmittaa jos joku tuntuu tosi kivalta mutta elämä on niin kevytkenkäistä tai jotain että en kehtaa sellaisen ihmisen kanssa kuljeksia.




Onko useimmilla ihmisillä näin? Että ystävän elämänarvot pitää olla hyvin samanlaiset kuin itselläkin?



Minä asuin miehen kanssa avoliitossa (nyt naimisissa), minulla on lävistyksiä ja tatuointeja. Olen kuitenkin kaikkea muuta kuin " heitukka" , olen absolutisti, hyvän moraalin omaava, toiset huomioon ottava ihminen. Olisiko ystävyys minun kaltaiseni kanssa sinulle mahdotonta?



Toki ihan erilaisen ihmisen kanssa on vaikea olla ystävä, mutta minusta pieni erilaisuus on ystävyydessäkin vain rikkaus. Itse en ole uskovainen, mutta minulla on uskovia ystäviä. Heidän kanssaan on mielenkiintoisia keskusteluja.

Tapaan paljon ihan potentiaalisia ystäviä, mutta ... olen niin laiska. Minulla ei ole tarvetta tavata niin paljon ihmisiä. Kaikki ystävyysreseptorit on jo käytössä. Tykkään vaan olla kotona ja itsekseni. Viihdyn erinomaisesti. Olen kotikissa.

aika oivallus oikeastaan. Täytyypä aivan pohtia. Kartanko ihmisiä, joista saattaa myöhemmin olla vaivaa tai jotain hankaluutta. En olisi itse keksinytkään, mutta luulen että mulla tuollainen on jotenkin sisäänrakennettua. En edes ajattele sitä, että karsin joukosta sellaiset, joilla näyttäää olevan liian rankkaa. Olenpa aika hirveä.

ilmaisee lukevansa Seiskaa ja viittaa siihen keskusteluissa auktoriteettinä: " Seiskassakin sanottiin, että..." Jostain syystä mulla nousee karvat pystyyn: tällainen ihminen ei voi olla kovin fiksu... Kokemukseni mukaan tämä on jopa pitänyt paikkansa.

MInua ahdistaa liika suunnittelu. Täytyyhän sitä jäädä yllätyksillekin tilaa. Eli semmoista rentoa saa olla. Ei pikkuasioihin takerruta.



Yksi ystävyys kaatui tähän eroon. Miten jollain voi olla korkeempi tieto siitä miten kaiken pitää maailmassa mennä.



MInusta maailma menee niinkuin menee. Thats' it.

vai ei kelpaa yh ystäväksi kun jos joskus vaikka hänen lapsiaan joutuisi hoitamaan. Kuule, kyllä sen tekee ihan muut hoitajat kuin ystävät. Et kai vaan ole ikävä ihminen?

tai että toinen yrittää jollain lailla " ripustautua" . En oikein osaa sanoa, miksi joidenkin seurassa tulee ahdistunut olo ja toisten ei. Joskus olen lopettanut ystävyyden siihen, kun on tuntunut siltä, että yhteyden pito on enemmän taakka.



Joskus olen huomannut kyllä myös toisinpäin, eli joku ihminen, jonka kanssa tekisi mieli ystävystyä enemmän, ei sitten innostukaan. Silloin yleensä otan harvemmin yhteyttä ja annan aikaa. Jos ystävyys syttyy, niin vaikka sitten hitaammin. Toista täytyy kunnioittaa.



Ehkä joillekin ajankohta on väärä (liikaa muutenkin tekemistä) tai sitten hänellä on erilaiset käsitykset ystävyydestä. Joidenkin naisten mielestä aikuisella naisella ei tarvitsekaan olla ystäviä, oma aviomies ja perhe riittävät. Joskus on paras antaa olla. Kuka ties myöhemmin elämässä tilanne muuttuu?

ihminen, joka puhuu koko ajan ja aina saa asiat käännettyä itseensä. Joskus jos yrittää kertoa jostain omastaa ongelmastaa, toisella on varmasti ollut saman asian kans ongelmia, miljoona kertaa vaikeampina vaan.



Toinen tyyppi oli semmoinen, joka vaikutti tosi mukavalta. Kuitenkin parin tapaamis kerran jälkeen alkoi haukkua minulle erästä kaveriaan ja kertoa tämän asioita minulle. Heti tuli olo, etten halua hänen kanssaan juuri kaveerata, kun eipä tiedä mitä minusta puhuisi.



Joskus on ollut semmoisia mukavia ihmisiä, jotka ovat 3ehkä tarvinneet erilaista kaveruutta kuin mitä olen pystynyt antamaan. Joitakin ihmisiä on ehkä tavannut vaan väärään aikaan.



Meillä on iso suku ja paljon perhetuttuja. Jotkut mamma kaverit haluaisivat tiiviimpää ystävyyttä ja ihan " perhekavereita" , kun meillä ei taas ole aikaa uusille perheystäville niin tiiviisti kuin he tarvitsisivat. Joskus ystävyys kaatunut ihan siihen.

kun on oma perhe, tarvii aikaa myös perheelle ja miehelle. Tämä ystävä on itsekin perheellinen, mutta hän ilmeisesti haki jotain kadotettua nuoruutta kun olisi koko ajan menossa " näin tyttöjen kesken" , ja unohti oman lapsen. Vihdoin hänen oma miehensä pisti hänet seinää vasten.

Eli yh:n lapsia saattaisi joutua hoitamaan. Työttömästäkin saattaisi koitua riesa, se ehkä rupeisi alvariinsa rahaa lainailemaan. Muutenkin haluan kavereikseni sellaisia joita ei tarvitse hävetä. Hyvännäköisiä, hauskoja ja ihan tyhmäkään ei tarvitse olla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat