Vierailija

mutta muu perhe on tyytyväinen. Välillä oikein inhoan tätä kylää ja sen kapeakatseisia ihmisiä. Jos teet jotain vähänkin erikoista siitä juorutaan sitten joka paikassa. Eikä ole mielikuvitusta, valitettavasti. Jos haluan elokuviin, saan ajaa kolme varttia. Lähimpään tavarataloon on puoli tuntia. En ole ystävystynyt oikein kenenkään. Muutama läheisempi on muuttanut pois. Tätä taloa rakastan ja omaa rantaa, mutta kaikki muu...AHDISTAA! En tiedä miten tästä eteenpäin?

Sivut

Kommentit (19)

Tämä talo tuli tosiaan ostettua hetken mielihäiriön johdosta! Olin juuri saanut vauvan enkä ajatellut selvästi. Piti muka heti saada helposti isompi asunto ja hups, tämä talo olikin myytävänä. Ja minkä vahingon teimmekään:((((.



Mua on täällä asuminen ahdistanut valtavasti. Se on just sitä mistä ap:kin puhuu: joka paikkaan pitkä matka ja bensaan (tai tätä nykyä dieseliin) menee helvetisti rahaa. Mua harmittaa myös se aika mikä autossa tuhraantuu! Nyt kun lapset on isompia, heitä pitää jatkuvasti olla jonnekin kuskaamassa. Olisi kiva kun voisi yhtäkkiä lähteä vain kauppaan eikä siihen menisi kuin ½ tuntia... Täältä ei niin vain lähdetä, vaan pitää aina suunnitella kaikki tarkkaan!!!



Ahdistaa myös se, ettei täällä asu ketään samanikäistä. Täällä asuu enimmäkseen mummoja:(.



Kesti kauan ennen kuin sain miehen ylipuhuttua, mutta onneksi olemme varmaan muuttamassa täältä jossain vaiheessa pois. Ihanaa! Ei sitä voi elämäänsä heittää hukkaan asuen paikassa jossa ei viihdy. En halua kuolla täällä, näin olen jopa ajatellut!



Emme muuta varsinaisesti pois maalta, mutta muutamme edes keskustaan. Kauppoihin tulee olemaan 1½ km ja koulut ja pankit samalla etäisyydellä. Naapureita enemmän ja ennen kaikkea samanikäisiä! On mahdollisuus ystävystyä ihan eri lailla.

Innostat ja painostat muuttamaan ihmisten ilmoille. Vetoa vaikka siihen, että lapsetKIN tarvitsevat enemmän mahdollisuuksia, ja että tulet hulluksi, jos et pääse sivistyksen pariin. Vain yksi elämä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viimeinen pisara oli kun työpaikalla juoruttiin erään työkaverin erosta. Yksi lähiö oikein kuhisi kun työkaveri asui siellä ja suurin osa muistakin työntekijöistä. Oli sellainen uusi omakotitaloalue, mihin oli nuoret lapsiperheet rakentaneet ja paljon tämän talon työntekijöitä kun oli hyvän matkan päässä.



Ostimme talon maalta, koska halusin työpaikan ja kodin väliin tarpeeksi matkaa. Nyt voin viettää vapaat ihan omassa rauhassa, eikä tarvitse nähdä työkavereita. Muutenkin olen itsenäinen ihminen, jonka harrastukset ovat sellaisia, että en tarvitse niihin kavereita.



Toisille sopii maalla asuminen, toisille ei. Kaverini muutti Helsinkiin joku vuosi sitten ja uhosi, että nyt pääsee elokuviin ja teattereihin ja harrastuksiin jne. Kysyin kerran, että onko käynyt paljonkin. On kuulemma käynyt kerran elokuvissa ja teatterissa ei kertaakaan.



Tampereelta on itselläni sellainen kokemus, että piirit on pienet. Äkkiä tuli tutuksi kuka on kukin ja juorut levisivät heti värikkäimmistä henkilöistä. Supina kuului jos joku oli nähty jonkun määrätyn ihmisen käsipuolessa. Ei se sen kummempaa juoruilua ollut kuin maallakaan.


Olen asunut hyvin erikokoisissa paikoissa. Ja todellakin elämä maalla on ihan erilaista kuin kaupungissa! Tokihan kaupungissakin juorutaan, mutta juttujen mittakaavat on ihan eri sfääreistä.

omakotitalo ja ainakin järven rannalla. Jos muuttaisitte johonkin kaupunkiin, niin sitten saisitte talonne myyntirahoilla todennäköisesti vain jonkin kerrostaloasunnon. Enemmänhän sitä aikaansa kotonaan viettää kuin tavarataloissa, elokuvissa tms. Niin ja anna toisten juoruta rauhassa. Hehän niitä säälittäviä ovat.

Kaikki ei ole maalla asuvaa tyyppiä. Asuin lapsuuteni ihan peräpökölässä, lähdin rapakon taakse heti 18-vuotiaana. Helsinki riittää juuri tällä hetkellä minulle, mutta suunnittelen jo, että voisi sitä suurempaankin muuttaa.



Kotona käydään kääntymässä ja nukkumassa, elämä on minulle ulkona. Ei missään kotinurkissa. Älä anna tukahduttaa itseäsi, jos siellä maalla elo ei oo sulle sopivaa.

ap kirjoitti että hänellä on perhe. ei silloin käydä vain kotona kääntymässä. täysin eri asia kuin sinkulla tai vaikka lapsettomalla parilla!

kahden vuoden päästä tulin juoksujalkaa takaisin kaupunkiin, ei jumalauta kun ne ihmiset on landella niin uteliaita ja tyhmiä. joka paikkaan on helvetinmoinen matka ja kaikki rahat menee bensaan että pääsee päivisin ihmisten ilmoille... siinä vaiheessa ei paljoo oma kiva talo lohduta kun vituttaa kaikki muu ko. paikassa

EI IKINÄ ENÄÄ!


Jos muutat isoon kaupunkiin tai sen liepeille, ei välimatkat leffaan tai ostoskeskuksiin ainakaan lyhene. 45 minuuttia saa esimerkiksi Helsingissä kulumaan matkoihin helposti.



Olisiko tästä apua... Minä teen " lomamatkoja" kavereiden luo säännöllisin väliajoin. Esim kerran kahdessa kuukaudessa riittää minulle hyvin. Otan auton ja suhautan päiväksi juoruilemaan jonkun kaverin luo. Joskus käydään kaupoilla, joskus leffassa tai syömässä. Ikea on vakkarivierailukohde. ;)



Lakkaa surkuttelemassa omaa oloasi. Jos ajattelet kokoajan, että täällä on kamalaa, ihan hirveetä... niin varmasti onkin. Voit tarjota lapsillesi nyt jotakin tosi arvokasta: tilaa ja rauhaa. Haluatko ihan oikeasti sieltä pois?

Kaupungeissakin oli mukavaa, mutta kaipasin ihan fyysiseen kipuun saakka luontoa, sitä että se alkaa heti kotiportilta. Niinpä en voi kuvitella asuvani kaupungissa kovin pitkään, siksi asummekin siis maalla koko porukka.



Maalla ei kannata solmia liian läheisiä naapurisuhteita kenenkään kanssa. Helposti tiedetään toisten asioista liikaa. Eli pidä vähän etäisyyttä.



Luultavasti kuitenkin naapuriapu ja sellainen hyväkin toisista välittäminen pelaa. Naapureita kuuluu auttaa tiukan paikan tullen.



Kannattaa noudattaa vanhanaikaista vieraanvaraisuutta. Se tuskin on väärin missään päin Suomea.



Ainakin täällä Keski-Suomessa pissaillaan omilta portailta eli ei naapureiden asioista ja mielipiteistä tarvitse niin kauheasti välittää, jos nyt ei kannata provosoidakaan.



Tutustuminen ja hyväksytyksi tuleminen kestää ainakin kymmenen vuotta, eli kärsivällisyyttä vaaditaan maalle muuttajalta.



Kaikkein vaikein maalla on varmaan hyväksyä siipeilijöitä ja hanttapuleja. Pelin henki on, että jokainen huolehtii itsestään, elättää itsensä ja on yritteliäs ja oma-aloitteinen. Niinkuin jo käytännön elämäkin sanelee.



Maalla on myös mukavia asioita, joita ei kaupungista löydy ja joista jokainen voi nauttia. On rauhallista, luonto ja luontoharrastukset ovat lähellä (marjastus, sienestys, kalastus, melonta, soutu, metsästys, vaeltaminen, retkeily, hiihto, ulkoilu, mäenlasku luonnon tarkkailu, valokuvaus, maalaaminen, materiaalien keräily käsitöitä, taidetta varten, erilaisten eläinten pito, elim. lampaat, kanat, koirat, kissat, ankat, kalkkunat. Lisäksi kaikki harrastukset joita voi tehdä kotonaan: käsityöt, kuvataide, musiikki, puutarhanhoito, metsätyöt. MOnenlaista voi tehdä, jos haluaa.



Maallakin voi viihtyä, mutta sopeutuminen vie varmasti aikaa, jos on tottunut kaupunkielämään.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat