Seuraa 

Minua ihmetyttää miksi lähes kaikki tällä palstalla olevista kysymyksistä ja jutuista koskee omakotirakentamista ja siihen liittyviä asioita? Ihmetyttää onko tosiaan niin, että tänä hulluna aikana ihmiset rakentavat ja ottavat kamalan suuria lainoja vain sen takia että pitää saada oma talo?



Itse asumme rivarissa ja olemme olleet hyvin tyytyväisiä tähän asumismuotoon. Meillä on oma pieni piha ja kun asumme päätyasunnossa, emme voi valittaa edes asumisesta aiheutuvasta melusta. Taloyhtiömme on hyvin rauhallinen ja ihan mukavalla paikalla. Asumme asumisoikeusasunnossa ja meillä ei ole isoa asuntolainaa ja vastikekin on huomattavasti pienempi kuin vastaavankokoisessa vuokra-asunnossa (ero tällä alueella jopa 150-200 euroa verrattuna esim. kaupungin vuokra-asuntoihin).



Ihmetyttää se, että eikö ole ketään muuta joka ajattelisi niin, että on mukavampaa asua omiin tarpeisiin riittävän suuressa asunnossa ja maksaa kohtalaista vastiketta ilman hillittömän suurta asuntolainaa.



Joka puolelta kuulee, että asuntolainojen korot ovat nousussa ja kun on iso lainamäärä niin prosentin tai puolentoista korotus vaikuttaa jo kuukausilyhennykseen jopa 50 euroa korottavasti/kk.

Minusta on mukavaa, että voi käyttää rahaa elämiseen ja vaihtaa jopa jossain vaiheessa autoakin ja kaikkein tärkeitä on se, että voi nukkua yönsä rauhassa miettimättä asuntolainojen korkojen nousua.



Olemme itse kokeneet 90-luvulla asuntojen hintojen laskun ja täytyy sanoa suoraan, että olemme oppineet ehkä sen takia hyvinkin varovaisiksi. Ostimme kalliiseen aikaan ensimmäisen yhteisen pienen kaksiomme 80-90-luvun vaihteessa ja kun perheen lisäyksen takia jouduimme myymään sen 96 niin saimmekin siitä vain noin puolet maksamastamme hinnasta. Olemme maksaneet lainamme pois ja nyt olemme onnellisia ettemme ole enää velkavankeudessa.



Olemmeko ainoita jotka ajattelemme näin?? Meillä on tietysti käynyt tuuri oman nykyisen asuntomme kanssa kun tämä tuntui heti omalta kodilta tähän muutettuamme. Seuraamme vielä uteliaisuudesta asun-toilmoituksia mutta eipä meillä ole aikomustakaan muuttaa tästä pois.



Muitakin asumismuotoja löytyy kuin pelkkä vuokra-asuminen ja monen perheen kannalta voisi olla parempi vaihtoehto juuri asumisoikeus- tai osaomistusasunto. Sijoittamansa asumis-oikeusmaksunhan saa poismuuttaessaan taikaisin indeksillä korotettuna.

Sivut

Kommentit (21)

GreenGables:

Lainaus:


Vanha talon remontoijana en ole myöskään voinut välttyä ajattelemasta, että monet nykytalot tehdään nopeasti ja mahdollisimman halvalla - jotta saadaan kompensoitua sitä kaupunginlaidan minitontin suhteetonta hintaa - eikä useinkaan mietitä, miten talo sitten kestää aikaa ja asumista. Minä kyllä tiedän, miten sata vuotta sitten hyvin rakennettu talo sitä kestää, enkä missään tapauksessa vaihtaisi vanhaa taloamme uuteen. Huvittavaa tilanteessa on se, että tämä vanha talo maksoi suurine tontteineen kenties kolmasosan siitä, mitä samankokoinen uusi, vaikka materiaalien laatua ei voi edes verrata! Remontointiin toki on kulunut jonkin verran rahaa, mutta panen pääni pantiksi, että 30 vuoden kuluttua talomme on loistokunnossa tämän päivän tusinataloon verrattuna.



.




Ehkä nyt mennään hieman asian viereen mistä alkuperäinen aloitti keskustelun, mutta en voi kuin ihmetellä kuinka voit luulla, että näitä 100 vuotta vanhoja taloja riittää kaikille halukkaille rakentajille. Jos teillä on ollut onni löytää ko vanha hyvin rakennettu talo, on aikamoista hurskastselua ihmetellä, miksi kaikki eivät osta vanhaa taloa. Ehkä siellä maalla (?) näitä taloja on enemmän, mutta ei niitä ole 10 km:n säteellä kaupungeista ja kaikki eivät halua maalle asumaan.



Toiseksi, jos remontoi tällasen vanhan talon yhtä laadukkaaksi esim. lämmitys-, ilmastointi- sähkö- ja atk-järjestelmien osalta sekä tiivistää eristykset sellaisiksi, että talo on lämpötaloudellisesti tyydyttävää luokkaa esim. seinien, ikkunoiden ja ylä- ja alapohjien tiivistäminen, niin kyllä siihen aika paljon kuluu rahaa.



Kyllähän se tiedetään yleiseti, että ennen on osattu rakentaa hyviä terveitä taloja, mutta niiden remontoimisessa on se ongelma, että jos tehdään edellä mainitsemani tiivistykset väärin, niin talo saatetaan pilata asuinkelvottomaksi ja se alkaa homehtumaan. Mutta muussa tapauksessa näissä on lämmityskustannukset melko suuri kuluerä tai jos lämmitetään puilla niin sitten aika vaivalloinen.



Kaikilla asioilla on kaksi puolta, mutta eläkäämme kaikki onnellisina rivitaloissa, vanhoissa omakotitaloissa sekä me rakentajat omissa tusinataloissamme :-D


Minä ajattelen hyvin paljon samalla tavalla kanssasi. En suostuisi ikinä ottamaan lainaa, jota en VARMUUDELLA pystyisi maksamaan takaisin ja haluan, että lapsillani on varaa harrastaa, koko perheellä varaa matkustaa ja että meillä on kaksi autoa nyt kun pitää kuskata lapsia niihin harrastuksiin jne...



Siitä huolimatta me elämme lähes 300-neliön vastarakennetussa omakotitalossa (+autotalli ym.) isolla tontilla pääkaupunkiseudulla. Minulla on käynyt asuntokaupoissa myös ihan hyvin menneisyydessä kun ostin kaksi edellistä asuntoa halvalla, remontoin ja myin jälkimmäisen yli tuplahinnalla verrattuna siihen, mitä siitä maksoin. Pelkkää tuuria en tästä kyllä kiitä, koska kyllä mukana on ollut tietoista harkintaa ja laskelmointiakin. Lisäksi säästäväinen elämäntapa ja kova työnteko ennen lapsia ovat tuottaneet tulosta ja nyt on varaa nautiskella lapsiperheen elämästä.



Tällä hetkellä meillä on lainaa alle 130 000 euroa ja säästöjäkin yli 40 000 euroa. Tuloillamme tuota lainaa maksellaan ilman ongelmia vaikka korot nousisivat minne. Lisäksi meillä on sairauden / työkyvyttömyyden tai kuoleman varalle " takapiha" , eli saisimme lainamme verran rahaa milloin tahansa myymällä takapihalta pläntin maata tontiksi. Talon olemme rakentaneet niin, että juoksevat asumiskulumme ovat 200 euroa kuussa (maalämpö ym.). Pystyisimme siis asumaan tässä talossa, vaikka joutuisimme molemmat peruspäivärahalle! Lapset voivat sitten aikanaan rakentaa omat talonsa tontillemme jos haluavat.



Suo siis ihmeessä meille omakotirakentajille rakentamiskeskustelut ilman huolta tulevaisuudestamme ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä sellainen tuntuma että moni " ottaa rahansa ulos" niistä kun hinnat ovat aika korkealla. Näin meidän lähipiirissä on parikin perhettä tehnyt. Sitten aloitetaan uusi rakennusprojekti tai ostetaan talo/asunto sijainnilta johon ilman rakennetun talon myyntiä ei olisi ollut varaa. Jokunen uusi talo voi olla myynnissä myös avioeronkin vuoksi...

tai lähinnä tätä suomalaisten kovaa hinkua saada OMA TALO. kai se sitten on perinteistä jotain, että se on SE juttu elämässä.



lähinnä vaan tuntuu, että monesti tämän palstan jutut ovat kuin k-raudan auvoisesta mainoksesta, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta tai toinen tulossa ja se labradori, ja sitten yhdessä puuhastellaan sen talon kimpussa. ja mietitään kodinnhoitohuoneen sävyjä-kai se sitten todella on se suomalainen unelma. vaikka moni ei näin tunnustaisikaan.



minun puolestani kukin tehkään mitä tykkää ja millä tavalla haluaa. aika homogenista porukkaa varmaan me suomalaiset kyllä olemme tässä suhteessa.



me asumme (hui) kerrostalossa, mutta erittäin ihanalla paikalla meren vieressä ja melkein keskellä Helsinkiä. neliöitä on vajaa 100. en ole haikallut muuttavamme juurikaan toisenlaiseen asumismuotoon, korkeintaan EHKÄ rivariin, tai jos löytyisi mukavat naapurit niin voisi harkita paritaloon - vaikka tämän asunnon hinnalla saisikin jo toiset 100 neliötä rivaria vaikka Espoosta tai Helsingin muilta alueilta ihan kevyesti. että ei se aina ole rahasta kiinni, lohdutukseksi voin sanoa, että eivät KAIKKI todellakaan halua omaa taloa. me kuulumme mieheni kanssa heihin. emme koskaan ole olleet viehättyneitä mistään taloprojekteista, ja se ei meillä ole varallisuudesta kiinni, vaan elämän arvoista ja omista mieltymyksistä. minusta on mukavaa kun joku muu tekee lumityöt, vettä voi käyttää kunka paljon haluaa ilman että lämminvesivaraaja tyhjenee, ja se että tässä pyörii muitakin ihmisiä kuin pelkkä oma perhe lähistöllä. ehkä olemme sitten urbaanimpia.

Rivarimme oli yhdeltä noista paikkakunnista joita sinä et arvosta mutta jota moni muu arvostaa niin paljon että mekin teimme asunnostamme 60 000e voiton 2,5 vuoden asumisajassa.



Me arvostamme tilaa ja avaruutta kodissa ja sitä jokaiselle on oma paikka eli kaikilla lapsillakin oma huone. Kun hankimme tontin vähän kauempaa niin saimme hyvin tilaa kohtuullisella hinnalla ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme. Ei täältä Tampereelle aja kuin 30 min ja se on riittävän lyhyt aika meille =)

Joillakin alueilla omakotitalon rakentaminen (nykyään enemmän rakennuttaminen) voi olla halvempi vaihtoehto. On varmasti monia perheitä joilla lainan määrä rakentamisesta huolimatta ei ole hirveän suuri, mutta kyllä on näitäkin perheitä joilla tuo laina on mielestäni ylimitoitettu. Itseäni hirvittäisi joidenkin kavereiden lähes 200 000 euron, saatikka lähes 300 000 euron lainamäärät (vaikka perheiden tulot eivät ole isot, lähinnä hyvää keskituloa ja perheissä vielä usein lapsia tulossa tai lapsiluku ei täynnä, joka heikentää tuota käytettävissä olevan rahan määrää sitten myöhemmin verrattuna rakennusaikaiseen tilanteeseen). Lisäksi usein tuon rakentamisen kustannuksilla voi olla tapana paisua/ylittyä rakentamisen aikana ja lopputulos ei ole se mitä on laskettu.



Eli kyllä siis joidenkin perheiden osalta en ymmärrä myöskään tuota tarvetta saada oma talo hinnalla millä hyvänsä. Suurin osa rakentajia taitaa kuitenkin olla ihan realistisesti asialla.



Se mitä tulee noihin talojen kestävyyteen ajan myötä ja laadukkuuteen ollaan monta mieltä. Tästä syystä kuitenkin meillä on rakennettu kivitalo ja myöhemmin se on vaihdettu pitkästä puusta rakennettuun pellavavillaiseen taloon. Eli ei ihan perinteistä " talopakettia" . Vaihtoehtoja tuohon rakentamiseen kyllä löytyy, myös kestävyyttä ajan myötä ajatellen (siis talon elinkaarta).


Niin arvelinkin. Ja tässähän se pulma onkin; En millään muotoa halua muuttaa Tampereelta esim. Pirkkalaan, Ylöjärvelle tai Lempäälään.



Itse asumme siis mieluummin hieman ahtaasti rivarissa, mutta erittäin kivalla paikalla lähellä järveä ja lähellä keskustaa, kuin, että muuttaisimme n 30 km päähän isoon okt:n.



Arvovalintojahan nämä ovat eikö totta.

mutta he eivät välttämättä palstaile täällä :)



omakotitalon rakentaminen on iso projekti ja siihen ryhtyvät haluavat tietty jakaa ja saada muiden kokemuksia. he ovat aktiivisia palstailijoita ja siksi kalliita omakotitaloja lainarahalla rakentavat aiheuttavat palstaharhan. vaikka tuntuu että KAIKKI tekevät niin oikeasti täällä kirjoittelee vain suht pieni vakkariporukka joka tekee niin. tyytyväisinä rivareissaan tai kerrostaloasunnoissaan asuvat eivät välttämättä ole niin kiinnostuneita asumiseen liittyvistä asioista että jaksavat/viitsivät täällä jatkuvasti roikkua...



ihan sama juttu on esim. kun lukee tuota lastentarvike-palstaa. sen mukaan kaikki äidit pukevat lapsensa reimateceihin ja muihin merkkivaatteisiin. mutta kun oikeassa elämässä katselee lasten vaatteita niin suurimmalla osalla on jotain lassien haalaria ja henkkamaukan trikoopaitaa päällä.



itse kuulun johonkin puoliväliin näitä ryhmiä. asumme omakotitalossa mutta emme ole velkaantuneita kurkkuamme myöten eikä omakotitalossa asuminen ole minulle " elämäntehtävä" . olen asunut suurimman osan elämästäni kerrostalossa ja viihtynyt siellä hyvin mutta tässä elämänvaiheessa pienten lasten kanssa okt:ssa asuminen tuo meille elämänlaatua ja helpottaa minun arkeani huomattavasti. voin hyvinkin kuvitella että sitten kun lapset muuttavat aikanaan pois kotoa niin muutettaisiin miehen kanssa kivaan kerrostaloasuntoon taikka rivariin.

Luulen että " rakennusbuumi" ja siitä keskusteleminen nykyään vain näyttää siltä että olisi buumia, rakennuslupia on myönnetty suunnilleen samaa tahtia kuin ennenkin ainakin täälläpäin. Totta on että korkojen lasku on aiheuttanut piikkiä lainanottoihin ja vähän mietityttää olemmeko oppineet " niinkunyhtäänmitäänniinku" edellisestä lamasta.



Keskustelu on paljon tiukempaa ja nopeatahtisempaa kuin ennen, monellako oli 10-15v sitten tietokone ja keskustelukanavat kotonaan? Eipä tulleet toisten mielipiteet ja pulmat kotiin silloin.



Rakentaminen ja remontointi (joka on mielestäni paljon vaativampaa, purat ja rakennat, huhhuh hatunnosto teille) on perheen voimavaroille suuri satsaus joten se herättää keskustelua ja tuskailua ja näkyy kanavan aloituksissa.



Olen samaa mieltä kanssasi että on hassua haaveilla jostain minkä kuvittelee olevansa muotia tms jos se ei ole perheen todellinen tarve, hankkia oma talo ja perunamaa liian kalliilla hinnalla. Näitä hankkijoita varmasti on mutta tuskin kaikki raksaajat. Pikemminkin luulen että tässä ollaan siinä pihistelijä- ja tinkaaja-laumassa :D



Kaveri on tyytyväinen vuokrakolmiossa, ihmetteli keinutuolissa istuen että mitä me touhotetaan rakentamista ja isompaa, eikö se jo tuo entinen riitä.



Nii-i.

elikkäs muutimme seutukunnan suurimmasta muuttovoittokunnasta 30km päähän naapurikuntaan erittäin hyvälle ja siellä arvostetulle alueelle jossa kuitenkin tonttien hinnat entisen kotikunnan hintojen suhteen huomattavasti edullisemmat. Itse talon hinnassahan eroa ei olisi ollut. Tosin jos olisimme onnistuneet entisestä kotikunnasta saamaan kunnan tontin olisimme saaneet talomme pystyyn 60 000e kalliimmalla kuin mitä entisestä rivariasunnosta saimme.

Hei!



Me ollaan asuttu vuokralla kerrostalossa, asumisoikeusrivarissa ja nyt omassa omakotitalossa.



Viimeksi asuimme asumisoikeusrivarin päädyssä ja pidimme siitä todella paljon. Päädyimme kuitenkin loppujen lopuksi ostamaan omakotitalon (ok-talon vuokraaminenkin yms. olisi toki voinut tulla kysymykseen, jos vain sellaisia olisi ollut tarjolla), koska täällä saa sentään NUKKUA yönsä rauhassa (eikä kuunnella kun viereisen kolmion rappusissa ravaa viikonloppuisin yli 50 nuorta bilettäjää, joita poliisit käyvät välillä ajamassa tiehensä). Lisäsyy muuttoon oli se, että entiset rakkaat naapurimme ja heidän nuoristo yms. vieraansa ajoivat tuhatta ja sataa päivä- ja yökaudet muutaman metrin päästä ulko-oveltamme heti pensasaidan takaa, joten sain pelätä pienokaisemme puolesta.



Myös kerrostaloissa on ollut sellaista möykkänää, ettei paremmasta välilä. Esim. alakerran naapuri kapakasta tultuaan pisti stereot täysille ja alkaoi kavereineen hyppiä tasajalkaa, niin että omat taulumme helisivät seinillä.



koska itselleni elämä kerrostalossa ja rivitalossa on ollut kidutusta.



Myöskään omakotitalossa asuminen ei tarkoita sitä että olisi hillittömästi lainaa. Riippuu ihan siitä missä asuu ja millaisen talon on ostanut/rakentanut.



Taloja saa halvallakin, mutta tuskin Helsingin seudulta taikka jos kaiken on oltava uutta, ensiluokkaista ja trendikästä.

tosiaan arvoja on erilaisia ja joskus myös pelkoja muttaa arvojansa. Halusin tuoda esille sen että meitäkin pelotti tosi paljon tämä maalle muutto mutta kun ei kerta kaikkiaan huvittanut ottaa mielettömiä lainoja niin joku ratkaisu oli keksittävä. Sitten teimme henkisen benji-hypyn ja ostimme tontin maalta. Myönnän että ostotilaisuuten mennessä tulevaisuus maalla jännitti niin paljon että oksennus meinasi tulla mutta nyt kun olemme täällä jonkin aikaa asuneet näyttää hyppy kannattaneen.



Ap:n viestiin viitaten: kaupungissakin rakentaminen tulee isolla perheellä halvemmaksi kuin vanhan ostaminen jos sattuu saamaan kaupungin tai kunnan tontin. Yksityisten tonttien hinnat ovat ainakin Tampereen seudulla aivan järjettömiä. Isot talot maksavat ihan maltaita. 4h+k omakotitaloja saa kohtuullisella hinnalla mutta sellainen ei olisi meidän perheen tilannetta juurikaan muuttanut.


Nämä ovat todellakin arvovalintoja; Minä arvostan (kuin myös muu perheeni) edellisessä viestissäni mainittuja asioita, sinä taas teidän valintaanne vaikuttaneita asioita. Onko kaikesta pakko olla samaa mieltä?



Ap kirjoittajan ajatuksena oli kai ihmetellä tätä hillittömäksi paisunutta buumia hankkia se iso okt ja volvo pihaan, vaikka sitten EUR 300 000 velalla.




Saanko kysyä, missä nykyisin asutte, jos noin pienellä välirahalla pääsitte vanhasta rivarista uuteen omakotitaloon? Eli muutitteko esim arvostetulta alueelta vähemmän arvostetulle?



Ainakaan meidän kaupungissa tuollainen ei olisi käytännössä mahdollista (ilamn radikaalia asuinalueen muuttoa siis).

varsinkaan suositella asumismuotoamme kenellekään sellaiselle, joka ei siitä ole kiinnostunut (ja myönnän, että vanhassa talossa asumiseen tarvitaan tietynlaista kiinnostusta ja asennetta). Halusin vain tuoda esiin sellaisen näkökohdan, että joskus näitä rakentajien tekstejä lukiessa tulee sellainen mielikuva, että sitä omaa unelmataloa ollaan rakentamassa ihan hampaat irvessä.



Yllätyksiä ja myös yllättäviä menoja tulee väistämättä eteen, ja sitten jos siihen budjettiin ei ole mietitty tarpeeksi joustovaraa, voi käydä niin, että väkisin aletaan säästää väärässä paikassa. Tottahan toki monet nykytalotkin ovat varmasti pystyssä vielä sadan vuoden päästä, kun rakennusvaiheessa ei aleta tyhmällä tavalla pihistelemään.



Nykyisin on aika tavalla sama meininki kuin 80-luvun lopun hurjina vuosina, kun tonttien korkeiden hintojen myötä etsitään rakennuspaikkoja kaukaa keskustoista, missä tonttien hinnat tuskin koskaan nousevat. Tai sitten tehdään halvalla taloja niille keskustan läheisyyden kalliille tonteille.



Olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen seikkaan, että aika paljon on myynnissä joka viikko lähes valmiita tai juuri valmistuneita " pieteetillä itselle rakennettuja" omakotitaloja. Olisiko käynyt niin, että siitä unelmasta tuli liian kallis, kun se piti laittaa heti myyntiin?

olen minäkin seurannut tätä omakotibuumia. Varmaan monet ovat rakennusprojektiin lähteneet ihan realistisesti, ottaneet huomioon koronnousut ja hintojen muutokset. Mutta aivan varmasti joukossa on paljon niitäkin, joille tärkeintä on vain saada se oma talo, ja siinä on sivuseikaksi jäänyt se, että projektista voi tulla kestämättömän kallis.



Vanha talon remontoijana en ole myöskään voinut välttyä ajattelemasta, että monet nykytalot tehdään nopeasti ja mahdollisimman halvalla - jotta saadaan kompensoitua sitä kaupunginlaidan minitontin suhteetonta hintaa - eikä useinkaan mietitä, miten talo sitten kestää aikaa ja asumista. Minä kyllä tiedän, miten sata vuotta sitten hyvin rakennettu talo sitä kestää, enkä missään tapauksessa vaihtaisi vanhaa taloamme uuteen. Huvittavaa tilanteessa on se, että tämä vanha talo maksoi suurine tontteineen kenties kolmasosan siitä, mitä samankokoinen uusi, vaikka materiaalien laatua ei voi edes verrata! Remontointiin toki on kulunut jonkin verran rahaa, mutta panen pääni pantiksi, että 30 vuoden kuluttua talomme on loistokunnossa tämän päivän tusinataloon verrattuna.



Kaikillahan varmaan on pyrkimyksenä kuitenkin löytää sellainen asuinmuoto, jossa viihtyy. Olkaa tyytyväisiä, että te olette rivitalossanne sellaisen löytäneet! Omakotirakentajille toivotan sisua ja pitkää pinnaa, ja järki käteen laina-asioissa.

valinnoista. Itse stadilaisena en kyllä kaipaa sinne enkä kerrostaloon yhtään takaisin, mutta nyt väliaikaisasuntonamme olevan rivarin kaltaisen voin hyvin kuvitella itselleni sitten vanhuusvuosina. Mutta vasta sitten.



Mun mielestäni jo edellisessä omakotitalossamme oli ihana asua ja maltan tuskin odottaa kun kesällä muutamme uuteen. Mutta - jo ensimmäistä rakentaessamme päätimme ettei meille koskaan tule kesämökkiä koska emme ehtisi nauttia kahdesta pihasta (hoitamisesta puhumattakaan) ja toisaalta haluamme matkustaa niin paljon kuin mahdollista. Onneksi olemme juuri ja juuri saaneet 2-3 matkan rahat kasaan vuosittain vaikka taloa maksammekin pankille. Kun on maksanut asuntolainoja jo 26 vuotta siitä tulee tapa, ei edes haikaile niitä rahoja käyttöönsä. 15 vuotta lisää ei tunnu enää missään. Kunhan eläkkeelle pääsee ilman lainoja - se on tavoite:)

Aika samalla tavalla ajattelen, mutta sillä poikkeuksella etten edes haaveile pientalossa asumisesta. Kuulun niihin muutamaan omituiseen suomalaiseen, jotka todella nauttivat kerrostalossa asumisesta eikä edes haaveile pientaloon muuttamisesta. Arvomaailmani taitaa olla myös siten aika vinksallaan, kun en millään usko olevani yhtään sen onnellisempi isossa ja merinäköalalla varustetussa asunnossa kuin tässä keskikokoisessa betonikuutiossa. Minulle kun kodin ei tarvitse olla linna, sen kodin hengen luo minulle ne sisällä olevat ihmiset ja tunnelma.



Varovaisuutta on minullakin ihan selvästi, johtuen kai siitä, että vaikka en itse viime laman aikaan vielä asuntoa omistanutkaan, niin olen sitä vierestä sen verran tajuissani seurannut ja nähnyt surullisia ihmiskohtaloita ja olen pikkuisen seurannut myös talouselämää tuolta edellisen nousukauden ajoilta tähän päivään asti. Olen tännekin joskus kirjoitellut, että yksi huono juttu (kuten korkojen nousu) ei yksittäisen perheen taloutta kaada, mutta kun kohdalle osuu pari tai kolme ikävää juttua yhtä aikaa, niin sitten menee elämä hankalaksi suuren lainan kanssa. Siihen ei tarvita kuin työttömyys, sairastuminen tai vaikkapa avioero taloudellisesti vaikeaan aikaan, jolloin asunnon hinta on laskenut ja velkaa on enemmän kuin asunnon arvoa.



Se mistä taas olen alkuperäisen kanssa eri mieltä niin on se, että näitä riskejä olis vain uusien omakotitalojen hankkineilla. Ainakin mitä minä tunnen, niin monella on kovin paljon velkaa ihan kaikissa asumismuodoissa, kerrostaloissa, rivitaloissa ja paritaloissakin. Yksistään velan määrään ei tietysti kannata tuijottaa, siinä missä 200000 euron velka 500000 asunnosta ei välttämättä ole kovin suuri riski, jos tulot on suuret ja vakaat, niin minusta 100000 velka 100000 arvoisesta asunnosta on melkoinen riski, jos tulot ovat epävarmat.



Jotkut väittämät taloudesta kulkevat minusta tosi sitkeinä, kuten se, että pääkaupunkiseudun hinnat ei voi laskea, kun tänne kaikki vaan aina haluaa ja samoin se, että korot eivät voi tässä tilanteessa nousta niin, että ne haittaisivat ihmisten taloutta. Valitettavasti ainakin minun käsityskyvyllä molemmat ovat nykytaloudellisessa tilanteessa vaan ihan toiveajattelua. Ennustajaksi ryhtyminen on vaikeaa ja negatiivisten asioiden ennustajalle ei yleensä paljon hurrata, mutta veikkaanpa, että 6 vuoden päästä olemme aika erilaisessa taloudellisessa tilanteessa kuin nyt. No, mutta sen aika näyttää.

Me asuimme myös rivitalo asumisoikeusasunnossa ja olemme mieheni kanssa molemmat asuneet lapsuutemme omakotitalossa ja ehkä siksi molempien haaveena on aina ollut oma omakotitalo. Mutta jos sen rakentaminen ei olisi ollut järkevää, emme olisi sitä uskaltaneet aloittaa ja rahoittaa pankkilainalla.



Eli asuimme vuonna 1991 valmistuneessa 99 m²:n rivarissa joka olisi jo ollut remontin tarpeessa, mutta edes lauteita ei vielä taloyhtiö luvannut uusia. Jääkaappi vuoti, matot jo kuluneita ja paljon jo muuta pientä ehostamista olisi asunto jo kaivannut. Silti maksoimme asumisesta 700 e/kk vastiketta + veden kulutuksen mukaan sekä asumisoikeusmaksun lyhennystä pankkiin 300 e/kk.



Saimme kunnalta tontin edullisesti ja rakensimme siihen talon 143/200 m² ja lainaa otimme 180 000 euroa, jota nyt lyhennämme 900 e/kk + muut asumiskulut. Eli rahaa menee kuukaudessa enemmän kuin ennen, mutta asumistaso on AIVAN eri luokkaa kuin asumisoikeusrivarissa. Toiseksi, jos nyt myisimme talon pois, saisimme myyntivoittoa 50 000 euroa. Eli vaikka asuntojen hinnat laskisi, niin emme tule jäämää missään nimessä tappiolle asuntoa myydessä.



Mutta myönnän, että paljon on niitä rakentajia jotka ovat lainoittaneet taloutensa yläkanttiin tai esim. rakentavat kunnan " halpatontille" 300 000 euron talon ja jos sen joutuvat joskus myymään, kukaan ei sitä sillä hinnalla tule siltä paikalta ostamaan.



Jos on sattunut saamaan hyvän ja edullisen asumisoikeusasunnon jossa viihtyy, niin tottahan siinä kannattaa asua, varsinkin jos ei näe mitään " järkisyytä" miksi pitäisi rakentaa talo. Me mielestämme teimme oikean ratkaisun, mutta tulevaisuus näyttää oliko se sitä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat