Seuraa 

Eli meillä lapsen isä ei ole koskaan kuulunut perheeseemme ja isättömyys on ollut lapselle se normaalitilanne eikä lapsi ole aikaisemmin ilmaissut mitenkään isänikävää.



Nyt eskari-ikäisenä lapsi (tyttö) on joskus sanonut toivovansa itselleen isää, ei sitä biologista henkilöä vaan äidin miestä. Onpa hieman ollut havaittavissa sellaista äidille mies -etsintöjäkin.



Lapsen vuoksi liityin jokin aika sitten yksin- ja yhteishuoltajien liiton paikallisyhdistykseen, jotta lapsi löytäisi itselleen vertaisryhmän, jossa voi halutessaan jutella asioista muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien lasten kanssa.

Kommentit (12)

Ja myös eskari-ikäinen.. Kovin samankaltainen tilanne meilläkin, myös kaipaa kotiin " isähahmoa" , ei niinkään omaa isää välttämättä. Pyysi tuossa yksi hankkimaan meille miehen kotiin, ei oikein ymmärtänyt mikä siinä on niin vaikeaa :) Mutta en ole vieläkään keksinyt hyvää vastausta kun tyttö kysyy, miksi isä ei käy eikä soittele. Täytyy vaan yrittää jotenkin nätisti sanoa ja pitää pokka vaikka sydän särkyykin toisen puolesta..

Olisi tosi mukava joskus vaihdella enemmänkin ajatuksia samassa tilanteessa olevien ja saman ikäisten lasten äitien ja miksei isienkin (jos sellaisia löytyy) kanssa.


meillä kohta 8v tyttäreni ei ole koskaan tavannut isäänsä...eikä luultavimmin ainakaan isänsä tahdosta tule koskaan tapaamaankaan.

Kun tyttäreni oli vielä pienempi hän todella haki vain isähahmoa ja miehenmallia...kaikki miehet tuntui kiinnostavan ja jokaisen mies vieraan syliin oli päästävä. Kaikki oikeestaan muuttu kun vajaa 3 vuotta kestänyt suhteeni päättyi. Tyttäreni oli silloin about 4 vuotias. Mies kun oli ollut niin kauan läsnä kasvussa ja elämässä niin tyttäreni oli omaksunut hänet isäkseen. Oli tosi vaikeeta selittää tätä isä kuviota...en halunnut valehdella. Siitä sitten pikku hiljaa yritin iän mukaisella tasolla selitellä, nyt tällä hetkellä seurustelen ja tämä isä juttu on jo paljon helpompi asia...ei tarvii selitellä.

Tyttäreni kyselee ajoittain todella paljonkin isästään...miksi ? milloin saan tavata ? jne. Olen kokenut asian todella vaikeaksi - antaisin lähes mitä tahansa jos isä unohtaisi meidän erimielisyytemme ja tapaisi omaa lastansa !

Oma ohjeeni vastaavanlaisessa tilanteessa oleville on että miettikää tarkkaan miten asian selitätte, lapsi tyytyy loppujen lopuksi aika selkeisiin lyhyihin vastauksiin !

Koittakaahan jaksella :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja olen alusta asti ollut pojan kanssa kaksistaan. Päivähoitoon poika meni vasta eskariin, sitä ennen srk kerhossa ja mummilla.

Ei ole pahemmin vieläkään ihmetellyt että miksi asutaan kahdestaan, tosin joskus toivoo että isä asuisi meidän kanssa ja kun olen kautta rantain tiedustellut syytä niin " siks että se hakis mut joskus aikaisemmin päiväkodista " ( vien klo 7:10 ja haen 16:50) ...

Ollaan aika paljon vain kahdestaan, tosin reissattu jonkin verran ettei ihan kotinurkissa pyöritty, mutta varsinaisia " kavereita " ei ole kuin päiväkodissa ja muutama tuttavaperheen lapsi. Olen kyllä ajatellut että mahtaako oikein vielä tiedostaa ettei olla ns normaali perhe. Tosin ohimennen on maininnut että päikkiskaverilla " on isä ja puoli-isä ja ne hakee kaveria vuorotellen.." . Itselläni ei ole uutta miesystävää, joten meidän tilanne on aina ollut tämä sama.

Joskus ( kerta pari vuodessa ) on ihmetellyt että missä hänen isä ja olen kertonut että asuu kaukana ( valkoinen valhe, asuu 60 km päässä mutta ei edes halua tavata, ja isyyttä ei ole vahvistettu)ja asia on ollut sillä kuitattu, muutama tarkentava kysymys on ollut mutta siinä se... En sitten tiedä tuleeko ongelmia myöhemmin .. Mutta vaikea on poikaa ja isää pistää tapaamaankaan kun isä ei halua..siitä sitä vasta pojalle paha mieli tulisi..:-(

Minä päädyin hankkimaan lapsen klinikan kautta, koska lapsen saaminen parisuhteessa ei onnistunut ja sitten se loppuikin ja ikää alkoi kertyä mittariin. Klinikka ei ikävä kyllä suostunut tunnetun luovuttajan käyttöön joten lapsi on nyt sitten todella isätön, koska minulla ei ole uutta kumppaniakaan. Toivon vain että luovuttaja joskus suostuu tapaamaan lapsen, kun hän on isompi.



Huonosta omastatunnosta haluaisin kovasti päästä irti minäkin. Toisaalta, miksi sitä pitäisi tuntea? Monesti tuntuu että " vika on yhteiskunnassa" , perhekäsitys on edelleen niin kapea, huolimatta kaikista monenkirjavista perhemuodoista. Lapsi suhtautuisi varmaan ihan eri tavalla jos tunnustettaisiin että joissakin perheissä nyt on vain äiti tai isä (ja joissakin kaksi äitiä). Mihin tuota vanhanaikaista ydinperheen ihannointia oikein tarvitaan, kun joka tapauksessa liki puolet liitoista hajoaa jossain vaiheessa. Fiksumpaa olisi sopeutua tilanteeseen eikä nähdä siinä vain jotain ongelmia koko ajan.

Meillä on nyt jotenkin unohtunut ne omasta isästä kysymiset melkeinpä kokonaan, joskus vain varmistaa, muistiko hän nimen oikein.



Olen aina kertonut, että me aikuiset ollaan joskus ihan tyhmiä, mutta se, ettei isä käy tai soita koskaan, ei ihan varmasti tarkoita sitä, etteikö hän rakastaisi lasta tai että lapsessa olisi jotain vikaa, vaan sitä, ettei iskä vain halua nähdä äitiä.



Joskus on kyllä tuntunut, että ollaan ihan outo ilmestys tässä maailmassa, kun ei ole edes sitä etäisää, mutta jotenkin olen vain niin tottunut tilanteeseen, etten enää jaksa ihmetellä ihmisten ihmettelyä. Ja hämmästyn aina positiivisesti, jos kuulen toisen yh:n olevan samalla tavalla todellakin yksinhuoltaja.

Isää vain ei ollut.



Hän on nyt naimisissa ja hänen lapsella on isä. Hänelle oli vaikeata nähdä se miten hänen lapset nauttivat isästään ja miten heillä on läheinen suhde joka varmaan jatkuu koko elämän.

Se sattuu kun lastaan kasvattaessa näkee mistä itse jäi paitsi. Samalla pystyy iloitsemaan siitä että hänen lapsellaan on asiat toisin.







Joo, kai sitä pikkuhiljaa alan minäkin pääsemään eroon siitä " syyllisyydentunteesta" että ollaan kaksin, mikä toisaalta on ihan käsittämätöntä koska eihän mun pitäis sitä tuntea.. ja tosiaan on mukava kuulla muistakin :)



että on olemassa muitakin lapsia, jotka elävät elämäänsä vailla isää. Meillä isä pysyy hetken kuvioissa ja poistuu taas. Miestä rinnallani ei ole, joten miehen mallia on turha hakea.



Meillä lapsi on kertonut, että pitää ostaa uusi isi. Muutamia uusi isi-yrityksiä on ollut ja lapsi on tykännyt heistä suunnattomasti. On vain niin monia miehiä, jotka eivät voi hyväksyä muiden miesten lapsia, sen ymmärrän. Ja on miehiä, jotka ymmärtävät kokeiltuaan, ettei tästä tule mitään.



Vaikka siinä onnessa menisi vain hetki, sydän särkyy, molemmilta. Minulta ja lapselta. Totta kai lapsi toivoo äidin parasta. Ja näkee, että äidin on hyvä olla tämän miehen kanssa, etenkin kun niitä ei ole monia ja vain parhaat on tuotu näytille lapselle. Niin kävi taas. Ja koitetaan elää yksinäistä elämäämme... Välillä jaksamista, välillä sinnittelyä, mutta aina joskus niin ihanaa:) Eiköhän mekin olla ansaittu itsellemme mies ja varmaankin se joskus saadaan. Pian, toivottavasti:)

näyttää olevan yksinhuoltajien tilanteet. Minulla alle 1v poika ja tilanteeni sikäli erilainen, että me katsotaan isää valokuvista ja käydään haudalla. Olen vain ajatellut että sitä ei osaa kaivata mitä ei koskaan ollutkaan mutta vuosien myötä huomaan varmasti olevani väärässä..onko kellään tälläistä tilannetta?

mutta minustakin on mukava lukea muista täysin sosiaalisesti isättömistä lapsista. Omani on alle 2-vuotias, joten ei vielä osaa isää kaivata.

ap:ltä ja muilta kysyisin, että minkäikäisenä lapsenne ovat ensimmäistä kertaa kysyneet isästä ja miten olette asian käsitelleet?

Minulla on poika 4v ja tyttö 2v, joilla sama isä. Erottiin, kun tyttöä odotin viimeisilläni. Mies löysi toisen. Hän asuu ja työskentelee tuossa 100 km päässä. Tyttärensä on nähnyt viimeksi joskus viime kesänä, mutta täysin ilman kanssakäymistä. Hakee pojan luokseen joka toinen viikonloppu. Hakee uinnista ja palauttaa vanhemmilleen, jottei vaan tarvitsisi nähdä meitä. Minulle on sanonut, etten saa edes soittaa pojan asioista. Poika viihtyy isällään ja tämän uudella emännällä todella hyvin ja mielellään aina lähtee. Tyttö tietää, että hänellä on sama iskä kuin veikalla. Eri asia sitten minkä verran tuon ikäinen ymmärtää. Iskän kuva on näkyvillä pojan huoneen seinällä. Vielä ei ole ollut ongelmia, mutta sydän meinaa ajoittain äidillä särkyä ihan pelkästä ajatuksesta, että kuinka joku ei voi rakastaa noin kaunista ja ihanaa olentoa! Minulla on ollut uusi mies jo pitkään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat