Mikä oli viimeinen tikki, mikä sai teidät tekemään eropäätöksen

Vierailija

.

Kommentit (13)

Vierailija

mulle mies sanoi, että haluatko sä, että me erotaan. Multa pääsi, et joo, vaikken ollut ollenkaan varma vielä, siitä se sitten lumipallona eteni, ja ero tuli. huh

Vierailija

Muita syitä oli jatkuva henkinen väkivalta; nimittely, vähättely, haukkuminen. Ei kymmeneen vuoteen tehty kesälomalla muuta kuin veneilty, miehen toiveesta ja mun toivomuksia ei kuunneltu pätkääkään. Mies ei osallistunut lasten kasvatukseen kuin huutamalla jos kotia ei oltu siivottu kaiken piti olla kuin museossa. Lisäksi mies haukkui ja huusi lapsille tosi rumasti. Ja juu, oli hiton kaksinaamainen kaikille tutuille siitä miten hyvin hän hoitaa työn ja perheen ja blablabla.

Sitten vaan riitti. En tosiaan enää keksinyt mitään puhuttavaa miehen kanssa ja sanoin ihan suoraan, että en enää rakasta. Enkä ollut koskaan rakastanutkaan. Kuukausi siitä muutin lasten kanssa pois enkä ole päivääkään katunut!

Vierailija

Vastasin etten aio jäädä sitä odottelemaan ja päätettiin erota. Luojan kiitos, että erottiin, nyt elän jo seitsemättä vuotta upeassa suhteessa. ;)

Vierailija

Me perheenä emme olleet mitään, vähänkin kun joku muu tarvitsi jotain, aina tuli lähtö. Kaikki työasiat mies hoiti viimeisen päälle mutta kun tuli kodista kysymys oli kaikki merkityksetöntä. Kesälomat vietettiin joko kotona tai hänen perintömökillään ja mitään muita vaihtoehtoja ei ollutkaan. Mitään yhteisiä haaveita tai pyrikimyksiä ei enää olut, mies oli menossa ihan eri suuntaan unelmissaan kuin minä.



Lapset tulivat aina jossain viidennellä sijalla, kodin ja lasten hoitaminen oli minun vastuullani. Vaikka olisi osalistunutkin, kaikki ohjeet haettiin aina minulta ja niistä koitettiin kaikella tavalla päästä kun olin ne pyynnöstä antanut.



Hellyydestä tai edes välittämisestä millään tasolla ei ollut mitään tietoa, mutta seksi olisi aina kelvannut ja sillä sai kiristää ja olla kiukkuinen jos sitä ei saanut. Kaikkien muiden vaimot olivat kuulemma nymfomaaneja, vain minä en suostunut tekemään "palveluksia".



Pohjimmainen vika oli siinä, etten minä enää rakastanut. Olinko rakastanut koskaan? Hyvä ystävyyssuhde siitä olisi voinut tulla, jos olisimme olleet vähääkään samalla aaltopituudella.



Nyt erosta jo vuosia, ei uutta miestä eikä tulekaan. Olen velkaa lapsilleni rauhallisen kodin kun en ydinperhettä pystynytkään antamaa. Olen vieläkin siitä erittäin pahoillani.

Vierailija

että mies siis käytti alkoa ja korkkasi pullon, en osallistunut siihen.

Ja kaikki tuo kulissien alla tapahtunut siis miehen käytöstä.



Ihmettelen vain, että miksi katsoin tuota vuosia.. ja yhdessä teimme monta lastakin.



t. nro 8

Vierailija

Mutta lisänä vielä fyysinen väkivalta ja alistaminen. Ja miehen liiallinen alkoholin käyttö.

Isyylomat vietti ryyppylomina, jo laitokselta meitä hakiessaan koukkas Alkossa (minä ja vauva odotettiin autossa) ja pullo korkattiin kotipihalla.



Eräänä päivänä vain havahduin.

Päällisin puolin meillä kauniit kulissit, oma talo, muutama lapsi, työpaikat, kaksi autoa, harrastukset.. kaunis piha..

Kulissien alla väkivaltaa, syrjähyppyjä (mies siis), viinasekoilua, huutoa, kiroilua, lasten läpsimistä.. lista on loputon.



Nyt olen elänyt onnellisesti erillään miehestä muutaman kuukauden.

Minulla ja lapsilla on koti, jossa ketään ei vähätellä, haukuta, toisille ei huudeta eikä kiroilla.

Ketään ei satuteta, kenenkään ei tarvitse pelätä.

Kukaan ei örvellä kännissä.



Toistaiseksi mieskin on pysynyt asiallisena, myös tavatessaan lapsia.

Selvin päin on onneksi tapaamiset ollut.

Vierailija

Viimeinen oivallus tuli silloin, kun olin pari viikkoa käymässä vanhempieni luona ja takaisin lähteminen tuntui vain tympeälle velvollisuudelle. Ajattelin, että olisin mieluummin vanhempieni luona, heidän kanssa sentään on jotain yhteistä ja voi KESKUSTELLA asioista ja tehdä kaikkea. Huomasin, ettei poikaystävän kanssa ole mitään yhteistä eikä me tehdä koskaan mitään kivaa yhdessä, ollaan vain kuin kämppiksiä. Olin silloin 22 v. ja yhdessä oltiin oltu viisi vuotta, joista viisi vuotta ihan turhaan...

Vierailija

ja tajusin oikeesti että perusta suhteessamme on ikuisesti rikottu eli ei ole enää perustaa mihin jatkaa rakentamista vaikka haluttiin. Vaikka kuinka yrittäisi tuommoisen asian jälkeen ei saa IKINÄ sitä vanhaa aikaa takaisin ja perusta on pilattu, näin se vain on vaikka kuinka moni yrittää uskoa ja ehkä luuleekin että kaikki unohdettu ja jatkettu eteenpäin. Perusta on luottamus suhteessa ja ilman sitä ei ole kunnon suhdettakaan.

Vierailija

yhdistettynä ikuiseen valehteluun, miehen jatkuva juominen, siihen että ei meillä ollut enää vuosiin ollut mitään puhuttavaa toisillemme.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat