Lapsen kanssa uskonnollinen keskustelu.

Vierailija

Ekaluokkalaiseni kertoi minulle tänään ihmeissään kuinka eräs luokkakaverinsa ei usko Jeesukseen. Sanoin pojalle että maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät usko. Poika kysyi sitten että uskotko sinä äiti, en halunnut valehdella pojalle ja vastasin että en oikeastaan usko. Poika ilmoitti minulle että hän ainakin uskoo ja sanoin siihen että usko vaan se on ihan hyvä.

Olisiko minun ollut kuitenkin järkevintä vastata jotain ympäripyöreätä?

Kommentit (7)

Vierailija

Mielenkiintoista on, että meillä mies ei usko ollenkaan ja itse taas uskon hyvinkin vahvasti. Emme ole lapselta sitä peitelleet, että meillä on tässä asiassa erilainen mielipide. Myös "kerhon tädit" tietää sen eikä siitä sen kummempaa kohua ole tullut (ellei sitten kahvipöytäkeskusteluissa). Tilanne ei häiritse meitä perheessä, mutta joitakin ulkopuolisia se joskus kummastuttaa.

Vierailija

En näe mitään syytä valehdella. Odotan innolla kun hän menee kertomaan seurakunnan kerhotädille, että äiti ei usko Jeesukseen..

Vierailija

Teit oikein, kun kerroit oman mielipiteesi rehellisesti mutta sanoit, että myös uskominen on hyvä.



Meillä kotona tilanne on päinvastoin. Lapsi ei ole aikoihin uskonut asioihin, joita Raamatussa ja uskontotunnilla opetetaan, mutta itse olin aika uskonnollinen vielä tuossa iässä. Sisimmässäni osa minusta uskoo vieläkin. Ymmärrän kuitenkin lastani hyvin, kun hän selittää uskovansa vain tieteeseen (ikää kymmenen vuotta).

Vierailija

Jos asiasta tulee vielä puhetta, niin voithan kertoa, että ihmiset uskovat monilla eri tavoilla. Ja jos vilpittömäsit olet iloinen pojan uskosta, niin kerro se hänelle toistekin. Ehkä voisit myös hankkia jonkun Jeesuksesta kertovan lasten kirjan, niin pojalle selviäisi tarkemmin, mistä on kyse. :)



t. Jeesukseen uskova äiti, jonka 6-v. tytär myös äskettäin sanoi tykkäävänsä Jeesuksesta tosi paljon. ;)

Vierailija

Toki vastailen jos poika vielä aiheeseen palaa. Oli minusta kiva että poika oli niin päättäväinen vaikka äiti ei uskonutkaan. Luulen että pojan mielipiteeseen on paljon vaikuttanut seurakunnan kerhot joissa kävimme ahkerasti ennen kun eskarin aloitti.

AP

Vierailija

Avoin ja luonnollinen linja on minusta paras.



Liika jyrkkyys mihinkään suuntaan on huono juttu, ei pidä halveksia ihmisten uskoa, tai kauhistella uskomattomuutta.



Oma usko tai uskomattomuus saa sitten olla mitä on, eli sen voi minusta kertoa lapselle ihan suoraan.

Vierailija

Mietinkin, että olenko kirjoittanut asian tänne epähuomiossa. =) Itse en edes kuulu kirkkoon, mutta lapsella on oikeus uskoa mihin haluaa, nyt ja tulevaisuudessa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat