Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

näin jälkikäteen,olihan se tuskaisaa,niin kauan kun minulla piti kärsiä supistuksia..eli niitä oikein kipeitä alkuun n.2-3h...sitten sain epiduraalin ja taivas laskeutui maan päälle..sain nukkuakin jopa=)

sitten se alkoi taas tuntua semmoselta tukalalta kun alkoi ponnistusvaihe eikä puudutetta enää voitu laittaa lisää...mutta se meni oikeastaan äkkiä se ponnistusvaihe..

ja sen jälkeen kaikki kipu mulla unohtui kun sai vauvan rinnalle,oikeen tuli virtaa taas lisää ja jaksoi naureskella=)



hmm..mulla oli vähän tarkoituksena kertoa jotain positiivista,kun aina pelotellaan kuinka kauheaa se on ja sitä ei kestä..alatiesynnytystä siis..



ja pimpsa ei löystynyt,on vain vähän erinäköinen nyt,kun on väliliha leikattu.

Kommentit (20)

vaan uudestaan!!!

Viimeisimmästä ei ole aikaa kuin 2 viikkoa ja olen elämäni parhaimmassa kunnossa!!! Jälkivuoto on loppu ja paino on tippunut jo alemmaksi kuin raskaaksi tullessa oli...

Synnytyksessä oli ainoastaan viimeinen vartti ennen ponnistusta hetki jolloin oikeasti sattui, mutta ei ylitsepääsemättömästi!!!

Niin ja synnytys kesti vajaat 3 ja puoli tuntia!!!



Ei synnytykset ole kaikille maailman kivuliain paikka siltikään!!!



häipyi kuin taikaiskusta kun synnytys alkoi. Olin älyttömän rauhallinen koko ajan, vaikka synnytys kesti kaikkineen kaksi vuorokautta ja oli helvetillinen. Mutta kun se oli ohi, se oli ohi. Kyllä ne kivut muistaa vieläkin, mutta ne on takana ja sillä selvä. Menisin uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki aika nopeita, joten kipulääkettäkään en ole juuri tarvinnut. Toipunut olen joka synnytyksestä hyvin ja nopeasti eli viikon kuluttua synnytyksestä ei alapäässä enää mitään kiristystä tai kipua ja jälkivuotokin todella niukkaa. Koskaan ei mitään synnytyspelkoa ole ollut ja synnyttämään voisin mennä koska tahansa. Ainoastaan se estää, että yhtäkään vauvaa en jaksa enää hoitaa. Kuopus nyt 7kk ja todella vaativa vauva.

Nopeita ja rajuja, mutta jollain oudolla tavalla olen tuntenut ELÄVÄNI eniten just silloin! Ja miten ihanaa odottaa, kuka sieltä ilmestyy meille, tuttu ja vieras yhtä aikaa :)



Palkinto on niin mahtava, että tekisin sen vaikka heti uudelleen!

Tunnen tuollaisen synnyttäjän kuin 9 on ja pirun kateellinen oon.

Ite en pidä synnytystä, siis omaani, mitenkään hienona kokemuksena, päinvastoin. Todella toivon, että seuraava kerta olisi positiivisempi.




Sairaalassa ehdin olla vajaa tunnin, mitään lääkkeitä en ottanut, en revennyt yhtään ja kaikki meni tosi hyvin :)

Oli tuskaa, mutta olen kyllä todella onnekas verrattuna joihinkin kauhutarinoihin.

olen ennenkin tätä tällä palstalla kertonut, mutta kerron taas kerran: minä olen kätilön sanoin yksi miljoonasta, eli minulla ei avautumissupistukset tunnu yhtään miltään. Olen esikoisen kanssa saapunut sairaalaan vasta, kun oln 7 cm auki.

Eli kivut ovat kuuluneet vasta ponnistusvaiheeseen.

Kuopus syntyi kolmannen työnnon jälkeen.

Silti - minusta synnytyksessä ei ole mitään positiivista....



Kun kuopusta synnytin luomusti ja nukuin silloin ,kun avauduin 4:stä 8:n senttiin - sitten heräsin kipuihin. Ensimmäinen ajatukseni oli " miten voin taas olla saattanut itseni tähän tilaan..?" . Niin kamalaa se oli.



Ei se kipu itsesäään ollu ylitsepääsemätöntä, vaan se kokonaisuus.... eli mistä ihmeestä te ihmiset puhutte? Onko tämä jotain urbaanilegendaa, että synnytys olisi positiiinen kokemus? Ei, ei se ole valkoisen miehen hommaa ollenkaan...

eli eikö tuo jo kerro aika paljon.



Synnytys oli kipuineen, valvomisineen jne.. maailman ihanin kokemus, Synnytyksen jälkeen menin itse omin jalkoin suihkuun ja ISTUIN kun juotiin onnittelukaakaot:) elikkäs siis ei se nyt NIIIIn kamalaa oo:)



Varsinkin itsee ihmetetytti se, että aina peloitellaan pienikokoisia naisia synnytyksellä, mutta itsellä ei mitään ongelmia vaikka pituutta 155 ja paino52kg, elikkäs muistakaa ettei tuollakaan ole merkitystä!!!

Luulen että se positiivinen kokemus voi tulla siitä " mä selvisin tästä!" tunteesta. Siis se ennen kokematon helvetillinen kipu jonka uskoo hetken olevan kuolemaksi, kun se loppuu ja huomaakin olevansa hengissä... siinä on se hetki mikä tekee synnytyksestä ihanan :)

Tämä on siis ihan subjektiinen näkemys.

Ponnistusvaihe oli paras, kun sai kaikilla voimillaan ponnistaa ja todella tehdä viimeinkin itse jotain (ja mumista kirosanoja)! ja sen urakan päätteeksi syntyi suloinen lapseni. ja hetken kuluttua toinen.

Ei ollut kipujakaan, kun sain epiduraalin. Väliliha leikattiin, eikä tuntunut missään. Imukuppikin siinä avuksi otettiin, mikä helpotti tosi paljon. Saatiin lapsi terveenä ulos, kun sydänäänet laskivat. Se on pääasia! Tosi hyvää palvelua sain, kun heti synnytyksen jälkeen kuroivat repeämiä umpeen oikein kirurgin voimin leikkaussalissa. Eihän siitä tullut kuin kolmannen asteen repeämä, eli pikkuisen sulkijalihaskin halkesi tuolta peräsuolen puolelta. Niin, että eihän se uloste tietenkään heti sisällä pysynyt ensimmäisten viikkojen aikana. Onneksi oli vessat lähellä, että siitäkin ihan selvisi mukavasti kuitenkin. Ja hyvin on palauduttu; onhan tuolla jos jonkinlaista kremppaa vieläkin kuukausien päästä synnytyksestä, mutta se on pientä. Ummetuksenkin kanssa elää, kun muistaa syödä kuituja.

Että kaiken kaikkiaan tosi positiiviset ja mukavat muistot synnytyksestä jäivät, ja heti menisin toki uudestaan!

Esikoisen synnytys oli KAMALA, mut vauvakuume valtas heti muutamassa viikossa ja 5 kk synnytyksestä oltiin tiineenä ja tokan synnytykseen menin pissat housussa ja ilmotin et kaikki lääkkeet voi antaa! :)



* 5 supistusta tarvittiin kun soitettiin esikoiselle hoitaja joka tuli nopeesti naapuritalosta.

* Jaksoin pidätellä huutoa automatkan niin mies pysty keskittyyn ajamiseen.

* Päästiin heti synnytyssaliin kun mentiin sairaalaan.

* Kätilö sanoi että laitetaan spinaali kun näyttää syntyvän heti ja spinaali tehos.

Sitten synnytys hidastui ja menikin 4 tuntia kätilön arvion yli ja epiduraali eikä paracervikaali toiminu.

* Vauva synty reilu 4 kiloa painavana, kilon suurempana kuin oli laskettu ja synnytyksen helppous oli yllätys! Ponnistus kesti 5 minuuttia.

Kyseessä oli kyllä syöksy synnytys. Ensimmäisestä supistuksesta viimeiseen ponnitukseen kesti 1h. Onneksi olin jo valmiina sairaalassa. Ei ehtinyt olemaan edes kivulias mitenkään. Enkä itse " ehtinyt" synnytykseen ollenkaan mukaan. Tarkoitan kun ponnistus vaihetta ei edes ollut niin kysyin kätilöltä kun poika oli jo syntynyt niin joko ponnistan. Kevensi tunnelmaa kummasti.=)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat