Vierailija

Meillä on nyt pahimmillaan uhmaikäinen tyttö (vajaa 3 v.) Parisuhteessakaan ei ole pitkään aikaan mennyt mitenkään ruusuilla tanssien ja ainakaan tytön kiukuttelu ja muut temputtelut eivät auta asiaa.

Jos tyttö ei ole kotona, ei meilläkään ole riitoja!



Tuntuu vaan ettei jaksaisi juuri nyt olla äiti, rakastan tytärtäni suunnattomasti, mutta pakko myöntää että tunteet eivät aina ole kovin äidillisiä. Joka päivä on hetkiä, jolloin on niin ihanaa ja naurattaa jne. kun taas jokaiseen päivään mahtuu mietteitä: " Jospa häntä ei olisi koskaan syntynyt, olisi elämä helpompaa!"



Aina on jossain pipi kun jotain tekee, ei tarvitse kuin sukat laittaa jalkaan, niin siitä jo itku tulee, kun jossakin muka on pipi. Ulos lähdöt ovat yhtä helvettiä. Iloisina ollaan lähdössä esim. puistoon, ensimmäinen mutka on ettei tyttö tule kun pitäisi alkaa pukemaan, vaikka haluaa kovasti lähteä ulos ja niinpä pitää joko sanoa niin kovasti että tulee itku tai hänet on haettava, josta yhtäkaikki tulee itku. Pukiessa joka paikassa pipejä ja sattuu. Lähes koko omaisuus pitäisi saada mukaan lähtipä minne vain ja kun niitä ei oteta, on aihetta taas alkaa itkemään, hän ei viitsisi kävellä ollenkaan, vaan aina pitäisi ottaa syliin, mutta monesti on sanottu että: " Sinä kävelet, koska sulla on terveet jalat kävellä!" Josta siis huuto yltyy ihan kauheaksi, autolle kävellessä (jos siis autolla ollaan jonnekin menossa) tyttö parkuu naama punaisena ja niin saa taas kerran naapurit puheenaihetta!



Tämä siis on toistunut nyt jo pitkään ja tuo oli vain yksi esim.! Tuntuu että tyttö itkee puolet päivästä. Mikään ei ole hyvä, joka paikkaan koskeen jne. Päiväkodistakin sanoivat, ettei ole samanlainen kuin syksyllä, että itku todella herkässä ja ärtyy helposta!



En vaan tiedä mitä pitäisi tehdä!?

Milloin pinna katkeaa? Mitä silloin tapahtuu? Pelkään että satutan lastani!



En ole koskaan tehnyt raivonpuuskassani mitään väkivaltaa tytölle, ainoa on tukistus joka tulee jos on tehnyt jotain todella kiellettyä.

Kommentit (16)

Olenkohan käynyt kirjoittamassa täällä unissani...?



Juu meillä myös juuri 3-v. joka innostuu herkästi asioista, on reipas, kehittynyt, liikkuva, iloinen, mutta...itkee jatkuvasti jostain. Jatkuvasti on pipi jossain varsinkin sormissa ja päässä ja masussa...ja milloin missäkin. Hänellä on jatkuva ja valtava huomiontarve. Siihen ei tunnu mikään huomio maailmassa riittävän.



käymme hänen kanssaan uimassa, puistoissa, kavereiden luona mutta mikään ei auta. EI huuto, ei keskustelu, ei sitten niin mikään...välillä olemme miehen kanssa ihan poikki. Mutta minkäs teet kuin parhaasi.



Me luulemme suurimaan syyn tähän olevan mustasukkaisuuden sillä meille tuli vauva 8 kk sitten. Onko teidän perheeseen tullut uusi tulokas. Yritämme jatkuvasti antaa huomiota molemmille yhdessä ja erikseen mutta sekään ei riitä. Ajattelemme silti, että kyllä tämä menee ohi. Mutta ymmärrän tunteesi täysin, ei tosiaan ole kovin äidilliset fiilikset välillä kun jatkuvasti kitistään ja itketään jostain. Pukeminen on meilläkin aina hankalaa. Karkuun on päästävä...Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä oli tytön kanssa aivan samanlainen tilanne, kun kaksoset (tyttö ja poika) olivat 3-vuotiaita. Itse asiassa nyt, kun ovat jo 5-v, tyttö saattaa edelleenkin saada aivan ylimitoitettuja kiukunpuuskia ihan mitättömistä asioista. Itse analysoin asian niin, että samaan aikaan syntynyt pikkusisko ja uhmaikä se vain siinä temppujaan tekivät. Ja jotkut lapset nyt vaan ovat temperamentiltaankin vähän helpommin kiivastuvia kuin toiset. Tuskin siinä mitään sen kummempaa ongelmaa on. Tärkeintä on vain aikuisen muistaa että on aikuinen ja (yrittää) pysyä rauhallisena, vaikka mikä olisi. Lapsilla on kun on erinomainen kyky saada aikuinen taantumaan juuri samalle ikätasolle kanssaan...

keksinin varmaan syyn, tai ainakin osasyyn kiukutteluun. Viime syksynä tuli sen verran muutosta, että minä lähdin opiskelemaan ja mies pääsi töihin, joten tyttö meni p-kotiin. Lieneekö nyt alkanut " oireilu" jälkijunassa?



En usko että on mitään reumaa yms. Koska näitä pipejä tulee vain kun äiti tai iskä pukee, kuten näitä kiukunpuuskiakin, joten kyllä se nyt varmaan on ihan sitä uhmaa ja huomionhakua.



Ja kun joku sanoi että jos ottaa syliin, niin oppii että mitä enemmän huutaa, niin saa periksi! Mutta minä nimenomaan EN ota syliin, jos ei ole mitään syytä huutaa ja raivota. Yleensä laitetaan omaan huoneeseen ja siellä pitää olla niin kauan että rauhottuu, mutta sama kyllä jatkuu taas hetikohta!



Eli mikään ei tehoa....milloinkaan eikä missään ole hyvä!!



Mutta lohtua antaa tuo ettei me olla ainoita! Pitää vaan toivoa että menee pian ohi! Pelottaa vaan ajatella, kuinka hermot kestää koko kesän olla tytön kanssa kahdestaan aamusta-iltaan, jos elämä on kokoajan tätä!?

Oli kuin olisi omaa kirjoitustaan lukenut, aina on pipi jossain tai lukuisia muita syitä miksi ei voi jotain asiaa tehdä. Meillä tämä alkoi kun taloon tuli pikkuveli eli ihan huomionhakua vaikka yritän antaa isommalle paljon huomiota käydään hiihtämässä, pulkkamäessä ja vaikka mitä muuta niin silti, yritän vaina ajatella että tämä on ohimenevä vaihe, mutta kyllä tämä silti hermoja rassaa!

Tai oireileeko hän teidän suhteenne kriisejä?



Ottakaa lomaa kahdestaan hetkeksi jos mahdollista ja rentoutukaa.



Toiaalta tulee mieleen ettet kestä ottaa vastaan lapsesi tunteenpukauksia. Sinua itseäsi helpottaa (uskon niin) se että olet napakampi rajojen kanssa etkä lipsu ja jätä lapselle pelivaraa. Yritä ottaa rauhallisesti ja rennosti lapsen kanssa ja lähde siitä oletuksesta, että hän kiukkuaa ja temppuilee sinulle. Silloin et pety ja pysyt rauhallisena. Anna hänen temppuilla ja itkeä ym. mutta teette ne hommat mitkä pitää tehdä. Älä kysele lapseltasi liikaa, jos ei kaksi vaihtoehtoa käy niin otat lapsen kainaloon tai rattaisiin ja menette, huusi hän tai ei. Ja naapureia nyt ei ainakaan kannata näissä asioissa miettiä, se on aivan turhanpäiväistä. Huutaa ne lapset muillakin. Ja ei haittaa jos rauhoitat tilannetta hetkeksi menemällä asioissa helpomman kautta, eli jos tulee huutoa kävelemisestä niin mitä sitten, laita ihmeessä lapsi rattaisiin jos sillä säästät hermoa. Ei kaikesta kannata tehdä kynnyskysymyksiä. Ja kaikki nämä menee taas aikanaan ohi, ja lapsesta tulee iloinen ja aurinkoinen.



Huolehdi omasta jaksamisesta, silloin varsinkin kun tehtäväsi on kestää lapsen kiukkua ja oikkuja!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat