Seuraa 

elikä ois kiva kuulla kokemuksii tyksistä, ite sinne menossa muutaman viikon sisällä.. nyt viikkoi 35+6..

Kommentit (19)

Synnytin esikoiseni kesäkuussa 2005 ja hyvä mieli jäi koko sairaalareissusta. Ennen synnytystä olin lapsiveden menon takia puolivuorokautta osastolla 312 ja synnytyksen jälkeen osastolla 310. Synnytyssalissa meillä ehti olla kolme kätilöä ja kaikki tuntuivat todella mukavilta ja ammattinsa osaavilta. Lapsivuodeosaston henkilö kunta oli myös mukavaa, vaikka täyttä oli ja kiirettä varmasti riitti. Kiirettä ja täyttä oli myös synnytyssalissa (kaikki huoneet olivat kuulemma koko ajan täynnä), mutta se ei näkynyt kätilöiden työssä.



Ainut mitä jäin kaipaamaan oli, että imetysohjausta olisi saanut olla enemmän. Olisi pitänyt varmaan itse vain uskaltaa sitä enemmän pyytää. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli kaikesta. Avoimin mielin matkaan!

Laitos kuin laitos, ei sen paremmin saa nukuttua Salossakaan. Sama imetysvouhotus on tullut tyksiinkin (yrittävät saada imetyssertifikaattia). Varaudu täyttämään lomaketta, johon merkataan imetyskerrat ja kesto. No ei kai siinä mitään, mutta tuttia ei saisi antaa (itse salakuljetin ja annoin; esikoinen imi peukkua ja päätin kakkosen kanssa toimia toisin). Toiset kätilöt mukavia (osastolla) ja toiset tympeitä ja imetysopetus kovakouraista. Synnytysosastolla mulla on kyllä vain hyvää sanottavaa. Ei esim. Loimaalla tai Salossa kummempaa. Allaskin löytyy ja suihkuun pääsee avautumisen aikana jos niin haluaa. Löytyy myös lämmitettävä kaurapussi (oikein mukava), jumppapalloa ja synnytysjakkaraa. Opiskelijoistakaan ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Parhaiten nukkuu vasta kotiin päästyään, mutta se liittyy kai mihin tahansa sairaalassa oloon.



Niin ja vierailuajoista ollaan tosi tiukkana. Esikoisen aikaan pääsi päiväsaliin moikkaamaan, mutta nyt ma-la ainoastaan vierailutunnilla 18-19 su 14-15 ja 18-19, muuten saa tulla vain isä ja sisarukset 10-20 välillä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja olen menossa tätä kakkosta saamaan viikon-parin sisällä samaan paikkaan.



Kätilöni synnärillä oli kaamea (oikeasti, esim. sanoi mulle, että " mitä varten sä tänne olet tullut?" --> lapsivesi oli mennyt ja olin auki 5 cm...) mutta nyt toisen kohdalla en kyllä enää antaisi itseäni siten kohdella. Vuodeosastolla oli kanssa aika touhua, kukaan ei ottanut vastuuta mistään ja apua jos pyysit, niin sanottiin, että " kysy oman huoneesi kätilöltä" tms. Plääh eli en ole oikein tyytyväinen. Mutta nyt osaan kyllä toki asennoitua itsekin toisin ja luulenpa, että osaan vaatia sen sijaan että kainosti kyselen... Kyllä siellä varmasti pärjää, jos ei pienistä hermostu, mutta on se tosiaan aika laitos... Katotaan nyt, miten tää toinen kerta menee, toiv. paremmin...

Mitenkään hyviä eivät muistoni ole. Synnytyksessä oli napakka kätilö ja se sujui hyvin, mutta lapsivuodeosasto 310 oli kamala paikka. En halua pelotella, mutta siellä todella kannattaa olla tiukkana ja vaatia apua/neuvoja ym. Mun kokemus on, että jokaiselta hoitajalta sai erilaisen neuvon, ja imetysohjaus oli sitä, että hoitaja tuli ja tyrkkäsi tissin vauvan suuhun. Yksi toi tutin, toinen kielsi sen käytön. Yksi meuhosi mulle jo heti alkumetreillä, kun en ollut älynnyt herätellä alhaisesta verensokerista kärsivää vauvaa syömään. Toinen meuhosi muutaman päivän kuluttua, kun en ollut vienyt vauvaa syöttöpunnitukselle kertaakaan. Hmm... asiat olisivat olleet hieman helpompia jopa minun kaltaiselleni tomppelille, jos joku olisi kertonut, että vauva pitää viedä syöttöpunnitukselle ja selittänyt, mikä sellainen on. Minä kun en ole selvännäkijä enkä kaikkia terveydenhuollon alaan kuuluvia asioita tunne. GRR! Vieläkin sapettaa. Mutta kyllä se siitä, kun vaan itse koko ajan huolehtii kaikesta ja laittaa hoitajat tekemään työnsä.

Haluaisin ammattinikin puolesta hieman tuoda sinulle positiivistakin♥ näkemystä tyksistä! Kurjaa, jos viestiisi vastanneilla on ollut lähes pelkästään huonoja tai vähintäänkin alavireisiä fiilareita/kokemuksia tyksistä. Toivottavasti et kuitenkaan etukäteen tuomitse!

Kannattaa tulla tutustumiskäynnille(neuvolan kautta) ja ylipäänsä tulla synnyttämään ja sen jälkeen osastolle avoimin mielin.

Meitä kätilöitäkin on tietysti erilaisia, persoonia jokainen. Luulen, että suurimmat hankaluudet aiheuttaa osastolla ollessa juuri " hieman" ristiriitaiset tiedot, siihen on kuitenkin saadun palautteen viisastamina pyritty puuttumaan :-) eli aiemmin synnyttäneet toivon mukaan yllättyvät iloisesti! Ja itse kannattaa aina pitää hoitajat omien fiilistensä kanssa suurin piirtein ajantasalla, kun monesti tuntuu ettei kiireen keskellä osaa tulkita vieraiden ihmisten fiiliksiä aina oikein... En usko, että kukaan tahallaan haluaa kenenkään mieltä pahoittaa! Tavallaan sanoisin ehkä, että ei kannata liikaa " pelätä" hoitajia vaan sanoa vaan jos tökkii/joku hämmentää... Silloin siihen ainakin pitäisi herätä, siis hoitajan ;-)... Toki myös ' metsä vastaa usein niin kuin sinne huudetaan' , jos tiedät mitä tarkoitan... Kuitenkin voin ihan reilusti sanoa että paljon on myös todella tyytyväisiä ja positiivisesti yllättyneitä synnyttäneitä ja heidän perheitään... Toivottavasti sinä olet yksi niistä!

Hyvää Loppuodotusta♥

Keväällä 2003 synnytin esikoisen siellä,eli mentiin kun vedet meni kotona ja kivut muuttu ihan kauheiksi.

Siitä kun saavuttiin sairaalaan niin puol tuntia ja epiduraalia jo laitettiin eli mun mielestä tosi kivasti,olin meinaan niin kipee että tärisin vaan supistusten välissä.Synnytyksessä oli tosi kiva kätilö ja menikin tosi nopskaa.

Olin osastolla 311 ja huomasin että hoitsuissa oli eroja mutta kun rohkeasti puhui mieltä vaivaaamista asioista ja pyysi apua niin kaikki ne ihan mukavia oli.Ja mä oli tosi tumpelo kun vauva kiinostus on rajoittunut siskon lapsiin ja tähän omaan.

Viikon olin siellä kun tyttö tuli keltaiseksi ja kävin välillä lenkillä ulkon a,hoitsut vaan muistutti rintojen suojaamisesta oli niin mukava huonekaveri joka lupasi soittaa jos vauveli heräisi.

Imetys lähti kunnolla käyntiin vaika kyllä siellä niitä jotka vaan tunki tisiin vauvan suuhun olikin myös.Meillä li ekaks väärä imemis ote ja rinnat tuli tosi kipeiks,mutta harjoitus teki mestarin.

Mulle jäi kaiken kaikkiaan mukava olo sairaala ajasta ja muutaman viikon päästä mennään taas!

Mulla synnytykset tyksissä vuosina 00ja 02 ja ei ole kun positiivisia kokemuksia! Oon ollut molemmilla vuodeosastoilla ja musta henkilökunta on ollu ok! Tällä hetkellä kaksi kaveriani työskentelee toisella vuodeosastoista ja en voi kyllä millään keksiä ainakaan heistä mitään pahaa sanottavaa!

Ja sen kyllä huomaa. Sain viettää viikon osastolla 312, loistava paikka. Mutta ne lapsivuodeosastot..Todellakin, kannattaa VAATIA, ja antaa mennä toisesta korvasta sisään tympeät kommentit. Ja muistaa, että aina voipyytää lääkärin, jos (ja kun) hoitajien tiedot ovat ristiriitaisia. Ilta ei aina tiedä, mitä aamu on luvannut/ohjeistanut.

mulla synnytykset vuosina 00 ja 02 tyksissä ja vaan positiivisia kokemuksia kaikilla osastoilla! olen ollut molemmilla vuodeosastoilla...

nykyään kaksi kaveriani on töissä toisella vuodeosastolla eikä heitä kyllä voi millään kutsua inhottaviksi ihmisiksi...

... kun edellä oli niin monta negatiivista vastausta, ettet saa ihan kamalaa kuvaa tyksistä.

Itse olen synnyttänyt esikoiseni -03 ja viime kesäkuussa toisen tyksissä ja pääosin mulla kyllä ihan positiviset kokemukset.

Esikoisesta mulla oli tosi nuori kätilö, aivan loistava! Toisesta jo hommista vetäytynyt vanhempi täti ja myöskin aivan loistava!

Kummastakin olin eri osastoilla ja homma toimi ihan hyvin, apua ja neuvoja sain riittävästi ja tunsin, että niin minusta kuin lapsistanikin pidettiin hyvää huolta.

Esikoisesta olin 3 päivää ja kakkosesta 6 päivää, johtuen siitä että vauva syntyi n. kuukausi ennen laskettua ja alkoi kärsimään keltaisuudesta ja nestehukasta. Tämän suhteen olisin toivonut lisää infoa henkilökunnalta, mutta kun itse asiaa selvittelin, vastauksia sain.

Toki osastoilla oli hoitajia, joiden kanssa ei ehkä henkilökemiat osuneet hyvin yhteen, mutta sitten oli niitä aivan ihania, jotka tuntui aivan kavereilta ja joiden kanssa tuli höpöteltyä niitä näitä.

Mun vinkkini sulle on, että mene avoimin mielin, älä tee turhia suunnitelmia synnytyksen varalle, niin et pety. Kyllä ne siellä työnsä osaa taatusti ja tekee kaikkensa sun ja pienokaisesi eteen. Ja varmasti jokaiselle päätökselle löytyy syy, mitä ehkä ei aina ehditä sillä hetkellä selittämään, mutta kysyä täytyy jos joku mieltä kaivelee.

Totta on, ettei sairaala ole paras mahdollinen paikka lepäämiselle sen synnytys- maratoonin jälkeen, kuten itsekin sain huomata alati vinkuvan huonekaverini takia, mutta sille kun ei mitään voi... Oma sänky on paras sänky, mutta ne on vaan ne muutamat päivät! :)

Ja itse ainakin unohdin heti ne lauseet, mitkä siinä hormooni- ja tunnemyllerryksessä korvaan otti ( myös se " mitäs sinä täällä" ja vauva oli syntynyt vartin päästä ;) )

Toivottavasti saat yhtä hyvän kokemuksen kuin minäkin...

Hyvää loppuodotusta ja hyvä, avoin mieli synnytykseen!

Minä lisään positiivisen kokemukseni tähän jatkoksi. Synnytin 2005 TYKSissä ja ehdin viettää salissa vuorokauden, lopulta kiireelliseen sektioon ja vauvan ja itseni toipumisen vuoksi olin osastolla 6 vrk. Synnytyssalin kätilöistä minulla ei ole kovin tarkkaa mielikuvaa, mutta mukavia ja asiansa osaavia varmasti olivat. Lapsivuodeosastolla minulla oli aivan ihanat kätilöt ja lastenhoitajat, vaikka olikin tosi kiire ja koko osasto oli aivan täynnä. Minulle osuneet hoitajat jaksoivat olla ystävällisiä kaiken kiireen keskellä. Erityisesti jäi mieleen yksi hoitaja, joka avusti minua heti sektion jälkeen ensimmäistä kertaa jalkeille ja pesulle. Siinä oli ihminen oikealla alalla, niin kannustava ja sydämellinen nuori nainen. Muutkin jaksoivat olla kaiken kiireen keskellä ystävällisiä.

Sain epiduraalista komplikaationa kamalan päänsäryn ja se hoidettiin veripaikalla. Olin todella kiitollinen hoitajille, jotka kiinnittivät huomiota vointiini ja veripaikan tehneelle anestesialääkärille. Joskus aiemmin kuulemma veripaikkoja ei tehty ja tuosta hirveästä päänsärystä olisi saanut kärsiä jopa kaksi viikkoa.

Negatiivista oli TYKS:ssä tuo ahtaus, huoneet olivat todella täynnä enkä saanut nukuttua, koska huonekaverin vauva itki öisin. Päivällä huonekaverin vieraat ramppasivat vierailuajoista välittämättä ja heitä oli niin paljon, että osa seisoi aivan minun sänkyni vieressä. Imetysohjaus oli hieman vähäistä, mutta soittelin kelloa tarvittaessa ja kyselin reippaasti apua. Välillä osui neuvomaan vähän töykeämpi täti ja silloin meinasi tulla itku, kun hän vain kovakouraisesti tökki huutavaa vauvaa rintaa kohti ekä neuvonut mitä minun olisi pitänyt tehdä.

Syöttöpunnituksia ja lisämaidon vähentämistä sain itse vaatia. Vauva oli pienipainonen ja aluksi verensokeri alhaalla. Jos olisin ollut kätilöiden armoilla, imetys olisi tuskin onnistunut, sillä he kiireesään kiikuttivat maitopulloa vauvalleni kovin herkästi. Itse olin tiukkana ja imetin aina ensin ja kotiin lähdettäessä oli vauva täysimetyksellä ja paino yli syntymäpainon.

Mutta kokonaisuudessaan kokemus oli positiivinen ja olisin voinut jo heti saman tien ottaa kaiken uusiksi. Toivottavasti vielä pääsen joskus tosi toimiin uudestaan! Ja kiitokset niille ihanille ystävällisille kätilöille, jotka tekevät hienoa työtä kiireen keskellä!

Moi!



Pakko vastata tähän kun kokemusket poikkeaa..:) Eli synnytin esikoisen 02/05 Tyksissä ja kaikki meni hyvin - siis sairaalan osalta. Synnytys käynnistettin eli kerkeisn olemaan myös 312:sta. Synnärin kätilöistä ei muuta kuin positiivista sanottavaa ja lapsivuodeosastollakin vaikka kiirettä oli niin kaikki sujui hyvin. Ei siis moitittavaa ja hyvillä mielin menossa syksyllä uudestaan:).

Siispä 2005 syyskuussa tuli tyttö maailmaan ja " turhan" helposti.

Kätilö oli loisto tyyppi, vanhempi naishenkilö, vuodeosastolla henkilö kunta oli ihan jees mutta parantamisen varaa kyllä kuitenkin löytyi. Synnäri oli paras osa koko talosta, olen kyllä kuullut talon ainoasta mies kätilöstä paaaaaljon negatiivista palautetta ja itsekkään en hänestä pitänyt!

Toivottavasti sulla menee synnytys hyvin ja täällä pisetään oman 6,5 kk tytön kanssa peukkuja!

Minulla kolme lasta joista ensimmäinen syntyi Heidekenillä. Kaikki kunnia sille paikalle oli aivan fantastinen.

Toisen lapseni jouduin synnyttämään TYKSissä. Ennakko asenne minulla oli valitettavasti jo valmiiksi negatiivinen. Kuuntelin liikaa muiden kokemuksia. Mutta surukseni joudun toteamaan, että negatiivinen olo jäi siitä minullekin käteen.

Synnytys salissa (ei nyt ihan uunituore muistikuva kun vuosi oli 1996 ) kätilöitä ei näkynyt eikä kuulunut. Kommennteina kun jo toista pukkaat niin tiedät mitä tapahtuu. Edes oman kätilän naama ei jäänyt mieleen niin vähän häntä näin. Synnytyksessä oli pieniä komplikaatioita napanuora tiukasti kaksi kertaa kaulan ympäri. Tämän tilanteen kätilö hoiti kunnialla ja ammattitaidolla.

Osastolla sama tunnelma kun tämä jo toinen niin tiedät mitä tehdä. Kukaan ei auttanut neuvonut itse sai apua hakea.

No nyt viime vuonna synnytin kolmannen TYKSissä. Ja kaikki kiitos kätilölle sekä harjoittelijalle jolle olimme ihan ensimmäinen " oma synnytys" . Harjoitteilja koko ajan läsnä. Kyseli vointia, toi kuuma- ja kylmätyynyjä. Kertoi tarinoita keskusteli kanssamme. Omakin kätilä oli kanssamme muutenkin kuin tarkastaakseen tilanteen. He olivat molemmat todella läsnä. Synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta. Molemmat stemppasivat ja kannustivat ja olivat todella oikeassa ammatissa. Siis kokemus tällä kertaa aivan ihana ja takaisin menisin koska vain.

Paljon on siis kiinni omasta asenteesta sekä tietenkin siitä kuinka hyvin synkkaa kätilön kanssa.

Osasto tälläkin kertaa oli ihan oma lukunsa. Hoitajia näin vain vuoronvaihdon aikana. Enpä heitä kyllä kaivannutkaan.

Itselleni jäi synnytyksestä ihan hyvä mieli, kuten koko sairaalassa olosta muutenkin.



Olin sisällä yhteensä 13 päivää, ensin tarkkailussa myrkytyksen takia torstista maanantaihin osastolla 312. Oli mukava paikka, henkilökunnalla oli aikaa ja kaikki olivat mukavia. Itse synnytys sujui hyvin, kätilöt, kaikki kolme, olivat mukavia. Yökätilön kanssa synnytys sujui oikein hyvin, luulen että jonkun muun kätilön kanssa ei homma olisi sujunut ihan niin. Siis kun olin luovuttamatta joka kerta supistusten välillä tämä jaksoi huutaa ja uhkailla imukupilla, sanoi välillä tiukastikin vastaan mutta tuskin vauva muuten olisi ulos tullut ilman apuvälineitä...:)



Synnytyksen jälkeen oltiin pojan kanssa viikko osastolla 311, kaikki sujui ihan hyvin. Osa kätilöistä ja lastenhoitajista olivat mukavampia kuin toiset, onhan selvää ettei kaikkien kanssa voikaan synkata yhtä hyvin. Pääosin olin kuitenkin tyytyväinen tuohonkin viikkoon vaikka kovasti masensi se sairaalssa makoilu jo loppu ajasta. Aikaa kului paljon pojan keltaisuuden takia. Kätilöt jaksoivat hyvin tukea kun masensi ja itketti. Apua sai aina nopeasti kun vaan tarvitsi.



Itselläni ei oikeastaan ole pahaa sanottavaa TYKSistä. Ihmiset kokee aika eri tavalla synnyttämisen ja saamansa kohtelun.. Toiset ovat ´herkempiä kuin toiset ja toiselle toinen tyyli sopii, toinen ei. Me kuitenkiin lähdettiin lopulta hyvillä mielin pois..:)

Tyksissä olin myös esikoisesta. Syntyi 40+5. Olin sairaalassa käymässä, kun epäilin lapsivettä tihkuvan, no ei ollut, mutta sillä reissulla menikin kaikki vedet hulahtaen lääkärintarkastuksessa. Siitä synnytyssaliin ja poika oli ulko vajaassa kahessa tunnissa. Nopeuden vuoksi en saanut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua. Tosi kiva yllätys... Joten sellaisesta ei kokemusta, tosin yliopistollisessa pitäisi olla aina saatavana anestesialääkäri tai siis on.

Osastolla ei paljon nukuttu ja siellä olosta jäi vähän karsea olo ja vähän toisellakin kerralla jänskättää, että miten menee. Kannattaa pitää puoliaan (sen mitä siinä kunnossa voi) ja pyytää apua, ohjeistusta ja olla todellakin välittämästä joistakin tympeistä kommenteista. Esikoinen syntyi ma ja to päästiin kotiin eli aika nopsaan. Tästä toisesta pääsisi vielä nopeammin, jos kaikki ok ja tulee normaalin aikataulun mukaan, tosin tuntuu, että tulee etuajassa.

Jos pitää käynnistää, mennään joissakin tapauksissa synnyttämättömien osastolle 312, josta siirretään sitten h-hetkenä synnytyssaliin ja sieltä sitten nyytin kanssa jommalle kummalle lapsivuodeosastolle 310 tai 311. Jos vauva joutuu erityistarkkailuun jonnekin muualle, laitetaan äiti synnyttämättömien osastolle, josta voi sitten voinnin mukaan käydä katsomassa ja hoitamassa vauvaa ja sieltäkin voidaan yhdistää äiti ja vauva lopulta samalle lapsivuodeosastolle.

3 hengen huoneet ovat tyksissä tavallisia, perhehuoneita kai 1 per osasto eli tosi vähän ja käytännössä aika mahdotonta saada. Huoneita per osasto aika paljon eli väkeä lappaa ja hoitohenkilökunta vaihtuu. Aika laitos on.

Mulla ei nyt mitään huippumuistoja asiasta ollut, mutta toivottavasti tällä kerralla menee paremmin. Voipi olla, että siellä samaan aikaan ollaan...

Touhis rv35+2

No täytyy sanoa, että olen itse ollut myös töissä toisella noista osastoista. Molemmilla olen ollut myös synnytyksen jälkeen, mutta vain toisesta positiivinen kuva (niin ja on eri asia olla töissä kuin potilaana). Molemmista jäi kyllä se, että levättyä ei saanut. Ainahan sairaalassa tapahtuu. Äitejä tuodaan keskellä yötä ja vauvat valvottavat, mutta sellaista se on ja tosi lyhyt aika. Henk.koht. ärsyttää se, että esim. lastenhoitajia on vähennetty, eikä kukaan enää oikein ohjaa lapsen hoitoasioissa. Lisäksi, joillain hoitajilla on se käsitys, että vaippa vaihdetaan vain 6h välein, oli kakka housussa tai ei. Näin esim. kaverille (joka oli sektoitu eikä päässyt sängystä ylös vielä) ilmoitettiin, kun hän pyysi hoitajaa vaihtamaan vaipan, kun vauvalla oli kakka vaipassa.



Ihmisiä on niin erilaisia (niin potilaita kuin hoitajia) ja se, että kuka sattuu olemaan juuri sen 3-4 pv aikana töissä, kun itse on osastolla. Tuskin nämä synnytysosastot loppujen lopuksi kauheasti eroavat toisistaan.

ettei viela 14 vuoden jalkeenkaan TYKS ole muuttumassa mainettaan paremmaksi!

Mulla siis vuodelta ' 92 kokemuksia ja samat yksinaisyyden tunteet ja valinpitamattomyydet oli jo silloin synnytyspuolella. Myos osastolla oltiin tosi ' nakymattomia' , vauva vaan paiskattiin vierelle ja akkia seuraavalle! Imetys ei kans onnistunut heti, toinen rinnanpaa kun oli sisaanpain - eika hoitajilta niin hirveesti ollu aikaa opettaa! Keltaisuus kans vaivasi, eika selitetty syyta ei mitaan vaikka kyselinkin... Onnellisin hetki oli kun lahdettiin kotiin, taytyy myontaa; ja siella auttoi aivan ihana ystavatar jolla ennestaan kaksoset etta paastiin alkuun!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat