Vierailija

Eksäni kertoi aiemmin, että jaksaakseen treenata paremmin, hän alkaa käyttää jotakin mietoa hormonia, nimeä en muista. Tuolloin googletin sanan, ja siitä tosiaan löytyi tietoa mietona, mutta laittomana (kisoissa) aineena, jota elimistö tuottaa itsekin tms.



Viime aikoina eksä on kiukutellut oudoissa tilanteissa (esim. puhelimessa suuttunut jostakin ihan älyttömästä) mutta kun hänestä ei oikein muutenkaan ota selvää, en ole ajatellut asiaa. Eilen hän kävi käsiksi. Mulla on oikeasti aika kamala olo asian kanssa, ja kesken retuuttamisen tajusin: Se hormoni. Juuri tuollaisia äkkipikaisia ja heittelevät mielentilat on niillä hormonibodareilla, ja hullua, että eksäni ei ole sellainen, mutta aine näköjään toimii...



Olin hänen luonaan käymässä, viemässä korjattavaa tavaraa, ja mua alkoi sattua vatsaan. Sattui sikana, pidin vatsasta kiinni sohvan reunalla. Mies tuijotti mitään puhumatta telkkaria, täysin sulkeutuneena siitä hetkestä, kun sanoin että voi vitsi mun mahaan koskee. Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään, vaihteli kanavaa. Istuin linkussa ja ihmettelin, mikä ihme mulle tuli vatsaan (sattui kuin johonkin lihakseen krampissa) Mies ei sanonut, ei katsonut. Sanoin, että voitko hei osoittaa vähän empatiaa, et sä nyt ennenkään ole tuijottanut telkkaria kun jotakuta sattuu. Mies tiuskaisi, että mitä sä oikein vaadit siellä.

Sanoin takaisin jotakin, että kai sä nyt perkele voit jotenkin reagoida edes. Mies nousi ylös, otti hiuksista ja jaloista kiinni ja heitti lattialle. Huusin, että mitä sä teet, älä koske muhun. Mies retuutti mua pitkin asuntoa, minä itkin ja huusin. Eteisessä se käski pukea päälle tai heittää mut ulos ilman kenkiä, tönien koko ajan seinää päin. Siinä eteisessä (kun olin tarpeeksi jankannut että mikä vittu sua vaivaa)

eteisessä tajusin, että mies puhui syksyllä jostakin vaarattomasta hormoonista.



Ihan sairasta. Mies ei ole ollut normaalisti tuollainen, ja hormoonikysymykseeni vastasi, että mitäs sitten jos käytänkin.

No, meidän kanssakäyminen loppui tuohon. Alahuuli väpättäen sanoin ovella, että luulin meidän olevan kavereita, mutta nyt tuli selväksi, että olet seinähullu, älä soita mulle enää ikinä. Mies paiskasi oven kiinni. Vatsakipu unohtui kummasti, kun lensi tukasta asunnon läpi. Ihan rauhallinen, normaali tilanne, ja yhtäkkiä jotakin tuollaista.



Onko kukaan törmännyt samaan? Olin käymässä miehen pyynnöstä, sanoi tekevänsä ruokaa samalla katsoo sen korjattavan esineen. Minä en keksi muuta kuin hormonit tai muut mömmöt, ei kukaan voi muuttua toiseksi ihmiseksi noin. Vai voiko?

Kommentit (1)

Itkin kuitenkin hysteerisesti monta tuntia päästyäni kotiin, oli aika hirveää tajuta, että lentää ilmassa ja mies heittelee riepunukkena pitkin seiniä. Vai onko vain nykyisen miehen väkivaltaisuus traumaattista, mä en saisi valittaa???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat