Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Perikunnalle eli suvulle ja teidän lapsillenne.

Sivut

Kommentit (75)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi ihmeessä? Jos sen saman voi hoitaa myös testamentin toissijaismääräyksellä ja niin siis, että menee kaikissa tilanteissa oikein. Luultavasti tämä A haluaa, että mikäli A:n kuoleman jälkeen C:llä on lapsia, niin omaisuus menee sitten taas sinne alenevassa polvessa, mutta jos taas ei, niin luultavasti sitten taas jos C:llä ei ole lapsia, niin sitten D:lle.



Lisäksi tuo ehdottamasi olisi aika inhottava C:n kannalta - hänhän ei perisi mitään, toisaalta noita kai tehdään aika yleisestikin, ettei vaan missään nimessä esim. miehen lapset edellisestä suhteesta saa mitään niin kaikki omaisuus merkitään uuden vaimon nimiin, jolloin vain heidän lapsensa perivät omaisuuden ja edellisen suhteen lapsille isä näyttää tyhjätaskulta.

eli ei siis merkitystä että ollaan nuoria eikä eläkettä ole ehtinyt kertyä?









Lainaus:

Niin ja mikäli leskelle jää alaikäisiä huollettavaksi, niin leskeneläkettä ei vähennä omat tulot.



Suuruusluokaltaan siis lasku menee näin:



Nainen ja mies avoliitossa - mies kuolee - nainen ei saa mitään



Nainen ja mies avioliitossa - mies kuolee - nainen saa leskeneläkkeen vähentämättömänä siihen asti kunnes nuorin lapsista on 18. Oletetaan, että miehen palkka olisi 3000e ja siitä eläkettä tulevat vuodet huomioiden 1500e. Tuo 1500 euroa jaetaan seuraavasti, jos lapsia on kaksi 7/12 lapsille ja leskelle leskeneläkettä 5/12. 5/12 tuosta 1500 eurosta on noin 600 euroa kuussa. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka kieltäytyvät tämmöisestä summasta, jos ovat kuitenkin valmiita olleet tekemään samaisen henkilön kanssa lapsia.



Korjatkoon joku, jos tuossa on jotain muutosta tapahtunut viime aikoina.

Jos fifti fifti niin myyntivoitotkin menee sitten fifti fifti sulle ja miehesi perillisille eli tässä tapauksessa lapselle. Jos talo on kokonaan miehen niin sitten myyntivoitot on kokonaan lapsen.

teille tulee rahaa ja sekin on okei että nykyisen miehesi kuollessa esikoisesi saa rahaa, mutta se olisi epäoikeudenmukaista, että lapsesi kuollessa hänen isänsä saisi rahaa. Kaikki mikä on teille päin on siis oikeudenmukaista, mutta kaikki mikä on teiltä pois on epäoikeudenmukaista.



Lainaus:




Ja tuo epäreiluus korostuisi vaikka siinä tilanteessa, että kuvitellaan, että minä ja esikoiseni kuolemme vaikka samassa auto-onnettomuudessa. Siinä sitten mieheni omistaisi exäni kanssa yhdessä asuntoa.

Siis minun käsittääkseni erittäin harvoin kuollaan samaan aikaan - kaikissa autokolareissa otetaan kyllä selville, että missä järjestyksessä on kuoltu. Ainoastaan kai sen tyyppiset, että lentokone räjähti ilmassa on sellaisia tilanteita, joissa voidaan katsoa, että ihmiset ovat kuolleet samaan aikaan.



Se mikä tuossa tekisi mielestäni tilanteen epäreiluksi olisi se, että tilanne riippuisi oleellisesti siitä, että kuolenko minä vai poikani ensin. Jos poikani kuolisi ensin, niin silloinhan minun toinen poikani perisi minut. Mikäli taas minä kuolisin ennen poikaani, niin silloin osa omaisuudestani menisi exälleni.



Niin ja ei mielestäni tuossa nyt ole mitään muuten epäselvää, mutta muutenhan yleensä omaisuus pysyy suvussa, tuossa se tekisi melkoisen poikkeuksen.



Niin ja epäreiluksihan asian tekee sitten taas se, että tuossa on täysin sattumanvaraista se, että kumman puolen sukuun ne rahat sujahtaa. Jos minä kuolen ensin, niin omaisuus menee exän sukuun, jos taas exä kuolee ensin, niin voi tulla meidän sukuun. Minusta oikeudenmukaista olisi se, että erolapsen periessä vanhempansa ja kuollessa ilman perillisiä, niin se omaisuus palaisi sinne omaan sukuun. Eli esim. exäni rahat sitten vaikka hänen puolisolleen, isälleen, veljelleen tms. ja vastaavasti meillä toisinpäin, tosin ensisijaisesti minun toiselle lapselleni. Silti uskallan väittää, että 99% ihmisistä haluaisi oman omaisuuden menevän omille lapsilleen mieluummin kuin exälle. Kuka haluaisi exän aseman turvata?



Lapsettomien parien keskinäiset testamentithan on vähän kai kans tämän tapaisia. Siinä sitten saatetaan olla vähän sellaisessa tilanteessa, että riippuen siitä, että kumpi kuolee ensin, että kumman suku jää kokonaan ilman perintöä.



Toki tämän pystyy estämään testamenteilla, jopa ilman keskinäistä testamenttia. Ja toki leskellä olisi oikeus asua asunnossa, jos hänellä ei olisi muuta asunnoksi kelpaavaa.



Tässä muuten se taulukko, josta näkee leskeneläkkeen määrää sen jälkeen kun lapset on täysikäisiä. Karkeana nyrkkisääntönä voinee pitää sitä, että eläke olisi vaikka puolet nykypalkasta.



http://www.varma.fi/Varma/fi-FI/Left/Elakkeet/Perheelake/Maara.htm

koska näyttää olevan paljon asiantuntijoita liikkeellä tässä ketjussa niin kysyn vielä et miten jos toinen asuntolainan takaajista kuolee niin miten sitten menee takausjutut?

Ei - kun minusta on reilua, että ne rahat pysyvät siellä suvussa, mikä sen on rahan tienannutkin. Exän kanssahan on raha-asiat jo setvitty silloin kun on ositus tehty.



Siten minusta olisi oikein, että jos minä perin vaikka äidiltäni sanotaan nyt (eron jälkeen siis, jos olisi ollut ennen eroa, niin sehän olisi jo osituksessa jaettu, jollei avioehtoa olisi ollut) vaikka mökin (ei hällä ole sellaista, mutta kuvitellaan että on), niin olisi se minusta tosi kiva, että se sukumökki pysyisi meidän suvussa niin, että jos minun esikoiseni sattuisi kuolemaan, niin että se minun toinen poikani saisi tuon meidän suvun mökin kokonaan. Eikä niin, että minun poikani omistaisi sen minun exäni kanssa ja vuorottelisi sitten vuoroviikoin mökillä kesät minun exän kanssa...



Ja tuohon lakiin ei tietysti yksittäinen ihminen saa muutosta, testamentteja voi tehdä, mutta ei se tuohon lapseneläkkeeseen vaikuta.



Ja jos minulta reiluutta kysytään, niin ei sekään ole reilua, että jos pari on naimisissa ja toinen ehtii periä vanhempansa ja sitten toinen ei ja siinä välissä tulee ero, että sen toisen vanhempien perintö laitetaan osituksessa jakoon ja se toinen perii vielä omat vanhempansa myöhemmin.



Maailma ei ole vaan reilu.

Lainaus:




Se mikä tuossa tekisi mielestäni tilanteen epäreiluksi olisi se, että tilanne riippuisi oleellisesti siitä, että kuolenko minä vai poikani ensin. Jos poikani kuolisi ensin, niin silloinhan minun toinen poikani perisi minut. Mikäli taas minä kuolisin ennen poikaani, niin silloin osa omaisuudestani menisi exälleni.






Eihän tämä autokolari sitten epäreiluudessaan eroa yhtikäs mitenkään kaikista mahdollisista muista perintötilanteista. Tosiaan näitä lento-onnettomuuksia lukuunottamatta, kuolitte sitten syöpään tai sydäriin, aina jompikumpi teistä, siis sinä tai lapsesi, kuolee ensin, ja joka kerta siinä käy niin, että ensin kuolleen omaisuus jaetaan hänen perillisilleen, ja sitten sen jälkeen vasta toisena kuolleen omaisuus hänen perillisilleen. Ei siinä kohtaa ikinä kysytä, että mihinkä se ihminen keneltä tämä vainajan saama perintö on peräisin olisi halunnut näiden rahojen menevän mieluiten vaan ainahan menevät sen hetkisen omistajan omille perillisille (paitsi että avio-oikeuden voi sulkea testamentilla pois, mutta eihän sekään estä perijää vaikka testamenttaamasta sitä maatilaa puolisolleen).



Lainaus:


Niin ja ei mielestäni tuossa nyt ole mitään muuten epäselvää, mutta muutenhan yleensä omaisuus pysyy suvussa, tuossa se tekisi melkoisen poikkeuksen.




Miten niin? Kyllä se lapsen isä perii joka tapauksessa lapsesi sinulta perimän omaisuuden mikäli tämä ei testamenttia tai rintaperillisiä ole tehnyt ennen kuolemaansa, vaikka kuolisittekin parinkymmenen vuoden välein. Ja omaisuushan pysyy suvussa. Sinun sukulaisesi peri sinun omaisuutesi, joten se pysyi suvussa. Tämän sukulaisen perimän omaisuuden joka sattumoisin hänen kuollessaan on hänen omaisuuttaan eikä enää sinun, perii hänen sukulaisensa, joten hänen omaisuutensakin pysyy suvussa.



Lainaus:

Niin ja epäreiluksihan asian tekee sitten taas se, että tuossa on täysin sattumanvaraista se, että kumman puolen sukuun ne rahat sujahtaa.




Ei sen sattumanvaraisempaa kuin muutenkaan. Vai pitäisikö tehdä joku lista, missä järjestyksessä ihmiset saavat kuolla?



Lainaus:

Jos minä kuolen ensin, niin omaisuus menee exän sukuun, jos taas exä kuolee ensin, niin voi tulla meidän sukuun. Minusta oikeudenmukaista olisi se, että erolapsen periessä vanhempansa ja kuollessa ilman perillisiä, niin se omaisuus palaisi sinne omaan sukuun. Eli esim. exäni rahat sitten vaikka hänen puolisolleen, isälleen, veljelleen tms. ja vastaavasti meillä toisinpäin, tosin ensisijaisesti minun toiselle lapselleni.



Jos erolapsi perii vanhempansa ja kuolee ilman perillisiä, omaisuus menee valtiolle. Tarkoitit ehkä rintaperillisiä.



Joka tapauksessa omaisuuksien erottelu menisi mahdottoman monimutkaiseksi, jos lapsella on useista lähteistä peräisin olevaa rahaa. Jos hänellä on vain äidiltä saatu perintömökki niin okei, sen voisi sumplia äidin sukuun, mutta jos hänellä onkin ollut sekä isän puolen suvusta että äidin puolen suvusta perittyä rahaa, omalla työllä ansaittua rahaa, pankilta lainattua rahaa, kummien lahjoittamaa rahaa ja kavereilta pummattua rahaa niin ota siitä nyt sitten vuosien kuluttua selvää mistä saadun rahan hän on hassannut siihen moottoripyörään jonka hän ajoi puuta päin ja mikä osuus mummin perinnöstä on vielä jäljellä ja pitäisi palauttaa mummin sisaruksille.







[quote]

Silti uskallan väittää, että 99% ihmisistä haluaisi oman omaisuuden menevän omille lapsilleen mieluummin kuin exälle.

[quote]




No, niinhän se sinun perintöäsi jaettaessa meneekin. Vain itse jättämästään perinnöstään voi määrätä, lastensa jättämästä perinnöstä enää ei.

Voihan myös olla, että osa erolapsista haluaisi oman kuolemantapauksensa sattuessa perintönsä menevän ennemmin omalle isälle kuin vaikka isäpuolelle, isoisälle tai äidin veljelle. Silläkö ei sitten ole mitään merkitystä vaan vain sillä mitä ensin kuollut vanhempi olisi halunnut?

vaikuttaako yhteinen lapsi asiaan?tästä on niin monta mielipidettä tullut jo et ois kiva saada ulkopuolisten näkemys asiasta...eli leikitään et jos avomieheni kuolee,niin koudunko maksamaan puolet omakotitalomme arvosta miehen suvulle?vai periikö lapsemme sen?alkanut mietityttään kun miehen suvussa yks hyeena,joka joka kerta tavatessamme sanoo ,et kerta ei olla naimisissa niin puolet kuuluis suvulle...tietenkin voihan se olla et jos minä kuolenkin eka ,mut kuitenkin,miten asia on?

joka tulisi kohkaamaan "kun kerran ette ole naimisissa, niin suku perii..." Mitä teidän omaisuutenne tällaiselle hyenaalle kuuluu? Ja mitä koko asia ylipäänsä? Odottaako ja toivooko hän, että miehesi kuolee?

joille ei halua perintöänsä menevän, tai jos tietäisi kuolemansa ajankohdan niin ehtisi käyttää kaikki rahat ettei exä vaan näe niistä vilaustakaan.



Lainaus:




Maailma ei ole vaan reilu.

ja saa kuitenkin yli puolet vähemmän rahaa jos laskelmasi pitävät paikkansa. On se minusta väärin, että joutuu tulemaan toimeen vähemmällä elatuksella vain sen takia, etteivät vanhemmat älynneet erota.



Lainaus:

Lainsäädännöstä varmaan. Mutta onko se sitten oikeasti kovin väärin, jos lapsen isä on jo hävinnyt elämästä ja perheen isäpuoli on kuollut ja isäkin sitten vielä kuollut, että lapsi saisi elatukseensa jostain rahaa. Kyllähän se isä yleensä elatusmaksut maksaa ja toisaalta isäpuoli usein maksaa kotia tms.

.

ja hänen kuollessaan se meneekin hänen uudelle vaimolleen, jonka kuollessa vaimon tyttärentyttäret perivät sen ja myyvät purettavaksi, koska eihän kukaan noin kauas huonokuntoiseen mökinrämään jaksa mökkeilemään lähteä eikä siellä ole sisävessaakaan.



Elämä menee kovin hankalaksi, jos pitäisi murehtia ettei pysty päättämään asioista vielä monta vuotta sen jälkeen kun on itse kuollut. Kun ei niistä kaikista pysty päättämään eläessäänkin



Mutta olihan vanhoina hyvinä aikoina se hieno ja reilu systeemi, että voi määrätä omaisuutensa menevän aina vanhimman pojan vanhimmalle pojalle.



Lainaus:




Siten minusta olisi oikein, että jos minä perin vaikka äidiltäni sanotaan nyt (eron jälkeen siis, jos olisi ollut ennen eroa, niin sehän olisi jo osituksessa jaettu, jollei avioehtoa olisi ollut) vaikka mökin (ei hällä ole sellaista, mutta kuvitellaan että on), niin olisi se minusta tosi kiva, että se sukumökki pysyisi meidän suvussa niin, että jos minun esikoiseni sattuisi kuolemaan, niin että se minun toinen poikani saisi tuon meidän suvun mökin kokonaan.

.

perintörahoista/omaisuudesta ei voi tehdä testamenttia?



Ai jos perin mun vanhemmilta suuret määrät, ja haluan ne sitten määrätä testamentilla jotenkin, niin en saa?!

Lapsellisen pariskunnan kannattaa miettiä minkälaisen testamentin tekee.



Esim:

- Omistusoikeustestamentissä omaisuus siirtyy leskelle ja silloin leski joutuu maksamaan perintöverot ja kun leski kuolee lapset maksavat taas perintöveron.

- Hallintaoikeustestamentissä omaisuus siirtyy suoraan lapsille, jotka maksavat perintöveron ja leskelle jää päätäntävalta omaisuuden käyttöön. Tällöin perintövero maksetaan vain kerran.



Olen todennut muutaman kerran, että pankissa (varsinkin maaseudulla) ei testamenttiä eikä perinnönjakoa kannata mennä tekemään, jos siellä ei ole koulutuksen saanutta juristia paikalla. Kaupallisen koulutuksen saaneilla ihmisillä ei ole mitään käsitystä testamenteistä eikä perinnönjaoista. Otttakaa itse selvää asioista (verottaja, maistraatti, lakimies) älkääkä luottako ihmisten puheisiin ja luulotuksiin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat