Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Viikonloppu meni kaikkea mahdollista puuhatessa ja pääsin vasta nyt lukemaan viikonlopun viestejä. Tekisi mieli heti lähteä akateemiseen, nuo teidän kirjahankinnat kuulostavat tosi hyviltä. Täytyy muuten myös perehtyä tuohon kantotakki-asiaan, kiitos vinkistä Frida!



Tuntuu, että on hankkinut vaikka mitä vauvalle, mutta koko ajan tekisi mieli kierrellä kauppoja, ettei vaan mikään ole unohtunut. Ja muutenkin tässä vaiheessa on hyvin vaikea ajatella mitään muuta kuin tulevaa perheenjäsentä, varmaan tämä shoppailu ja touhuaminen liittyy siihenkin. Paniikki kaiken kuntoon järjestämisestä mulle tuli varmaan joskus 36+ viikolla kun äitiyspolilta sanottiin, että vauva voi tulla etuajassa. Ja sitten mulla oli sillä samalla viikolla yhtenä päivänä koko ajan supistuksia, siitä tuli stressi, että nythän se vauva voi syntyä vaikka kuinka aikaisin. Sitä edeltävästi olin vasta ollut noin 1 vkon tietoinen, mitä ne supistukset oikein on..eli olin kuvitellut, ettei mulla ole ollut ollenkaan vielä supistuksia. No jaa, olen myös ns. viimehetken panikoija, en yleensä saa mitään ajoissa tehtyä, joten on aika poikkeuksellista, että nyt melkein kaikki on jo valmiina.



Jaipur, toivottavasti vointisi on kohentunut! Kaikenlaista vaivaa tähän loppuun tuntuu tulevan itse kullekin, varmaan kuuluu asiaan, mutta onhan se aika rankkaa. Mulla on ollut välillä yöllä kovia lonkkakipuja, olen ollut väsynytkin. Yhtenä yönä oli muutama kivulias supistus, mutta

eilen ja tänään olen ollut ihan oireeton. Pahin oire on varmaan tämä psyykkinen turhautuminen, haluaisi että vauva tulee jo. Toisaalta, kun yöllä oli niitä kivuliaita supistuksia, tuli kyllä paniikki: miten ne synnytyskivut oikein kestää! Ehkä tähän stressiin vaikuttaa tämä perätila, pelottaa, että vauva ehtii kasvaa suureksi jos ei rupea pian syntymään ja että synnytyksestä tulee kovin kivulias. Yritän rauhoitella itseäni, että tällaisia riskejä liittyy aina ensimmäiseen synnytykseen, kukaan ei tiedä, millainen oma tuleva synnytys on. Tällaiset sekavat fiilikset. Yritän saada lehmämäisen tyyneyden takaisin ja tehdä kaikkea mukavaa ja rentouttavaa.



No joo, tossa tuli aika paljon omaa napaa. Jännää kuulla, mitä Rudikselle kuuluu ja miten Tutannan alku prinsessan kanssa kotona on sujunut..aion kurkkia vauvapuolelle. Ja on tosi mukava että vauvalliset kirjoittavat välillä tännekin, olen saanut paljon hyviä vinkkejä.





t. Sirje, rv 39

Sivut

Kommentit (21)

Onnittelut ihanasta tytöstä koko perheelle!



Ja kiva kun Santtukin palailet taas seuraamme, täältä onkin tosiaan suuri osa porukkaa siirtynyt jo tuonne vauvapuolelle...



Mutta nyt kaikille hyvää yötä, palaillaan taas myöhemmin!



Ulviina 17+1

Ulviina, Venetsianmatkanne kuulostaa aivan ihanalta, olen itse käynyt siellä lapsena, varmasti upea reissu! Ilmatkin olivat varmaan jo keväiset! Nyt kun on ollut sateista ja räntäistä, kaipaa aurinkoa todella paljon. Nuo pomosi kommentit voi jättää varmaan omaan arvoonsa, minua ainakin ärsyttäisi, jos pitäisi ahkeroida ennen äitiyslomaa...ihan niin kuin se pitäisi jotenkin ahkeroinnilla ansaita. No joo, varmaan riippuu työnantajasta ja työpaikasta miten kommentoivat, minun töissä kaikki onneksi suhtautuivat positiivisesti. Mutta kyllä raskaana olo ihan selvästi vaikutti työmotivaatioon, mutta luulen, että se on ihan hyväkin niiin..tulee tilaa muille asioille!



Omaan napaan ei kuulu mitään uutta. Neuvolassa kaikki hyvin. Vauva jaksaa edelleen riehua vatsassa eivätkä liikkeet ole vähentyneet, myöskään sf-mitta ei ole kuin kasvanut..vauva ei siis ole lähtöasemissa vielä. Ei tässä siis voi muuta kuin odotella. Yritän jaksaa keksiä jotakin tekemistä näihin päiviin, mutta tuskaista se on. Miten sitä voi olla näin turhautunut vaikka ei ole edes vielä laskettu aika!



Yritetään tosiaan vielä pitää palstaa pystyssä vaikka meitä onkin vähentynyt joukko!



t. Sirje, rv 39+2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paljon onnea pikkuprinsessasta koko perheelle! Upea juttu, toivottavasti kuullaan tarkemmin synnytyksestäsi myöhemmin.



Tervetuloa myös Santulle takaisin esikkoihin, kiva tosiaan, että tulee lisää väkeä! Toivottavasti teillä oli mukava Tukholman reissu, siellä on kyllä tosiaan aina mukava käydä. Onnistuitko löytämään jotakin kivaa vauvalle? Kuulosti myös mukavalta nuo kasvohoidot ym. Muistan, että äitiysloman alussa oli kyllä ihana juuri käydä kampaajalla ym. keskittyä itsensä hemmotteluun.



Ulviina, mukava, että pomon kommentit eivät hermostuttaneet. Jotenkin vaan huomaan, että itsessäni oleva feministi herää helposti tulkitsemaan työnantajien ym. kommentteja epäillen. Jotenkin se on vaan niin järkyttävää, että näillä palstoilla joudutaan yhä uudestaan keskustelemaan mm. siitä pitääkö työhaastattelussa/koeajalla kertoa olevansa raskaana ja missä vaiheessa on " reilua" kertoa työnantajalle. Sitä kuitenkin toivoisi, että saisi rauhassa nauttia raskaudesta ilman tuollaisia huolia. Tämä siis ei kosketa sinua, Ulviina, mutta tuli vaan mieleen näistä pomokysymyksistä. Itse sain juuri vakituisen työn ennen äitiyslomalle jäämistä ja nämä kysymykset olivat paljon mielessä (että annetaanko työ jollekulle muulle jos saavat tietää, että olen raskaana). Voihan olla että huolehdin itse ihan turhaan, mutta kun aina nämä työt eivät mene reilusti.



Odottelu täällä jatkuu, laskettuun aikaan siis enää pari päivää. Välillä on

helpompi asennoitua odotteluun, välillä vaikeampaa. Pientä toivoa on siitä, että vauva olisi hiukan laskeutunut, tuntuvat liikkeeet alempana. Mutta tämä masuasukki on niin vilkas, että saattaa taas muuttaa mielensä tuosta asennosta.



Tuli minunkin kurkattua taas tonne vauvapuolelle Santun innostamana. On kyllä ihan kiva näin virtuaalisesti saada tietoa vauva-arjesta. Miten muuten teidän miehet ovat suhtautuneet raskauteen? Täällä on mukavaa kun mieskään ei jaksaisi yhtään enää odottaa vauvan tuloa..ollaan molemmat ihan yhtä kärsimättömiä. Kiva että mies on noin innoissaan vaikka molempia jännittää myös aika paljon.



Mukavaa perjantaita kaikille,



Sirje, rv 39+4


Harmi ettei sinunkaan synnytyksesi ollut niitä helpoimpia, mutta pääasia että vauva on kunnossa ja sinäkin toipumaan päin. :)



Kovasti koitin pysyä järjestyksessä, mutta päivän ennen sinua sitten synnytin kuitenkin... ;)



Mutta eipä tämän enempää tällä erää, kylpyhommille lähdetään tytön kanssa ihan kohta.



Viikonloppuja! :)







susanna ja " josefiina"

...odottajille!



Onnea Jaipurille ihanasta rinsessasta!



Rudis on varmastikin jo nyyttinsä saanut, kun ei ole hänestä koko viikkoon mitään kuulunut. Uteliaana odottelemme hänestä elonmerkkejä.



terv.

RouvaSukkula & Elsa 8vk

Tuntuu esikoilla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että on jotain vaikeuksia. Toivottavasti loput tekevät poikkeuksen! Ihanaa että kaikki meni lopulta hyvin ja poika voi mainiosti. Jos jaksat myöhemmin, olisi kiva kuulla synnytyksestä tarkemmin. Nauttikaa pienestä ihmeestä!



On nuo vastasyntyneet niin hellyttävän pieniä, tosiaan meilläkin on jo lähes kolmikuukautinen vauva! Hämmästyttävää, muistan kun Toukkiksen Pinja oli tämän ikäinen ja tuntui NIIN isolta. Aika menee ihan järkyttävää vauhtia. Juuri mietin että oliko se VIIKKO sitten kun kävelimme miehen kanssa meren jäällä - oli se, sunnuntaina.



Ihania ensihetkiä kaikille tuoreille äideille! Malttakaa levätä silloin kun saatte. Ja aurinkoista sunnuntaita itse kullekin, vauvan tai masuvauvan kera!



F & F 11 vkoa 5 pvää



Minullakin on nyt kauppareissuilta tarttunut mukaan kirjoja. Vauvan vaatteita alkaa olla niin paljon joten nyt on siirrytty kirjoihin:) Sven Nordinin Viirut ja Pesoset löytyy kirjahyllystä lähes kaikki, seuraavaksi aion keräillä saman kuvittajan (ja oliko saman kirjailijankin) Mimmi-lehmä kirjat. Minusta ne on niin ihanasti kuvitettu, aina löytyy kuvasta jotain uutta.

Lisäksi pidän Kirsi Kunnaksen runoista ja muistakin lasten runokirjoista.



Viikonloppuna olin menossa joka päivä. Aamulla heräsin aamukahville kun mies oli lähdössä töihin ja menin sen jälkeen nukkumaan takaisin. Nyt tuntuu ettei käynnisty päivään millään. Kaupungille pitäisi lähteä asioille ja matkalla pitäisi palauttaa neuvolaan lainassa ollut synnytysvideo.

Muutoin synnytystä en vielä osaa jännittää tai pelätä, kun ei tiedä mitä voi olla tulossa. Lehmän tyyneys vielä päällä:)

Omassa masussa liikutaan reippaasti. Ilmeisesti tilaa alkaa olla vähän sillä liikkeet alkavat tuntumaan jo ahdistavilta. Tänään tuleekin toinen osa siitä Prisman dokkarista ¿elämä ennen syntymää.

Täytyy mennä ripustamaan pyykit. Voikaa paksusti;)



t. Nasu ja Touko-masu 32+1

Ja terkkuja Tukholmasta. Siellä oli jo ihan kevät ja kamalasti vauvoja. Joko siellä oikeasti oli paljon vauvaperheitä liikkeellä tai sitten niihin vaan kiinnittää nykyään eri tavalla huomiota. Oletteko huomanneet, että nykyään tuntuu sekä vauvoja että vaunuja olevan joka puolella?



Tukholmasta tarttui mukaan, yllätys yllätys, vauvanvaatteita. Täällä en ole missään nähnyt vauvanvaatteita, joissa olisi mustaa, joten hamstrasin niitä. Musta on mun lempiväri... En siis ostanut vauvalle mitään kokomustaa, mutta erilaisia raidallisia ja kuviollisia.



Mun pitää myös kommentoida pomolle kertomista. Mulla ja pomolla (mies) on työhön liittyvistä erimielisyyksistä johtuen viime aikoina ollut melko viileät välit ja silloin kun päätin kertoa tulevasta äippälomasta, jännitti aika paljon. Turhaan! Hän oli jo asian arvannutkin ja suhtautui hienosti. Luultavasti asiaa auttoi aika paljon se, että hänellä on itsellään kotona reilun vuoden ikäinen lapsi. Tämän ilmoituksen jälkeen meidän välit taas parani eli se oli kyllä positiivinen kokemus. Toisaalta sitten tuli taas uudestaan synkkiä pilviä, kun töissä alkoi YT. No, se ei onneksi kosketa nyt sitten tässä tilassa mua, vaikka tunnelma olikin viime viikkoina töissä aika masentava. Yksi työkaveri kysyi multa ennen lähtöä, että oliko tämä raskaus ja sen ajoitus suunniteltu just näihin yt-veuvotteluihin!! No oli joo...



Kuten joku jo mainitsikin, tällä porukalla synnytykset on kyllä olleet monella aika vaikeita. Mä en jotenkin vieläkään osaa ajatella koko synnytystä ollenkaan. Jos vaan jaksatte jossain vaiheessa kertoa, niin olisi kiva kuulla miten teillä Jaipur ja Rudis asiat sitten loppupeleissä eteni.



Tutanna (jos vielä tätä puolta luet), eikös sullakin ollut niitä käsikipuja ja puutumista loppuvaiheessa? Onko ne nyt synnytyksen jälkeen kadonneet? Mun käsikipu on vähän parantunut, mutta tämä puutuminen on ärsyttävää. Mulla on molempien käsien sormet ihan koko ajan puuduksissa. Vaikka sormia liikuttaa (esim. nyt kun kirjoitan), niin tuntoa ei juurikaan ole. Toivottavasti se häipyy samalla kuin mahakin.



Mä lähden nyt kylään kaverin luokse, jolla oli laskettu aika eilen. Saa nähdä minkälaiset (odottavat) fiilikset on siellä. Sirje minkälaiset fiilikset on sulla? Entäs muilla?





Santtu

Ja hei muille pitkästä aikaa... Kirjoittelin alkuvuodesta muutaman kerran ja sit se jotenkin jäi. Kai saan tulla takaisin vielä? Nyt kun alkoi äitiysloma, ajattelin aktivoitua jälleen.



Onnea siis Jaipurille ja Tutannalle! Toivottavasti Jaipurin pikkuinen pääsee pian vanhempiensa luokse.



Aika hurja oli kyllä Tutannan synnytyskokemus. Hyvä että asiaa on käsitelty myös siellä sairaalassa ja ilmeisesti jotain toimenpiteitäkin tehty. Mun yks tuttu käsittelee työkseen niitä valituksia ja kanteluita, joita tehdään synnytyksistä, joissa kaikki ei mennyt niin kuin piti. En edes halunnut kuulla niistä (ainakaan tässä tilassa) enempää...



Olen viime aikoina käynyt aika ahkerasti lukemassa myös vauvapuolella. Tuntuu siltä, että on pakko imeä ihan kaikki informaatio ja kokemus tässä loppuvaiheessa. Ja nyt taas Jaipurkin osoitti sen, että vauvahan voi syntyä koska vaan, vaikka toistaiseksi ei olekaan ollut mitään sen suuntaisia merkkejä ilmassa. Onneksi! Pitäis varmaan tosissaan alkaa panostamaan noihin valmisteluihin ja hankintoihin...



Ja Ulviinan Venetsian loma kuullosti ihanalta! Tai kaikki lomat kuullostaa ihanalta! Mulla on kaukokaipuu kun nyt tänä keväänä ei päästä reissuun. Tai no, huomenna me lähdetään Tukholmaan, mikä on kyllä tosi kivaa. Tukholma on mielestäni ihana kaupunki.



Nyt menen käymään Marimekon ystävämyynnissä. Ja iltapäivällä kasvohoitoon.





voikaahan hyvin kaikki,



Santtu (nyt muistaakseni rv 34)

... suurensuuret onnittelut pienokaisista! :)))) Rudis vahvistaa vähäsen poikien asemaa, mutta Jaipur pysyikin ruodussa tyttelinsä kanssa. :) Mikähän on nyt esikoiden vauvojen sukupuolijakauma? On kyllä ollut uskomattoman tyttöpainotteista.



Pomolle kertomisesta; vieläkin harmittaa kun olin jotenkin niin " lammas" ja vaikeana silloin kun menin kertomaan, olisi pitänyt olla vaan ylpeä. Mitä se tosiaan pomolle kuuluu. En kyllä muista että pomo olisi minuakaan onnitellut.



Mutta nyt täytyy mennä, toipumista rudikselle, jaipur lienee ihan kunnossa?

utama" sana näin aamutuimaan... ;)





Hyvin on arki lähtenyt käyntiin, maitoa riittää ja tyttö voi hyvin kaikin puolin. Äiti on ymmärrettävästi vähän vielä ihmeissään, mutta kaiken kaikkiaan hienosti meillä on mennyt. :) Isukkikin on aivan sydämensä tytölle menettänyt.



Mutta palataas tuonne puolentoista viikon takaiseen perjantaihin. Menin siis silloin neljän aikaan osastolle seurattavaksi raskausmyrkytysoireiden takia. Tarkoitus oli aloittaa seuraavana aamuna keräämään vuorokauden virtsat talteen tarkempien valkuaismäärien laskemiseksi. Illan mittaan olin " käyrillä" moneen otteeseen, verenpainetta mitattiin tuon tuosta jne. Kivuttomia supistuksia tuli koko illan 5-10 minuutin välein, mutta niistä huolimatta olo oli minulla mitä mainioin, en kokenut itseäni mitenkään sairaaksi tms. Tulokset osoittivat kuitenkin jotain muuta, ja niinpä seuraavana aamuna klo 10 lääkäri tekikin päätöksen aloittaa heti synnytyksen käynnistys tableteilla. Siinä vaiheessa alkoi jo jännittää, vaikka sanottiin että menee todennäköisesti monta päivää kypsytellessä. No eihän siinä mitään montaa päivää mennyt kun olin jo valmiiksi kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa jäljellä sentti...



Puoli tuntia ensimmäisen puolikkaan tabun jälkeen alkoi supistella kellontarkasti viiden minuutin välein. Eivät tuntuneet kipeiltä. Iltapäivällä toinen puolikas tabletti naamaan, jonka seurauksena suppareihin tuli vähän ytyä, tahtikin tiuheni neljään minuuttiin. Olin lähes jatkuvasti koneisiin kytkettynä, sikiön sydänääniä, supistuksia ja verenpaineitani tarkkailtiin huolella. Ennen iltaseitsemää supistuksia tuli kolmen minuutin välein, mutta eivät olleet kipeitä. Tokihan ne tuntuivat ilkeiltä selässä, alamahassa ja säteilivät reisiin, mutta ei niiden kanssa ollut mitään hätää, makoilin ja katselin telkkaria yms. Koska supisteli niin tiheään, niin eivät enää antaneet lisää niitä tabuja jotta saisin yön nukuttua. Soittelin illalla miehelle, että varautuu kuitenkin mahdolliseen yölliseen lähtöön, mutta totesin samaan hengenvetoon etten oikein tiedä miltä se kivulias supistus tuntuu, en osaa sanoa ovatko nämä jo niitä oikeita.

Kymmenen aikaan nukahdin.



Klo 23.45 heräsin todeten että NYT TIEDÄN!!! Siitä lähtien supisti tosi kovaa kolmen minuutin välein, supistus kesti minuutin kerrallaan. En kertakaikkiaan voinut olla pitkällään, silloin koski niin pirusti reisiluihin. Nousin ja kävelin yökköjen luokse kertomaan tilanteen, helpotti olla pystyssä. Minulle annettiin petidiniä ja kehoitettiin koittaa nukkua. Soittelin yökköjä paikalle vähän väliä kysellen milloin lääke oikein alkaa vaikuttaa kun tuntuu että kipu vaan pahenee, kiemurtelin sängyssä, jalat olivat kuin tulessa.



Lopulta klo 2 yökkö totesi ettei taida minuun vaikuttaa se lääke ja lähdimme tutkimushuoneeseen tsekkaamaan alapäätä. Parille sormelle relusti auki, kaulasta jäljellä vain kireä reuna. Istuin kiikkutuolissa kaurapussin ja lämpögeelityynyn kanssa, siinä ei koskenut jalkoihin ja sain jopa torkuttua ne kaksi minuuttia joita supistusten välillä oli. Käyrää otettiin koko ajan, oli mukava tunnelma, yököt syöttivät siinä vauvoja ja minä torkuin ja " leijuin suppareiden yli" . Naiset ihmettelivät kuinka pystyn rentoutumaan niin hyvin ilman lääkettä kun niin tiheään ja käyrien mukaan kovaa supistaa. En tiedä, siinä oli vaan niin hyvä olla. :)



Puoli viideltä siirryttiin sitten saliin, tarkoituksena mennä ammeeseen loikoilemaan. Soitin miehelle, sovittiin että tulee kuudelta, mitään kiirettä ei näyttänyt olevan. Yökkö joka minut saliin vei, kertoi kätilölle tilanteen, sekä sen että makuulla minun on paha ja kipeä olla, pystyssä ok. Silti minut passitettiin selinmakuulle käyrien ottoa varten. Tuska alkoi heti. Kätilöllä oli apunaan opiskelija, joka yhdessä kätilön kanssa koitti pitää minua aloillani kun koitin kammeta pystyyn. (Miksei niitä käyriä voi salissa ottaa istualtaan?) Kestin sitten sisulla jonkin aikaa, ilokaasusta ei ollu mitään apua, ahdisti vaan se maski joten heitin sen pois..



Sitten lopulta sanottiin että saan kohtua relaksoivan pistoksen ja pääsen ammeeseen rentoutumaan. Opiskelija antoi pistoksen ja sitä seuraavat pari tuntia ovatkin sitten hämärän peitossa. Sain nimittäin väärää lääkettä! Kohtua rentouttavan lääkkeen sijaan minuun pistettiin se piikki joka annetaan synnytyksen jälkeen, se joka supistaa kohtua voimakkaasti. Siitä eteenpäin ei ollut muuta kuin tauotonta supistusta joka tuntui siltä kuin reisiluitani, lonkkiani, selkääni ja sisuskalujani kärvennettäisiin sähköllä ja sahattaisiin ja porattaisiin joka puolelta, muistan miettineeni tuntuisikohan roviolla poltettavasta noidalstakaan näin pahalta. Käyrissäkin näkyy tauoton supistus parin tunnin ajan, mutta minua ei uskottu vaikka tuntui että kuolen. " Nousehan nyt sänkyyn siitä, ei se noin kovaa voi koskea..." Nämä kommentit ovat jääneet soimaan korviin.



Mies tuli kuuden maissa ja huomasi ettei kaikki voi olla kohdallaan kun tällainen kiltti ja hiljainen nainen huutaa ja itkee ja kiroilee mikä ehtii, tuskanhiki valuu ja naama on valkea kuin lakana eikä mitään kontaktia tunnu minuun saavan. Itseltäni alkoi siinä vaiheessa lähteä taju, näin ja kuulin miehen kuin tunnelin päästä, opiskelija taputteli poskille ja koitti saada minuun kontaktia. Olin ilmeisesti jonkin sortin kipushokissa, en lopulta enää edes tuntenut mitään, mietin vain kuinka ihmeessä selviän tästä hengissä, sillä alussahan synnytys vasta oli. (Mies oli pelännyt myös, tunnusti jälkeenpäin.) Näin kun lääkäreitä tuli huoneeseen, muistan niiden hätääntyneet ilmeet. Kalvot puhkaistiin ja sain epiduraalin, siitä aukesi taivas. Nukahdin.



Kätilöt vaihtoivat vuoroa aamuseitsemältä, ja töihin tullut kätilö huomasi lääkekaapilla käydessään että on tapahtunut hoitovirhe, hän teki siitä välittömästi raportin muttei kertonut vielä meille. Kahdeksan aikaan olin viisi senttiä auki, missään ei tuntunut. Mies kävi soittamassa äidilleni ja juomassa kahvia. Kun hän 20 minuutin päästä tuli takaisin, olinkin jo 9 senttiä auki. Epiduraalia lisättiin.



Ponnistusvaihe oli ihan " helppo" , ei sattunut vaikkei toki mukavaltakaan tuntunut. Voimat olivat vaan täysin loppu sen kestosupistuksen ja valvotun yön takia, että ponnistin 1h25minuuttia (puoli-istuvassa asennossa, en jaksanut enää olla muuten) ennen kuin tyttö putkahti maailmaan. Pienen viillon kätilö joutui tekemään helpottaakseen minun työtä, ja heti seuraavalla ponnistuksella sainkin lapsen ulos.



Siitä alkoi taas hirveä tohina. Lastenlääkäriä huudettiin kiireesti paikalle, limaa imettiin ja happea annettiin, vauvaa taputeltiin ja napanuora katkaistiin. Minä tietysti itkin, luulin että vauva kuolee. Mies ja kätilö rauhoittelivat ja koko ajan hoettiin ettei ole mitään hätää, pieni on vaan vähän säikähtänyt. Niinpä, sininen ja veltto, ääntäkään ei kuulunut ja väkeä hyörii ympärillä " paniikissa" . Onneksi tyttö virkosi pian kuitenkin ja pelkoitkuni muuttui pian onnen itkuksi.



Pisteitä tyttö sai siis 6-7-9, painoa oli 3105g ja pituutta 50cm.



Ommellessaan minua " kokoon" kätilö kertoi tapahtuneesta virheestä, helpotti kun tajusin ettei sellaisia tuntemuksia siis normaalisti pitäisi tulla.

Osastolle siirryttiin puolenpäivän jälkeen ja siellä oltiinkin sitten torstaihin saakka. Imetys on lähtenyt hyvin sujumaan, maitoa tulee liiankin kanssa ja sitä onkin jo pakastimessa melkolailla. Tyttö nukkuu pitkään, pitää herätellä välillä syömään, ei itke juurikaan (vielä...), joka vaippaan tekee kakat, napatynkä irtosi jo perjantaina. Neiti on valloittanut vanhempiensa sydämet totaalisesti. :)



En oikein tiedä mitä muuta kertoisin. Alapää oli itsellä lähes kivuton vaikka monta tikkiä siellä onkin. Nyt on pari päivää ollut sitten soti kipeä eikä tahdo istuminen luonnistua. Vuotoa on enää vähän, joten eilen annoin kunnon ilmakylpyä alapäällekin ettei vain koko ajan hautoisi siteellä. Toivottavasti alkaa parantumaan pian.



Tänään on neuvolan kotikäynti, huomenna isyydentunnustus ja ylihuomenna se myöhästynyt vihkiminen. :)





Ai niin siitä hoitovirheestä, tein potilasvahinkoilmoituksen kun minua siihen henkilökunnan toimesta kehoitettiin. Opiskelija oli saanut itse kuulla virheestään vasta keskiviikkona ja tuli itku silmässä minun kanssani juttelemaan, sanoi saaneensa itse varmasti elinikäiset traumat virheestään. Mutta ohjaajanhan se olisi pitänyt vielä varmistaa ennen pistämistä!!! Ei minulle mitään traumoja synnytyksestä jäänyt, kun nyt tiedän että synnytys ei olisi ilman hoitovirhettä ollut ollenkaan kamala. Päinvastoin, meille jäi miehen kanssa hyvä mieli, oli harras ja rauhallinen tunnelma, virret soivat taustalla sunnuntaiaamun kunniaksi. Ja ilman väärää lääkettä voisin sanoa päässeeni helpolla. Niinpä totesimmekin tulevamme pian uudestaan. :)







Nyt tissittelemään.











susanna ja " josefiina"

Häneltä tuli tänään seuraava viesti:



" Pikkuinen Tirolin tuliaisemme tupsahti maailmaan pari viikkoa etuajassa 29.3. 12.24.Pitkä ja siro tyttäremme oli 50 cm ja 2605 g. Pikkuisella oli totuttelemista hengittämisessä ja hän on nyt tarkkailtavana, mutta päässee huomenna innokkaiden vanhempiensa luo."



En ehdi nyt lukea uusimpia viestejänne, mutta tämän halusin tulla kertomaan. Valtaisasti onnea Jaipurille ja miehelle!

Ja koko perheelle!

Onpas ihana kuulla, että voitte hyvin pienen tyttösi kanssa.

Synnytyskokemuksesi kuulosti todella rajulta, onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin, ja itsellesikin jäi siitä positiivinen mieli. Todella pelottavia tuollaiset hoitovirheet, kun sitä kuitenkin niin sokeasti luottaa ammattilaisiin (ja mitäpä sitä oikein muutakaan voisi tehdä). Onneksi virheet ovat kuitenkin todella harvinaisia.



Meillä meni lomaviikko nopeasti ohi ja paluu arkeen on jo melkein saanut unohtamaa, että tuli missään oltuakaan... Oli silti oikein ihana viikko, kiertelimme koko viikon Venetsiaa, joka oli aivan ihastuttava kaupunki. Nyt pitäisi vaan jaksaa olla ahkerampi duunissa, kun hommaakin olisi.



Maanantaina olin aamulla neuvolassa, minkä jälkeen uskaltauduin kertomaan pomolle, kun ainakin itsestä maha alkaa jo näyttää aika isolta... Tosin ainoa mitä se sanoi, oli " etteihän sitä edes huomaa vielä" ja kehotti sitten ahkeroimaan kovasti ennen lomaa. Vaikutti melkein harmistuneelta, mutta eihän se toisaalta sen asia ole.



Täällä on kovasti hiljentynyt keskustelu, mutta yritetään nyt pitää vielä juttua käynnissä, ettei tarvitse ihan yksin odotella :)



Ulviina rv 16+6

Kerrohan sitten synnytyksestä, kun ehdit. Ihan omakohtaisista kokemuksista johtuen olen kiinnostunut kuulemaan, mikä johti sektioon. Ikävä kuulla, että haavasi tulehtui, mutta uskon sinun toipuvan pian! Ihanaa, että poika on kunnossa ja omaa hyvän ruokahalun. Siitä se kasvaminen alkaa ja nyt kun oma vauva on kolmekuinen, voin vain ihmetellä vastasyntyiden pienuutta :) Tavataan Rudis vauva-puolella.



Hyvää oloa kaikille odottajille!



Katja ja Aino 3kk+1vko



Ikävä kuulla, että synnytys venyi sielläkin vaikeaksi, mutta kuten totesin jo aiemmin, niin lopputulos lienee se tärkein. Onnittelut siis vielä onnistuneesta lopputuloksesta!! :)



Työsuhdeasioissa todellakin välillä toivoisi parempaa maailmaa, mutta yritän olla liikaa miettimättä kuinka epätasa-arvoinen meidänkin yhteiskuntamme on, sillä se tekee niin pohjattoman surulliseksi... Ja täällä kun asioiden vielä pitäisi olla kohtuullisen hyvin! Eipä paljoa naurata, kun täytyy erikseen miettiä uskaltaako kertoa pomolle työpaikan loppumisen pelossa, vaikkei raskauden takia tietenkään saakaan irtisanoa. No, itsekin olen määräaikaisella sopimuksella vuoden loppuun, mutta kyllä sen ainakin periaatteessa pitäisi jatkua senkin jälkeen. Katsellaan sitten myöhemmin, nyt mennään tällä mitä on, eikä murehdita epäreiluista työmarkkinoista!! Jos oikein huonosti käy, niin voihan sitä heittäytyä miehen elätettäväksi (kunnon feministikommentti) ;)



Kaunista ja rentouttavaa viikonloppua!

Ulviina 17+3

Enpä ole nettiin ehtinyt aikaisemmin... Ensin onnittelut Tutannalle ja Jaipurille pienten prinsessojen johdosta!



Meille syntyi 20.3 klo 21.07 suloinen tummatukkainen poika. Painoa oli 3600 g ja pituutta 51 cm. Synnytys oli pitkä ja vaikea, lopuksi päädyttiin sektioon. Palaan ehkä aiheeseen myöhemmin... Vauva voi oikein mainiosti, on tosi reipas ja nälkäinen lapsi :) Kotona ollaan oltu viikon verran, sujunut mukavasti lukuunottamatta omaa toipumista. Sektiohaava pääsi tulehtumaan ja on ollut tosi kipeä ja olen ollut lähes toimintakyvytön vajaa pari viikkoa... Antibioottikuurilla ollaan ja alkavat pikkuhiljaa vaikuttamaan. Alkutaival meillä siis ollut aika rankka, mutta päivä päivältä alkaa olo kohentua. Pääasia kuitenkin, että vauvalla on kaikki hyvin.



Palaan taas linjoille paremmalla aikaa. Aurinkoista viikonloppua!



t. Rudis ja poika 1 vk 4 pv


Sirje, matkamme oli tosiaan oikein onnistunut, ja olihan siellä jo kevät, muttei kuitenkaan kovin lämmin läheskään koko aikaa. Muutamana iltana oli suorastaan purevan kylmä, kun tuuli navakasti ja pari päivää satoikin (sillon tosin ei ollut kylmä :).



En ottanut pomon lausuntoja mitenkään pahalla, sillä tiedän kyllä itsekin, että jotain tässä olisi saatava aikaan ennen lomaa... On sitten mukavampi joskus palatakin, kun on jonkunlaista runkoa josta jatkaa. Olisi se silti ollut kiva, jos tuo olisi edes onnitellut!



Yritä keksiä vielä loppuajaksi tekemistä, eihän tuota aikaa missään tapauksessa enää kovin paljoa ole. Kohta sitten on kädet täynnä hommaa niin, ettei ehdi hetkeäkään itsekseen hengähtää.

Itsestäni tuntuu, että aika kyllä menee taas hämmästyttävän nopeasti ja mitään ei ehdi tehdä, mutta silti odotusta on jäljellä suunilleen ikuisuus. Ajantajuni ei taida olla niitä kaikkein parhaita ;)



Iloista loppuviikon alkua kaikille!



Ulviina rv 17

Valtavasti onnea koko perheelle pikkuprinssistä!



Voimia vielä toipumiseen! Onneksi vointisi on jo parempi ja mikä tärkeintä, vauva on voinut hyvin. Kiva jos laitat vielä tännekin puolelle tarkempia tietoja, kunhan ehdit.



Mukavaa viikonloppua kaikille,



T. Sirje

..ja hienoa, että kaikki on sujunut kotona hyvin vauvan kanssa! Onnittelut vielä kerran koko perheelle.



Huih, kuulosti aivan kamalalta tuo saamasi väärä lääke, onneksi asia selvisi ja pystyt siihen noin hienosti suhtautumaan. Tärkeintä kai on se, että vauva on kunnossa ja että teille jäi hyvä mieli kokemuksesta. Mutta täytyy myöntää, että omaa synnytystä odotellessa pelottaa kaikki tuollaiset asiat, jotka voivat " mennä pieleen" kuten tuo väärä lääke.



Kiva kun jaksoit kertoa, miten synnytys meni. Tavataan toivottavasti kohta tuolla vauva-puolella,



Sirje

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat