Vierailija

eli sinua ei siis oikeasti ole enää olemassa ja tämä kaikki oli sitten tässä? mulle tulee ihan hirveä olo ja tulee joka päivä mietittyä tätä. tää on NIIN lyhyt tää elämä. vai onko mulla joku kolmenkympin kriisi? jotenkin aivan hirveetä että elämä ei vaan jatku missään kun tästä kuolee. ei uudelleen syntymää ei mitään.

Kommentit (15)

todella

Lainaus:

on

jotain. Uskon lähinnä uudelleensyntymiseen. Koska olen vain pieni ihminen, olen rajoittunut lähinnä uskomaan että oman maailman lisäksi ei ole muita maailmoja. Pelottaisi joutua jonnekin afrikkaan ympärileikattavaksi naiseksi kuolemaan nälkään, lapsivuoteeseen ja aidsiin. Pelottaisi joutua poliisivaltioon jossa "väärinaajttelijoita" (eli kaikki jotka eivät miellytä silmää) joutuvat kidutetuksi. Tosin tämä "uuden pelko" saattaa myös ihan johtua tämän tomumajan henkisistä rajoituksista.



Jokaisesta elämästä oppii jotain. Luulisi. Siskoni on joskus kertonut lukeneensa että jokainen sielu, ennen syntymistään ihmismuotoon, päättää itse mitä kärsimyksiä haluaa läpikäydä. Yksi kaverini taas on kertonut jostain, että sielut jotka kuuluvat yhteen seuraavat toisiaan elämästä elämään. Mene ja tiedä.



Tämä nyt on vain niitä asioita jotka tiedetään vasta kuoltuaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Silloin se oli mun mielestä hirveän lohdullinen ajatus, että ei olisi sitten enää MITÄÄN, ei ainakaan kärsimystä. Ajattelin että ihminen on vaan fyysinen olento, niinkuin kaikki muutkin eläimet, kuoltuaan tomua ja tuhkaa.

Lapsen synnyttyä jopa rukoilen joskus. Toisinaan saan hirveitä pelkoja siitä, että jos lapselleni tapahtuu jotain. Ajattelen, että jos jotain niin hirveää tapahtuisi että lapseni kuolisi esim. nyt lapsena, niin toivottavasti minun sieluni saisi kuoltuani olla hänen kanssaan jälleen yhdessä jossain, "taivaassa" tai jotain. Ihan pimeetä, mutta en itsekään käsitä miksi olen ruvennut pelkäämään tällaisia.

jos vaikka sairastaa ja kärsii pitkään ennen kuolemaa niin ainakin tietää että kuollessa se loppuu eikä joudu uudelleen syntymään siivettömäksi kärpäseksi pahan karmansa sovittamiseksi

Jos minua ei ole enää olemassa, en voi siitä aktiivisesti kärsiäkään, mutta onhan se tylsää että tämä elämä tosiaan on niin lyhyt.



Tosin lähemmäs satavuotias mummoni kyllä vakuuttaa ettei elämä siinä loppupäässä tunnu ollenkaan lyhyeltä, ja että nuoret ihmiset jotka haluaisivat elää tosi pitkään eivät tiedä mistä puhuvat. Musta se on jollain kierolla tavalla melkein lohdullinen ajatus, että aika saattaisi käydä pitkäksi loppua kohti.

Ei mua ainakaan pelota se, että ei ole mitään. Katsos kun sitä ei itse enää ajattele ja tunne mitään, koska on lakannut olemasta. Oletko koskaan katsonut kuollutta ihmistä?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat