Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Menimme kysymään pienelle pojallemme tuttavistamme kummeja. heillä on ennestään jo muutama kummilapsi, eivätkä he lainkaan ilahtuneet asiasta.. mutta menivät lupautumaan.... Harmittaa melkein itku kurkussa että heitä kysyimme... Nyt ei oikein voi peruakkaan enää. Olisin niin halunnut pojalle kummit, jotka ilahtuvat tehtävästään....

Kommentit (7)

Kaveri ruinasi ja ruinasi ja viimein taivuin. Tuolloin meillä ei ollut enää oikein mitään yhteistä, olimme viimeksi olleet ystäviä lukioaikana, siitä oli aikaa yli 10 vuotta. Minua harmitti, mutta en kehdannut kieltäytyäkään. Nykyisin olen vain lahja-automaatti, mutta kun ei ole oikein mitään luontevaa tapaa pitää yhteyttäkään. Edes kummilapsi ei vaivaudu kiittämään lahjoista.



Ap:lle siis: peru, tai ainakin anna toiselle osapuolelle vielä mahdollisuus muuttaa mielensä, se vie varmaan hyvään lopputulokseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kysyt vielä, että ovatko halukkaita ja sanot että heidän pitää sanoa suoraan...

Parempi nyt, kuin sitten muutaman vuoden päästä kadut entistä enemmän!

teidän tapauksessa peruminen saattaisi olla helpotus molemmille osapuolille.



mä peruin aikanaan sovitun kummiuden kun kummiksi lupautunut ryhtyi minun makuuni liikaa tuppautumaan ja omimaan minulle kuuluneita asioita. helpotti kummasti.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat