Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sattumalta löysimme eilen miehen kanssa kummankin mielestä aivan unelmien rivitaloasunnon ja teimme siitä tarjouksen illalla. Tänään minun olisi pitänyt vahvistaa tarjous, jotta kämppä olisi ollut meidän. Valoin koko viime yön nukkumatta silmäystäkään miettien asiaa ja olin tänään hyvin epävarma lainanoton suhteen ja muuttaminen alkoi tuntua todella pelottavalta ja kodista lähteminen ahdistavalta. Jätin vahvistamatta tarjouksemme, keskustelin tästä toki miehen kanssa. Hän on tosi, tosi pettynyt.



Teinkö raukkamaisesti? Mulla on esikoisen synnytys tällä tai ens viikolla, menee kai yliaikaiskäynnistykseen. Lainanotto pelottaa kun mulla ei ole töitä tiedossa loman jälkeen. Käteisvarat olisivat sitoutuneet asuntoon¿.toisaalta asumme tosi ahtaasti.



Mies on niin pahoillaan, että sanoo, ettei hän lähde asuntonäyttöihin kanssani, eikä me enää osteta asuntoa, vaan muutetaan vuokralle.



Voinko saada anteeksi? Vai teinko ihan oikein? Ihan surkea olo, olisin halunnut asunnon, mutta tosiaan alkoi tuntua, että mitä jos elämä menee sekaisin juuri kun pitäis saada vauva?

Kommentit (9)

eiköhän siinä ole tarpeeksi elämänmuutosta, kun saatte esikoisen! En todellakaan suosittele siihen samaan hössäkkään asunnonvaihtoa. Luinkin vähän huolimattomasti viestisi, sinullahan on la tällä vkolla! Ei sinun tosiaan tarvitsekaan vaivata päätäsi asuntokaupoilla, vaan kannattaa nauttia viimeisistä huolettomista päivistä (siis kyllähän niitä tulee vielä lapsen saannin jälkeenkin, mutta esikoisen syntymä aiheutti meillä ainakin pienoisen kaaoksen)! Tsemppiä synnytykseen! Miehellesi sellaisia terveisiä, että hänkin voisi keskittyä nyt lapsen tuloon ja isäksi tulemiseen, asuntoa ehditte vaihtaa myöhemminkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja piste. Siihen ei kukaan voi sanoa yhtään mitään. Ei kai miehesikään haluaisi painostaa tekemään sinua jotain, jossa sydämesi ei ole täysillä mukana. Miehesi varmaan leppyy ajan saatossa ja te löydätte vielä teille sopivan asunnon, sen jonka te molemmat haluatte. Ja siihen aikaan, jolloin te kumpikin olette valmiita siihen vastuunottoon. Ajattele niin, että se asunto ei vaan ollut teitä varten. Tulee vielä muitakin asuntoja. Häntä pystyyn!

En tekisi missään nimessä sitovaa tarjousta mistään asunnosta, jos oma asunto on myymättä. Asuntokauppa on hidastunut ja myyntiajat pidentyneet, pienen vauvan kanssa ei olisi ollenkaan mukavaa miettiä sitä, meneekö tämä koti nyt kaupaksi vai jäädäänkö kahden asunnon loukkuun. Muutenkin niitä asuntoja tulee aina uusia, ja hyvin pian ne ovat entistä halvempia.

Vuoden päivät menee pienemmässäkin asunnossa vauvan kanssa. Asuntoja löytyy kyllä jatkossakin - ja luultavimmin niitä on enemmän kaupan ja hinnatkin laskevat. Ajattelepa jos saatte vuoden kuluttua samanlaisen ja yhtä ihanan asunnon vaikkapa 5 % halvemmalla kuin nyt. Keskihintaisen pääkaupunkiseudun rivariin (250.000) tuo " hinta-ale" tekee 12.500 euroa. Sillä summalla asutte nyt ahtaasti vuokralla melkein 2 vuotta!



Aimo Mela

vieä yölläkin.

Joo. laskettu aika on jo ohitettu, tuntuu, että ajat sitten. Suuri syy, olikin pelkooni se, että vauva pitäis nyt ekaksi saada jotenkin maailmaan ja pelottaa, että mitkä kaikki kuviot tässä oikein muuttuukaan.

Vaikea mun on uskoa, että emämunaukselta säästyttiin, pahemmassa tapauksessa ostetaan hetken päästä, jolloin hinnat on vielä kovemmat kuin nyt ja sitten tullaan vielä kovemmalla rytinällä alas. Eniten harmittaa miehen puolesta, kun asunto oli juuri sellainen kun mitä olemme etsineet. Mies ei varmaan halua edes enää puhua mun kanssa...

Kyllä mä olen tuossa lueskellut millaista on vauvaperheen äidin arki, saattaa olla tosi rankkaa ja siihen syssyyn ei varmaan ole parasta enää muuttoa ja uutta stressiä ottaa, kun muutenkin olen sellainen, että revin stressiä kaikesta mistä suinkin vaan pystyy.



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat