Vierailija

Täytin juuri 33 ja tuntuu siltä, että sinä samaisena päivänä päälleni iski niin kauhea kriisi, ettei paremmasta väliä. Elämä tuntuu totaalisen merkityksettömältä ja kaikki ne kliseenomaiset murheet rassaavat mieltä, jotka kyseiselle kriisille tunnusomaisiksi mielletään. Tunne itseni karmean vanhaksi ja tarpeettomaksi. Tiedän, että vanhenemista ei todellakaan kannata murehtia (se jo mikä ei paremmaksi siitä muutu) mutta kaikesta huolimatta elämä tuntuu todella ahdistavalta tällä hetkellä. Onko muita samanlaisten tuntojen kanssa kamppailevia???

Kommentit (6)

Tunsin itseni tosi epäonnistuneeksi luuseriksi. Ei lapsia, ei ammattia, epämieluinen pienipalkkainen työ, " rupsahtanut" kroppa.

Meni aika äkkiä ohi. Nyt onkin sitten jo lapsi ja ammatti ja olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Seuraavaksi odotellaan sitten sitä 4kympin kriisiä...

Miettinyt toisen lapsen tekemistä, kun kohta olen liian vanha. Miettinyt merkityksetöntä, huonopalkkaista työtä, joka ei vastaa koulutustani. Tunnen itseni niin huonoksi kun pitää tehdä tätä paskaa koko loppuelämä. Kaikki tuntuu välissä kaatuvan päälle vaikka loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Mut minä vanhenen ja mitä tämä elämä on antanut...tässäkö kaikki. Ihaninta on kuitenkin se, et mulla on lapsi, joka on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu. Jne...jne... tiedä todellakin tunteen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat